Sateisena sunnuntaiaamuna lähdettiin ajamaan toiselle puolella Helsinkiä mätsäreihin. Motivaatio oli sekä omistajalla että koiralla täysi nolla, mutta lähdettiin nyt kuitenkin treenimielessä, sillä nämä taisivat olla vikat mätsärit täällä päin Suomea. Ja olisi hyvä treenata joulukuun kansainväliseen Suomen Voittaja näyttelyyn 12.12, johon hetkellisessä mielenhäiriössä olin mennyt ilmoittautumaan..
Ravi kulkee hyvin. Tästä ollaan saatu hyvää palautetta, myös ed. mätsäreissä. Pentu jaksaa ravata kierroksen hyvin ja keskittyä myös yksilösuoritukseen. Mätsäreissä oli todella paljon koiria. Yllättävän paljon. Oma vuoromme pitkittyi tästä johtuen, aika ilmoittautumisesta omaan vuoroon kesti 1,5h. Huoh.
Kehätuomari hiplaa Mischaa. Pentu on ominaisen luonteensa mukaan sosiaalinen (khöm ehkä vähän liiankin).. yleensä tämä pyrkii tuomarin syliin rapsuteltavaksi, mutta tässä tajusi pysyä maan kamaralla. Hampaiden tarkastaminen ei ollut helppo nakki, vaikka se taas menee yleensä hyvin.
Saimme suorituksestamme sinisen nauhan. Tässä kisassa pennut menivät pareittain, ja se toinen sai siis punaisen, eli paremman nauhan. Sinisellä oltaisiin päästy vielä jatkoon, sinisten ryhmään, joista paras pääsee BIS kehään, jossa on mahdollista voittaa BIS palkinto, siinä punaisten joukossa.
Tässä vaiheessa alkoi sataa sen verran, että luovutimme ja 2 tunnin tihkusateessa seisoskelun jälkeen lähdimme ajamaan kotia päin. Tämä mätsäri otettiin treenin kannalta, sateessa seisoskelu ei oikein treenistä enää mene, joten ei harmittanut.
Kuvassa Mischalla loistava kontakti (onhan mulla toki puolueellinen kanta asiaan..), tottisnäkökulmasta asento on ihan liian vinossa ja väärä, mutta ei se näyttelyssä tarvikaan täydellinen olla. Ollaan kuitenkin edistytty tässäkin paljon siitä, että kesän mätsärissä pentu ei jaksanut edes paikoillaan olla, puhumattakaan kontaktista ;))
Seuraavat semiviralliset näyttelyt (Best In pentunäyttely) tulossa 27.11, Messukeskuksessa järjestettävien Lemmikkimessujen yhteydessä. Ja sitten se Voittaja näyttely joulukuussa.
MUITA KUULUMISIA
Syksyllä, tässä syys-marraskuun aikana, ollaan treenattu tottelevaisuuskoulutusta sen verran kun ollaan muilta kiireiltä ehditty ja jaksettu. Treenit jää tauolle marraskuun lopulla ja jatkuu sitten ensi vuoden puolella tai keväällä. Niissäkin ollaan edistytty pikkuhiljaa, ja siitä lähtien kun siirryin käsiruokintaan (koiran koko ruoka annetaan palkkioina namien sijasta lenkillä ja koulutustilanteissa, eikä kotona ruokakupista), on koiran motivaatio parantunut ja se jaksaa keskittyä ihan eri tavalla. Vähän ollaan hellitetty kesän huimista tavoitteista, ja otetaan sitten treenit vähän fiiliksen mukaan.
Tavoitteena on edelleen tottelevaisuuskokeet jossain välissä, mutta se lienee ajankohtaisempaa tuossa ehkä khöm parin kolmen vuoden päästä ;) Ollaan kolmen toko-koulun kirjoilla, joista yksi jää pois, eli kahdessa on tarkoitus jatkaa vaihtelevasti ainakin kerran viikossa. On jännä huomata, miten eri kouluissa eri kouluttajat neuvovat asioita ja mihin kiinnitetään huomiota, saa ehkä vähän laajemmin tietoa ja uusia lähestymistapoja, kuin jos kävisi vain yhdessä.
Mischalla on ollut ilmeisesti jotain ruoka-aineallergiaa tai muuta sopimattomuutta ruoan suhteen tai muuta mystistä allergiaa. Ollaan kokeiltu toista nappularuokaa ja viime viikonloppuna siirryttiin raakaruokintaan (käytössä edelleen tämän ohella vanhat ruokanappulat nameina lenkeillä ja treeneissä, sekä vaihtelevasti kotiruokaa, mikäli koiralle sopivaa sattuu jäämään yli). Tästä kirjoittelen ehkä erikseen jos jaksan. Olen koittanut ottaa asioista paljon selvää ja kysellä eri puolilta tietoa, kasvavan isokokoisen pennun raakaruokinta (tai ruokinta ylipäätään) on hmmm joskus aika tarkkaakin puuhaa. Toivotaan että kaikki menee hyvin. Ja, saadaan nuo ruoka-aineallergiaan viittaavat oireet pois.
Mischalla on pieniä murkkuilun oireita. Sehän on jo 8kk ;) Välillä se tuittuilee lenkillä, korvat unohtuu kotiin. Katsoo hölmönä kun vaadin tavallisia asioita (vierellä kävelyä, olla hyppimättä ihmisiä päin). Nämä ovat siis meillä olleet ihan hallussa... Kotona on alkaneet maistumaan kengät ja oikeastaan kaikki mikä jää lojumaan ympäriinsä, mihin se ei ole aiemmin kiinnittänyt minkäänlaista huomiota. Lisäksi alkoi älytön tempominen hihnassa ja vetäminen. Tätä nyt harjoitellaan aika aktiivisesti ihan joka lenkillä. Harvassa ovat ne lenkit, joilla se ei jaksa tempoa. Eikä vaikuta, vaikka olisi juuri leikkinyt puoli tuntia koirapuistossa ja voimat olisivat muuten loppu, tempoamiseen riittää aina energiaa... huoh. Noh, pitää vaan takoa tuolle järkeä päähän ja olla kär-si-väl-li-nen. Niin eiköhän se fiksuksi kasva. Ehkä. Joskus. :)
