Koiran koulutus ja harrastukset

Koiran koulutusta käsitteleviä artiekkeleitä, kirjoituksia, kirjoja on tullut ahmittua jonkin verran.

Osallistuimme kesäkuussa Silkkitassun pentukurssille ja olisi tarkoitus jatkaa opiskelua tokoilun (tottelevaisuuskoulutus) merkeissä. Kahlasin varmaan kaikki mahdolliset koirakoulut ja seurat läpi kunnen törmäsin "Helsingin Palveluskoiraharrastajat ry" sivuille http://hphry.fi/ . Bernihän omistaa palveluskoiran oikeudet ja saa näin osallistua pk-kokeisiin (palveluskoirakokeisiin). Seurat tarjoavat yleensä paikallista osaavaa halpaa tai lähes ilmaista koulutusta. Tosin treeneissä käy aika monta koiraa.. Joten saas nähdä miten me siellä isossa laumassa jaksetaan keskittyä...
Niillä olisi myös pienempi penturyhmä, katsotaan jos mahduttaisiin siihen tai sitten seuraavaan ryhmään.

Haaveissa olisi harrastaa koiran kanssa kaikenlaista maan ja taivaan välillä, mutta aloitetaan pienestä. Arkitottelevaisuus on tällä hetkellä ihan etusijalla. Toko -kokeisiin olisi joskus hieno osallistua, mutta kun katsoo tämän neidin menoa Tällä hetkellä, niin tuntuu, ettei meillä ole mitään toivoa vuosiiin...heheh ;))) Noh, eiköhän se siitä viisastu.

Olen tehnyt neidille muutaman metrin makkarajälkeä mökillä ja takapihalla, ja hyvin tuon nenän näyttää toimivan ;) Jostain se ymmärtää heti, että hei, näitä namuja on pitkä jono ja näitä pitää etsiä. Jos jälki-harrastus olisi meidän juttu...khröm? Tosin metsästystä emme aio harrastaa, siinä mielessä Jälki voisi olla vapaamuotoinen aktiviteetti. Tykkään vaeltaa luonnossa, joten jonkinlainen metsäharrastus (muukin kuin lenkkeily), joka aktivoi koiran aivonystyrät toimimaan, voisi sopia meille hyvin.

Bernihän on paimenkoira, ja paimennuskursseja ja -kisoja olen kuullut järjestävän myös. Mutta suhtaudun vähän skeptisesti, kuinkahan kauas autottoman omistajan pitäisi lähteä paimennettavien perään Helsingin keskustasta ;)) Olisi kätevää siis samoilla pk-seudun metsissä.

Haaveilen myös Hali-Berni -toiminnasta, mistä itsekin tykkäisin hyvin kovasti. http://sennenkoirat.net/site/halibernit Tarkoituksena kiertää vanhustenkoteja, lastenkoteja yms. "halimassa" ja ilahduttamassa ihmisiä. Hali-berniksi päästääkseen, bernin pitää läpäistä hyväksytysti luonnetesti ja muistaakseni aikaisintaan toiminta alkaa bernin aikuisiällä, siinä 2v paikkeilla. Joten siihen meillä on matkaa.

Mutta. Mitä me tehdään nyt? Opiskellaan, opiskellaan ja opiskellaan. Enemmän tässä oppii kyllä omistaja. Koiran oppiminen tulee sitten aikanaan. Hankin Morten Egtvedt & Cecilie Koste:n "Naksutinkoulutusta koirallesi" -kirjan ja aiomme nyt naksutella menemään!! Olen hankkinut naksuttimen (clicker) jo aikoja sitten, mutta ilman pohjatietoja naksuttelu oli vähän ehkä hmm.. vääränlaista. Ja aloitetaan se nyt ihan alusta. Täytyisi keksiä namin ohelle joku hurjan kiva palkinto, sillä namit ei kiinnostaa neitiä läheskään aina ;)) Leluilla ei neiti oikein leiki.. Mutta pallosta se taitaa tykätä.. Jatketaan harjoituksia.

Ohittaminen

Pentu on ollut kotona siis 8viikkoa... Aivan hurjan nopeasti aika on livahtanut! Mitäs me ollaankaan opittu.. varmaan paljon kaikenlaista, täytyy siitä kirjoitella ihan erikseen, mutta suurin ongelma taitaa olla tällä hetkellä ohittaminen. Koirat ja ihmiset olisi niin hurjan mielenkiintoisia. Mutta, jostain syystä ei kaikki koirat, eikä kaikki ihmiset. Jotkut ihmiset ovat alkaneet pelottaa (mitä mä en tajua laisinkaan, olen yrittänyt sosiaalistaa ihan kaiken näköisiin ja oloisiin ihmisiin). Erityisesti kaduilla kulkevat ihmiset jotka heiluttaa käsiään tai kulkee hieman eritavalla ovat omituisia. Tänään ihmeteltiin ja ihan noustiin seisomaan, kun tuli mummo vastaan kepin kanssa... Jep.

Ohittamisessa olen lähtenyt siis alusta lähtien palkkaamalla nameilla. Eli kun näköpiiriin on ilmestynyt koira/ihminen, nami suun eteen ja namitetaan kunnes on ohitettu hienosti. Tämä ei vaan aina toimi. Kun joskus se vieras koira olisi niin paljon hauskempi kuin nami. Ja sitten alkaa hurja repiminen koiran suuntaan. Tässä vaiheessa yritän rauhallisesti kulkea koiran kanssa vaan eteenpäin ihan kuin sitä toista koiraa ei olisi olemassa, (eli revin koiran perässäni). Ohittamisen opettelu on tosiaankin kaupungissa hankalaa. Kaikissa ohjeissa neuvotaan, että aloita ohitusharjoitus kauempaa... Ei toimi! Täällä tulee koiria vastaan joka lenkillä monina kappaleina kaikista ilmansuunnista.

Olen alkanut nyt vaihtamaan ajoissa tien puolta, jos näen koiran tulevan vastaan, jolloin ollaan kauempana, ja pentu rauhallisempi. Palkitsen hienosta ohituksesta ja menen eteenpäin koira mukana raahaten jos ollaan päästy liian lähelle toista koiraa. Tässä olen varmaan alussa tehnyt sen virheen, että olen antanut tapahtua liikaa niitä epäonnistuneita ohittamisia ja meidän on tavallaan aloitettava "alusta". Tänään luin jostakin koirakoulun sivuilta, että suunnan vaihtaminen auttaisi, jos alkaa levoton liikehdintä, ajoissa poistuminen tilanteesta. Painajainen olisi omistaa 50-kiloinen kaupunkikoira, joka repii joka ilmansuuntaan... Joten otan tämän ohittamisen aika vakavasti... : (( Palkkaan hyvästä ohituksesta, en huomoi epäonnistunutta, keskeytän ohittamisen vaihtamalla suuntaa, jos pentu alkaa mennä levottomaksi. Helppoa vai mitä?? Katsotaan nyt vielä muutama viikko, miten edistytään tässä.

Väliaikaisraporttia

Noniin. On mennyt hetki edellisestä kirjoituksesta. Tuntuu välillä hassulta kirjoittaa kun ei ole kuvia esille laittaa (kamera hävisi Lintsillä toukokuussa, enkä uutta saanut hommattua, joten ootellaan siskon ottamia kuvia sitten joskus ;) . Mutta onhan meillä tietty aina asiaa ;)

Mischa on nyt 20 viikkoinen (4,5kk) pentu ja painoa veikkaisin olevan siinä 20kg hujakoilla. Jos pari viikkoa sitten pystyin kantamaan sen noin 5 metriä, niin nyt 1 metri tekee tiukkaa (emme siis omista vaakaakaan). Säkäkorkeus oli viime viikolla mitattuna n. 48cm. "Noin" ihan vaan sen takia kun ei tuo neiti ymmärrä paikalla pysyä :D

Tiistaina käytiin taas pentutreffeillä ja mukavaa oli. Kun päästiin ulos bussista, neiti kirmasi heti sen pellon suuntaan, missä treffit yleensä pidetään. Niin hirveästi se ei olekaan aikoihin repinyt. Sai ihan kaksin käsin ja jaloin pidellä ja edettiin hyyyyviiin hitaasti, kun tuo ei just sillä hetkellä "muistanut" että hihnan repiminen EI edistä matkaa. Tiistai-illat on siis meidän viikon kohokohtia! Tällä kertaa oli mukana 3 pikkupentua ja yksi isompi corgi, jonka kanssa pistettiin menemään kaikki energiat pihalle. Tämä neiti on siitä vekkuli, että kun se väsyttää itseensä loppuun, ei se jaksa liikkua mihinkään. Siihen pellolle olisi jäänyt makaamaan, kun muut teki matkaa jo kotiin. Treffien jälkeen neiti nukkuu parisen päivää ja eilen illalla oli sitten sen verran virkeä, ettei mamman leffan katsomisesta meinannut sitten tulla mitään...

Mitäs muuta meidän elämään... Sisäsiisteyttä harjoitellaan edelleen. Kakkoja ei tule enää sisälle, pissejä siivotaan päivittäin. Joskus on ollut päiviä ettei joutunut siivoamaan yhtään! Jes! Mä en ota paineita sisäsiisteydestä, pidättäminen on niin fysiologinen juttu, se oppii sitten kun oppii. Vähän mietityttää vaan parketti, kun (ollut jo varmaan jo sen 20 v huonossa kunnossa, ei huoleta) se imee osan pissasta sisäänsä ja vaikka siivoan, uskon että haju tuoksuu kyllä koiran nenään, vaikkei ihmisnenä haistaisikaan. Niin, että haittaakohan se sitten sisäsiistiksi opettelua, kun se ihana pissanhaju tuoksahtaa koiran nenukkiin... Saas nähdä.

En muista puriko tämä pentu yhtään..? Miten aika on mennyt niin nopeasti! Mutta lähinnä on pientä pentupuremista jos innostuu vähän ("liikaa"). Repimistä kyllä on, varsinkin aamulla, kun neiti on vähän levoton ja mamma yrittää pukeutua, niin neiti tulee vähän "auttamaan" asuvalinnassa ja repii "huonosti valitut" vaatekappaleet mamman päältä ;)) .

Kotiin jääminen ei tunnu olevan (suuri) ongelma. Nykyään saan useamminkin oven laitettua kiinni ilman taisteluja, välillä joutuu tuuppimaan pennun sisälle, mutta se istuu katsomaan mua hämmentyneesti "Mitä? Sinäkö lähdet, ja jätät minut ihan täysin oman onnenin nojaan! Julma!!" -katseella. Ja sitten vaan laitan kylmästi oven kiinni ja huhuilen postilaatikosta"Mischa odottaa, hienosti Mischa, hyvä!!". (Mahtaa hienosti kaikua tuonne 6een kerrokseen meidän rappukäytävässä;) Jätän sille aamulla töihin lähtiessäni puuhapaketteja, Kongin ja ruokaa. Päiväsaikaan pentua on käynyt katsomassa koirahoitaja, mutta se lopettaa tällä viikolla ja neidin pitää olla urhea iso tyttö ja pärjätä yksinään kotona 8tuntia.

Musen keikalla

Mischa 18 viikkoa

Citykoiran elämään kuuluu tietty kaikenlaisissa kissanristiäisissä ja tapahtumissa pyöriminen ja hyöriminen. Hyörinäksi ja plörinäksi meinasi ihan mennä kun mentiin salakuuntelemaan Musen keikkaa Kaisaniemen puistoon.

"pitäis keksii jotain jäynää"

Hepuli-ilme

Melu puistossa ei ollut vielä mikään valtava, joten hetki voitiin olla nurmikolla ja poseerata meidän "hovivalokuvaajalle". Joka puolella oli niin paljon kivoja ihmisiä, joilta voisi saada rapsutuksia ja joiden käsiä voisi vähän nakerrella. Ai ku ihanaa!

"kato hei kuinka nätti mä oon"

Mischa vähän riemastui ihmispaljoudesta ja sai älyttömät hepulit ja näytti kaikille kuinka hauskaa sillä oli. Sellaista tavallista riuhtomista ja täysillä juoksentelua, äkkinäisiä pysähdyksiä, pomppimista ja epämääräisiä pyrähdyksiä. Kivaa.. Tai no Mischalla oli tietty kivaa, emäntä koitti pysyä perässä ja yritti selittää, että ei me todellakaan käyttäydytä näin kotikaduilla..

Tarvitsisi varmaan enemmänkin käydä väenpaljoudessa, jotta hieman tottuisi tuo penska levottomampaan meininkiin.

Pentutreffit

Misha 17 viikkoa

Eilen käytiin koirafoorumilaisten järjestämillä pentutreffeillä Maunulan pellolla. Mentiin Mishan kanssa bussilla paikan päälle. Se olisi kartan mukaan tullut ihan tapaamispaikalle, mutta kuitenkin onnistuttiin eksymään vähän. Hieman epätoivoisina etsittiin oikeaa paikkaa, kun Maunulassa niitä peltoja riittää. Löydettiin kuitenkin onneksi.

Vasemmalta oikealle: Misha, Topi, Rho, Reina (Mökö ja Nella eivät osuneet kuviin)

Matkan varrella Misha päätti poiketa ojan kautta. Noh, ajattelin, että neidillä on kuuma, antaa vaan kahlata vähän aikaa. Vähän se sitä vettäkin lipitteli. Myöhemmin saimme kuulla, että siinä ojassa on haitta-aineita, ja yhdelle pentutreffiläiselle oli tullut aiemmin allergiaoireita ko. ojassa kahlailusta. Otettiin sitten kotona varmuuden vuoksi kortisoonia ja pesin penskan.



Mutta niihin treffeihin. Paikan päällä oli petit brabancon Mökö (3-4kk?), saksanpaimenkoira Rho 6kk, tanskandoggi Reina 5kk, berninpaimenkoira Topi 3kk, sekarotuinen Nella 4kk ja tietty Misha 4kk.

Topin emännän kanssa ollaan oltu jo ennen treffejä yhteyksissä ja odotettu vauvojamme kuumeisesti. Häneltä sain paljon neuvoja ja vinkkejä, mistä pentua kannattaa etsiä ja teki hienon työn seuloessa mahd. suomalaisia kasvattajia. Pentuseni tuli loppujen lopuksi Virosta. Ennen kaikkea hän kannusti jatkamaan pennun etsintää, kun meinasin jo luovuttaa. :)


Topilla ja Mishalla taisi olla joku kolmannen asteen koirayhteys, kun paljon leikkivät yhdessä ja hengailivat keskenään. Toki Misha kävi kiusaamassa pienempää Mököä, yritti kovasti juosta Rhon ja Reinan perässä. Koko tapaaminen oli yhtä huliviliä, riehuntaa ja juoksemista. Piti olla silmät oikein selässäkin, että osasi varoa täysillä juoksevaa 4 isokokoista pentusta. (Nella tuli vasta loppuvaiheessa, ja Mököstä ei nyt huolta ollut). Koirilla näytti olevan tosi hauskaa keskenään.

Tästä kuvasta näkee selvästi pentusten erilaisuuden. Miten erilaisia bernipennut voivatkaan olla!! Misha, 4kk ja 17kg ja Topi (oikealla) on siis 3kk ja painaa 13 kg. Vaikka se näyttääkin "leveämmältä" kuin Misha, se on pelkkää karvaa. Koirien kuono ja ilmeetkin ovat ihan erilaisia. Tietty ne on eri kasvattajilta, mutta näinkin suuri ero yhden rodun sisällä!

Kotiin päästyämme oli pentunen niin väsynyt, että rojahti lattialle nukkumaan. Välillä heräili ja käveli mun perässä, jolloin käytin tilaisuuden hyväkseni ja kiikutin unisen kaverin suihkuun.

Supisupisupi...

Katsotaan miten neiti jakselee loppuviikkoa kohden. Perjantaisin Rajasaaren koirapuistossa on Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry:n järkkäämät Bernien omat treffit. Taidetaan käydä siellä pyörähtämässä, jos neiti on toipunut eilisistä treffeistä siihen menneessä. Veikkaan, että tämä päivä menee aika rauhallisesti ja huomenna voi olla jo taas virtaa suonissa. Tosin sitä virtaa hidastaa ihmeellinen helleaalto, ollaan kärsitty 27-33C kuumuudesta jo toista-kolmatta viikkoa.

Pics by Raisa Harper