Voittaja 2010 näyttelyssä

Se oli sitten ja meni. Pitkään jännittämämme Voittaja 2010. Suomen suurin kansainvälinen näyttely. Viikonloppuna Messukeskuksessa oli kerääntynyt 14 000 koiraa Suomesta ja ulkomailta. Häly ja kuhina aikamoista. Kaikenkaikkiaan kokemus jäi positiiviseksi.

Näyttelyhäkki
Saimme lainaan kevyen nailonrakenteisen näyttelyhäkin, josta oli aivan valtavasti apua. Ei enää hallinäyttelyyn ilman häkkiä. Koira rauhoittuu, kun saa olla kopissa piilossa. Ennen kaikkea häkki säästää omistajan hermoja, varsinkin kun hihnan päässä on 34 kiloinen iloinen pentu, joka haluaa mennä moikkaamaan jokaista vastaantulijaa (lue: tempomista ja riuhtomista kaikkiin ilmansuuntiin 3-5h putkeen - näyttelyn kestosta riippuen). Lisäksi häkittömyys stressaa koiraa valtavasti. Toki jos koira ei osaa olla häkissä vaan huutaa koko ajan, ei se auta tilannetta paljoa. Saimme häkin lainaan n. 10pv ennen näyttelyä, ja ehdittiin siihen pikkasen totutella ja ihmetellä häkissä istumista. Näyttelyssä häkissä istuminen ei ollut paha nakki, välillä piti inistä, mutta viereisen häkin faaraokoiran kiljuntaa Mischakin ihmetteli ;) Välillä käytiin tepastelemassa pihalla pissanurkassa. Kolmannen kerran ei enää koira suostunut häkkiin menemään, joten se piti väkivalloin sinne sulloa. Ikävää, mutta minkäs teet.

Apujoukot
Hallinäyttelyssä ei pärjää ilman apujoukkoja. Tai pärjää tietenkin, mutta helpompaa se on, kun on apukäsiä. Kehään kun ei oikein ole soveliasta mennä reppu selässä tai olkalaukku olalla, arvotavarat on jätettävä jollekin säilytykseen. Narikkaan ei pääse jättämään takkia, ellei joku ole vahtimassa koiraa. Jos jättää takin häkin viereen, ei sitäkään viitsi yksin jättää vahtimatta. Toisekseen koiraa ei saa jättää yksin vahtimatta, sen kieltää jo näyttelysäännöt, joten jonkun on oltava paikalla.

Elämäntapanäyttelykonkareilla on näyttelyissä mukana muutamakin luottoihminen. Yksi vahtii tavaroita/koiraa, toinen mahdollisesti esittelee koiraa (handleri) kehässä, jos ei itse osaa tai halua, kolmas yrittää kiinnittää koiraan huomiota kun se on esitettävänä (heiluttaa nameja tai leluja, jotta koira katsoo oikealla hetkellä oikeaan suuntaan). Neljäs kirjaa ylös näyttelyluetteloon koirien tuloksia, jotta olisi paremmin kärryillä missä mennään ja mitkä mahdollisuudet edetä. Näistä kaikista yksin on hankala selvitä, mutta toki mahdollista jos on ninja.

Tietenkään kaikkea yo. ei tarvitse tehdä, itse esittelin koiraani ja koiratyttö oli mukana vahtimassa koiraa/häkkiä/tavaroita.

Näyttelyssä
Näyttelyyn tulimme ajoissa, n. 9.30, jotta olisimme saaneet häkkipaikan. 11.30 alkoi bernien arvosteluvuoro ja n. 14.00 tuli meidän vuoro. Nartut arvostellaan kaikkien urosten jälkeen. Me oltiin ihan ihkaensimmäisiä, ilmeisesti lokakuussa tehty ilmoittautuminen oli melko aikainen ;). Mischa ravasi nätisti ja seisoi rivissä nätisti paikoillaan. Omalla esitysvuorollaan ravasi hyvin ja keskittyi minuun. Tuomarin katsellessaan pidemmältä seisoi mallikkaasti paikallaan kun vähän namitin. En alkanut korjaamaan tassuja, kun sitä ei olla harjoiteltu, ja se häiriintyisi, mutta ne oli suurinpiirtein paikoillaan. Tuomarin tullessa tunnustelemaan koiraa, pääsi ilo irti. Hampaita ei saanut katsoa. Ei millään. Sehän on valtavan tylsää, paljon hauskempaa oli kieriskellä lattialla tuomarin edessä ja vähäsen pomppia ja hyppiä. Hampaat saatiin jotenkuten näytettyä kun ehdittiin hetki tapella koiran paikalleen saamiseksi. Tunnustelu meni ihan ok.

Saimme punaisen nauhan. Hieman on näyttelyarvostelusäännöt unohtunut, mutta punainen tarkoittaa "erittäin hyvä". (ao. kommentoijan korjaus.. Olin ymmärtänyt että punainen tarkoitta "hyvä" ja minähän se olin väärässä, hyvä näin! )

Tavoitteena oli, ettei tulisi hylkyä, tästä on hyvä ponnistaa. Jos vaaleanpunaisia (erinomainen) olisi alle viisi, punaiset pääsisivät yrittämään toisen kerran, niistä valittaisiin sopiva määrä ja pääsisivät vaaleanpunaisten joukossa eteenpäin. Kun viimeistä junnunarttua arvosteltiin, oli v.punaisia nauhoja tullut vasta 4, joten menimme kehään jonoon jotta joku meistä saisi lottovoiton v.punaisten rinkiin. Viimeinen koira kuitenkin sai v.pun. nauhan ja tyydyimme lähtemään kotiin.


Virallinen arvostelu, jota yrittelin hiukan englannistaa:

***

12.12.2010

WInner 2010

Judge Horst Kliebenstein

Es fehlt Ringdressuf. Schöne Farbe. Guter Hündinnenkopf. Eleganter Hals. Im Rücken ansteigend. Brust fehlt altersliedingt noch Tiefe. Muss auch in der Bewegung noch faster werden. Gut geschlossene Pfoten.

***

Engl.

She lacks of the ring training. Nice colour. Good dame head. Elegant neck. Back is ascending. Breast lacks mature deepness. Must also become faster in pacing. Good closed paws.

Kaiken kaikkiaan mielestäni positiivinen arvostelu. Se, mistä tuli huomautettavaa korjaantuu ajan mukana, nouseva selkä laskee pennulla kun se kasvaa. Samoin rintaan tulee syvyyttä kun penska kypsyy. Kehäkäyttäytyminen on melko hulvatonta, siitä tuli myös maininta, sitä täytyy lähteä treenaamaan vielä ahkerammin. Tarkemmin sanottuna seisomista ja erityisesti käsittelyä. Pitää sitten alkaa häiritsemään koirapuistoihmisiä kopeloimaan Mischan selkää ja hampaita. :DD

Reeniä ja reeniä. Hyvinhän se on edistynyt kehäkäyttäytymisessä kesän mätsäreistä, jolloin piti mennä kehässäkin kaikkia koiruleita häiritsemään ja vilkuilemaan ympärilleen ja haistelemaan maata kun piti ravata.

Hyvä arvostelu siis, ja positiivista, ettei koirassa ollut virheitä.

Hauskaa huomioitavaa näyttelystä, tuli hieman alipukeutunut olo, kun suuri osa näytteilleasettajista oli jakkupuvuissa. Aamulla kun lähdin, meinasin vetää jalkaan toppahousut, kun ulkona oli kuitenkin -10C, en sitten laittanut ja huokaisin helpotuksesta kun farkuissani en ollut ihan maalaistolloin tyyppi näyttelyissä :DD Häkkimme oli spanielien, faaraokoirien ja basenjien kehien edessä, jossa oli paljon jakkupukuedustusta. Naiset jakkupukuhameissa ja sukkahousuissa !!!! mitämitä!! koiranäyttelyssä sukkahousuissa, hulluja :D , mitenköhän olisivat regoineet jos tämä pentunen olisi tullut tervehtimään hyppimällä sukkahousuisia jalkoja vasten haha. Piti olla siis liikkuessa extravarovainen, ettei kenenkään sukkahousut olisivat meidän tiellä ja vaarassa. Bernien kehän vieressä arvosteltiin samanaikaisesti dalmiksiä, ja kun viimeisin pisimmälle päässyt joukko ravasi kehää, jokainen esittelijä oli mustassa jakkupuvussa. Onneksi bernikehässä oli rentoa. Farkku/huppariosastoa oli bernien ihmiset ja tämä tuntui erityisen hyvältä ja kotoisalta ;)))