People often ask me, does she like snow.. well does she? ;)
Ihmiset usein kysyvät, tykkääkö Mischa lumesta? :)
Dec 25, 2010
Dec 20, 2010
Merry Christmas! Hyvää Joulua!
Mischa omistajineen toivottaa kaikille blogin lukijoille
oikein ihanaa ja rauhallista Joulua
sekä hauskaa, elämyksellistä ja onnellista Uutta Vuotta 2011!
Wish you all Merry Christmas and Happy New Year 2011!
Wish you all Merry Christmas and Happy New Year 2011!
Hali - Bernit // Huggie - Bernese
In English below
***
Sveitsinpaimenkoirien yhdistys organisoi vierailuja lastenkoteihin, päiväkoteihin, sairaaloihin, palvelutaloihin, vammaisten koteihin ja muihin tapahtumiin, mihin toivotaan ystävällisiä iloisia koiria. Hali-Berni rakastaa rapsutuksia ja ihmisiä, eikä ole pelokas ja sopeutuu vaihteleviin tilanteisiin ja kaikenlaisiin ihmisiin ja paikkoihin. Hali-Berneily on sekä omistajalle että koiralle vapaaehtoistyötä. Lisäinfoa: http://sennenkoirat.net/site/halibernit
Hali-Berneilystä ollaan haaveiltu, ja vihdoin haaveemme toteutui, kun pääsimme mukaan Sennenkoirien yhdistyksen järjestämälle Hali-Bernikeikalle nuorisokotiin. Nuoriskodissa asuu kahdeksan teini-ikäistä tyttöä ja poikaa ja paikalla oli tietty myös henkilökuntaa.
Ensikertalaisena kyseessä oli siis testi, miten Mischa pärjää haasteesta. Keikalle tultaessa oli toivottavaa, että koira osaa perustottelevaisuuden alkeet, olla vetämättä hihnassa (heh joo, ei meillä), ottamatta ruokaa lautaselta käskystä, tulla käskystä luokse, ottaa namin kädestä ahmimatta, ei pelkää pyörätuoleja tai kävelykeppejä (mitä ei nyt päästy testaamaan kun on nuorisokodista kyse, mutta ei se niistäkään ole moksiskaan) tai äkkinäisiä kovia ääniä ja käyttäytyy yleisesti sosiaalisesti ja suurinpiirtein hyvin.
Tietenkin hermoilin etukäteen melkoisesti. Sillä se mitä Mischasta tiedän, hän halaa ihmisiä aivan liian innokkaasti ja hyppi vasten kunnes osaa rauhoittua----piiitkän ajan, komentelun ja kiinnipidon jälkeen---, mutta se taitaa päteä ainoastaan omistajan läheisiin ihmisiin, joihin hänellä on kiintymyssuhde. Eikä onnistuneita tervehtimisiä vieraiden ihmisten kanssa me olla valitettavasti paljoa pystytty harjoittelemaan. Täytyy vaan toivoa että penska rauhoittuu ajan myötä. Olin todella otettu ettei Mischa ollut liian riehakas (toiset ihmiset pelkää päälle hyppiviä 34 kiloisia mustia koiria ;) ) vaan käyttäytyi mun yllätyksekseni erinomaisesti ihmisten seurassa.
Tietty syliin piti tunkea koko pentuenergialla ja mennä väliin kun toista koiraa rapsuteltiin, mutta muuten meni hienosti. Mitä nyt huonekasveja piti mennä maistelemaan ja lähteä olohuoneesta, mihin kaikki olivat kokoontuneet tutkiskelemaan muita paikkoja ja huoneita oma-aloitteisesti vähän ehkä liiankin usein. Hänen mielestään, muutkin talossa olleet, jotkai eivät olohuoneeseen äkänneet mennä, kaipasivat hänen seuraansa ;) Paikalla oli myös Betha-berni ja Karo-berni, ja ne kyllä murahtivat Mischalle jos se yritti leikkiä työaikana ;) Hieno kuri. Noin kolmen vartin innokkaan rapsutusten keräilyn jälkeen alkoivat koira toisensa jälkeen kuukahtamaan lattialle ja Mischakin malttoi vähän levätä.
Testi meni siis hyvin ja Mischa sai Hali-Berni todistuksen. Hieno homma! Onnittelut Mischa, olet virallisesti Hali-Berni! Ensi vuoden puolella aletaan sitten käymään haliberneilemässä kun keikat sopivat meidän aikatauluun ja sijaintiin. Mukaan saimme Hali-Berni-liivin, ja se laitetaan päälle kun keikalle lähdetään. Kun halimiset oli halittu ja rapsutukset rapsuteltu ja testi onnistuneesti läpäisty, glögit juotu, lähdettiin kotia päin hipsimään. Mischa oli keikan jälkeen niin väsynyttä koiraa, ettei tosikaan, työ ottaa koville. Seuraavanakin päivänä oli uni herkästi silmässä, ja sitten vaan otettiin iisisti ja kuorsattiin :)
***
In Finland, association for Swiss Mountain Dogs organizes fields trips for dogs to elder houses, hospitals, homes for disabled, kindergardens and all kind of gatherings and happenings where Huggie-Bernese are welcome. Huggie-Bernese give "hugs" to people and bring them joy and happy doggie company. Huggie-Bernese and their owners are volunteers and visit places on their own spare time.
There is a wide range of huggie-dog associations in Finland and other countries under other names that do the same volunteer work.
For dogs this is a hobby and fun time to spend, thus Bernese mountain dogs are naturally sociable, friendly and huggie-loving dogs. On the visits dogs are on duty and wearing special uniform, so they are not allowed to play with eachother, only entertain people.
Before a Bernese and its owner can participate to visits, dog must pass the test. Naturally he has to come along with people and other dogs, come to you when asked, not to touch food when told so, her reaction on loud and sudden noises is tested, whether she can go stairs and elevators, if she is not scared of wheel chairs and people with sticks and otherwise she must behave more or less not distractivly but socially.
Yesterday Mischa and I took part on this test and PASSED IT! Wohoo! Mummy is so proud :) Never would have thought that in age of 9 months she is able to act on a visit in such a good manner. Apparently I underestimate her skills sometimes ;) I must admit I was a bit nervous. We went to a home for hoster cared teenage children, where live eight girls and boys and staff.
On a visit we stayed around an hour, during which time Mischa was walking mostly freely around the house, getting know to people and places and being social. Of course she had to taste some plants and as a quite independend young lady she went quite often around the house looking for other people to hug that were not in living room where all other people gathered and just checking places. She did got notice for pulling on leash, but we are working on it.. (she just started doing that again becoming teenager dog in 7-8months...) All in all I am proud of my puppy and we are definately taking part in future to Huggie-Bernese visits.
***
Sveitsinpaimenkoirien yhdistys organisoi vierailuja lastenkoteihin, päiväkoteihin, sairaaloihin, palvelutaloihin, vammaisten koteihin ja muihin tapahtumiin, mihin toivotaan ystävällisiä iloisia koiria. Hali-Berni rakastaa rapsutuksia ja ihmisiä, eikä ole pelokas ja sopeutuu vaihteleviin tilanteisiin ja kaikenlaisiin ihmisiin ja paikkoihin. Hali-Berneily on sekä omistajalle että koiralle vapaaehtoistyötä. Lisäinfoa: http://sennenkoirat.net/site/halibernit
Hali-Berneilystä ollaan haaveiltu, ja vihdoin haaveemme toteutui, kun pääsimme mukaan Sennenkoirien yhdistyksen järjestämälle Hali-Bernikeikalle nuorisokotiin. Nuoriskodissa asuu kahdeksan teini-ikäistä tyttöä ja poikaa ja paikalla oli tietty myös henkilökuntaa.
Ensikertalaisena kyseessä oli siis testi, miten Mischa pärjää haasteesta. Keikalle tultaessa oli toivottavaa, että koira osaa perustottelevaisuuden alkeet, olla vetämättä hihnassa (heh joo, ei meillä), ottamatta ruokaa lautaselta käskystä, tulla käskystä luokse, ottaa namin kädestä ahmimatta, ei pelkää pyörätuoleja tai kävelykeppejä (mitä ei nyt päästy testaamaan kun on nuorisokodista kyse, mutta ei se niistäkään ole moksiskaan) tai äkkinäisiä kovia ääniä ja käyttäytyy yleisesti sosiaalisesti ja suurinpiirtein hyvin.
Tietenkin hermoilin etukäteen melkoisesti. Sillä se mitä Mischasta tiedän, hän halaa ihmisiä aivan liian innokkaasti ja hyppi vasten kunnes osaa rauhoittua----piiitkän ajan, komentelun ja kiinnipidon jälkeen---, mutta se taitaa päteä ainoastaan omistajan läheisiin ihmisiin, joihin hänellä on kiintymyssuhde. Eikä onnistuneita tervehtimisiä vieraiden ihmisten kanssa me olla valitettavasti paljoa pystytty harjoittelemaan. Täytyy vaan toivoa että penska rauhoittuu ajan myötä. Olin todella otettu ettei Mischa ollut liian riehakas (toiset ihmiset pelkää päälle hyppiviä 34 kiloisia mustia koiria ;) ) vaan käyttäytyi mun yllätyksekseni erinomaisesti ihmisten seurassa.
Tietty syliin piti tunkea koko pentuenergialla ja mennä väliin kun toista koiraa rapsuteltiin, mutta muuten meni hienosti. Mitä nyt huonekasveja piti mennä maistelemaan ja lähteä olohuoneesta, mihin kaikki olivat kokoontuneet tutkiskelemaan muita paikkoja ja huoneita oma-aloitteisesti vähän ehkä liiankin usein. Hänen mielestään, muutkin talossa olleet, jotkai eivät olohuoneeseen äkänneet mennä, kaipasivat hänen seuraansa ;) Paikalla oli myös Betha-berni ja Karo-berni, ja ne kyllä murahtivat Mischalle jos se yritti leikkiä työaikana ;) Hieno kuri. Noin kolmen vartin innokkaan rapsutusten keräilyn jälkeen alkoivat koira toisensa jälkeen kuukahtamaan lattialle ja Mischakin malttoi vähän levätä.
Testi meni siis hyvin ja Mischa sai Hali-Berni todistuksen. Hieno homma! Onnittelut Mischa, olet virallisesti Hali-Berni! Ensi vuoden puolella aletaan sitten käymään haliberneilemässä kun keikat sopivat meidän aikatauluun ja sijaintiin. Mukaan saimme Hali-Berni-liivin, ja se laitetaan päälle kun keikalle lähdetään. Kun halimiset oli halittu ja rapsutukset rapsuteltu ja testi onnistuneesti läpäisty, glögit juotu, lähdettiin kotia päin hipsimään. Mischa oli keikan jälkeen niin väsynyttä koiraa, ettei tosikaan, työ ottaa koville. Seuraavanakin päivänä oli uni herkästi silmässä, ja sitten vaan otettiin iisisti ja kuorsattiin :)
***
In Finland, association for Swiss Mountain Dogs organizes fields trips for dogs to elder houses, hospitals, homes for disabled, kindergardens and all kind of gatherings and happenings where Huggie-Bernese are welcome. Huggie-Bernese give "hugs" to people and bring them joy and happy doggie company. Huggie-Bernese and their owners are volunteers and visit places on their own spare time.
There is a wide range of huggie-dog associations in Finland and other countries under other names that do the same volunteer work.
For dogs this is a hobby and fun time to spend, thus Bernese mountain dogs are naturally sociable, friendly and huggie-loving dogs. On the visits dogs are on duty and wearing special uniform, so they are not allowed to play with eachother, only entertain people.
Before a Bernese and its owner can participate to visits, dog must pass the test. Naturally he has to come along with people and other dogs, come to you when asked, not to touch food when told so, her reaction on loud and sudden noises is tested, whether she can go stairs and elevators, if she is not scared of wheel chairs and people with sticks and otherwise she must behave more or less not distractivly but socially.
Yesterday Mischa and I took part on this test and PASSED IT! Wohoo! Mummy is so proud :) Never would have thought that in age of 9 months she is able to act on a visit in such a good manner. Apparently I underestimate her skills sometimes ;) I must admit I was a bit nervous. We went to a home for hoster cared teenage children, where live eight girls and boys and staff.
On a visit we stayed around an hour, during which time Mischa was walking mostly freely around the house, getting know to people and places and being social. Of course she had to taste some plants and as a quite independend young lady she went quite often around the house looking for other people to hug that were not in living room where all other people gathered and just checking places. She did got notice for pulling on leash, but we are working on it.. (she just started doing that again becoming teenager dog in 7-8months...) All in all I am proud of my puppy and we are definately taking part in future to Huggie-Bernese visits.
Dec 13, 2010
Voittaja 2010 näyttelyssä
Se oli sitten ja meni. Pitkään jännittämämme Voittaja 2010. Suomen suurin kansainvälinen näyttely. Viikonloppuna Messukeskuksessa oli kerääntynyt 14 000 koiraa Suomesta ja ulkomailta. Häly ja kuhina aikamoista. Kaikenkaikkiaan kokemus jäi positiiviseksi.
Näyttelyhäkki
Saimme lainaan kevyen nailonrakenteisen näyttelyhäkin, josta oli aivan valtavasti apua. Ei enää hallinäyttelyyn ilman häkkiä. Koira rauhoittuu, kun saa olla kopissa piilossa. Ennen kaikkea häkki säästää omistajan hermoja, varsinkin kun hihnan päässä on 34 kiloinen iloinen pentu, joka haluaa mennä moikkaamaan jokaista vastaantulijaa (lue: tempomista ja riuhtomista kaikkiin ilmansuuntiin 3-5h putkeen - näyttelyn kestosta riippuen). Lisäksi häkittömyys stressaa koiraa valtavasti. Toki jos koira ei osaa olla häkissä vaan huutaa koko ajan, ei se auta tilannetta paljoa. Saimme häkin lainaan n. 10pv ennen näyttelyä, ja ehdittiin siihen pikkasen totutella ja ihmetellä häkissä istumista. Näyttelyssä häkissä istuminen ei ollut paha nakki, välillä piti inistä, mutta viereisen häkin faaraokoiran kiljuntaa Mischakin ihmetteli ;) Välillä käytiin tepastelemassa pihalla pissanurkassa. Kolmannen kerran ei enää koira suostunut häkkiin menemään, joten se piti väkivalloin sinne sulloa. Ikävää, mutta minkäs teet.
Apujoukot
Hallinäyttelyssä ei pärjää ilman apujoukkoja. Tai pärjää tietenkin, mutta helpompaa se on, kun on apukäsiä. Kehään kun ei oikein ole soveliasta mennä reppu selässä tai olkalaukku olalla, arvotavarat on jätettävä jollekin säilytykseen. Narikkaan ei pääse jättämään takkia, ellei joku ole vahtimassa koiraa. Jos jättää takin häkin viereen, ei sitäkään viitsi yksin jättää vahtimatta. Toisekseen koiraa ei saa jättää yksin vahtimatta, sen kieltää jo näyttelysäännöt, joten jonkun on oltava paikalla.
Elämäntapanäyttelykonkareilla on näyttelyissä mukana muutamakin luottoihminen. Yksi vahtii tavaroita/koiraa, toinen mahdollisesti esittelee koiraa (handleri) kehässä, jos ei itse osaa tai halua, kolmas yrittää kiinnittää koiraan huomiota kun se on esitettävänä (heiluttaa nameja tai leluja, jotta koira katsoo oikealla hetkellä oikeaan suuntaan). Neljäs kirjaa ylös näyttelyluetteloon koirien tuloksia, jotta olisi paremmin kärryillä missä mennään ja mitkä mahdollisuudet edetä. Näistä kaikista yksin on hankala selvitä, mutta toki mahdollista jos on ninja.
Tietenkään kaikkea yo. ei tarvitse tehdä, itse esittelin koiraani ja koiratyttö oli mukana vahtimassa koiraa/häkkiä/tavaroita.
Näyttelyssä
Näyttelyyn tulimme ajoissa, n. 9.30, jotta olisimme saaneet häkkipaikan. 11.30 alkoi bernien arvosteluvuoro ja n. 14.00 tuli meidän vuoro. Nartut arvostellaan kaikkien urosten jälkeen. Me oltiin ihan ihkaensimmäisiä, ilmeisesti lokakuussa tehty ilmoittautuminen oli melko aikainen ;). Mischa ravasi nätisti ja seisoi rivissä nätisti paikoillaan. Omalla esitysvuorollaan ravasi hyvin ja keskittyi minuun. Tuomarin katsellessaan pidemmältä seisoi mallikkaasti paikallaan kun vähän namitin. En alkanut korjaamaan tassuja, kun sitä ei olla harjoiteltu, ja se häiriintyisi, mutta ne oli suurinpiirtein paikoillaan. Tuomarin tullessa tunnustelemaan koiraa, pääsi ilo irti. Hampaita ei saanut katsoa. Ei millään. Sehän on valtavan tylsää, paljon hauskempaa oli kieriskellä lattialla tuomarin edessä ja vähäsen pomppia ja hyppiä. Hampaat saatiin jotenkuten näytettyä kun ehdittiin hetki tapella koiran paikalleen saamiseksi. Tunnustelu meni ihan ok.
Saimme punaisen nauhan. Hieman on näyttelyarvostelusäännöt unohtunut, mutta punainen tarkoittaa "erittäin hyvä". (ao. kommentoijan korjaus.. Olin ymmärtänyt että punainen tarkoitta "hyvä" ja minähän se olin väärässä, hyvä näin! )
Tavoitteena oli, ettei tulisi hylkyä, tästä on hyvä ponnistaa. Jos vaaleanpunaisia (erinomainen) olisi alle viisi, punaiset pääsisivät yrittämään toisen kerran, niistä valittaisiin sopiva määrä ja pääsisivät vaaleanpunaisten joukossa eteenpäin. Kun viimeistä junnunarttua arvosteltiin, oli v.punaisia nauhoja tullut vasta 4, joten menimme kehään jonoon jotta joku meistä saisi lottovoiton v.punaisten rinkiin. Viimeinen koira kuitenkin sai v.pun. nauhan ja tyydyimme lähtemään kotiin.
Virallinen arvostelu, jota yrittelin hiukan englannistaa:
***
Kaiken kaikkiaan mielestäni positiivinen arvostelu. Se, mistä tuli huomautettavaa korjaantuu ajan mukana, nouseva selkä laskee pennulla kun se kasvaa. Samoin rintaan tulee syvyyttä kun penska kypsyy. Kehäkäyttäytyminen on melko hulvatonta, siitä tuli myös maininta, sitä täytyy lähteä treenaamaan vielä ahkerammin. Tarkemmin sanottuna seisomista ja erityisesti käsittelyä. Pitää sitten alkaa häiritsemään koirapuistoihmisiä kopeloimaan Mischan selkää ja hampaita. :DD
Reeniä ja reeniä. Hyvinhän se on edistynyt kehäkäyttäytymisessä kesän mätsäreistä, jolloin piti mennä kehässäkin kaikkia koiruleita häiritsemään ja vilkuilemaan ympärilleen ja haistelemaan maata kun piti ravata.
Hyvä arvostelu siis, ja positiivista, ettei koirassa ollut virheitä.
Hauskaa huomioitavaa näyttelystä, tuli hieman alipukeutunut olo, kun suuri osa näytteilleasettajista oli jakkupuvuissa. Aamulla kun lähdin, meinasin vetää jalkaan toppahousut, kun ulkona oli kuitenkin -10C, en sitten laittanut ja huokaisin helpotuksesta kun farkuissani en ollut ihan maalaistolloin tyyppi näyttelyissä :DD Häkkimme oli spanielien, faaraokoirien ja basenjien kehien edessä, jossa oli paljon jakkupukuedustusta. Naiset jakkupukuhameissa ja sukkahousuissa !!!! mitämitä!! koiranäyttelyssä sukkahousuissa, hulluja :D , mitenköhän olisivat regoineet jos tämä pentunen olisi tullut tervehtimään hyppimällä sukkahousuisia jalkoja vasten haha. Piti olla siis liikkuessa extravarovainen, ettei kenenkään sukkahousut olisivat meidän tiellä ja vaarassa. Bernien kehän vieressä arvosteltiin samanaikaisesti dalmiksiä, ja kun viimeisin pisimmälle päässyt joukko ravasi kehää, jokainen esittelijä oli mustassa jakkupuvussa. Onneksi bernikehässä oli rentoa. Farkku/huppariosastoa oli bernien ihmiset ja tämä tuntui erityisen hyvältä ja kotoisalta ;)))
Näyttelyhäkki
Saimme lainaan kevyen nailonrakenteisen näyttelyhäkin, josta oli aivan valtavasti apua. Ei enää hallinäyttelyyn ilman häkkiä. Koira rauhoittuu, kun saa olla kopissa piilossa. Ennen kaikkea häkki säästää omistajan hermoja, varsinkin kun hihnan päässä on 34 kiloinen iloinen pentu, joka haluaa mennä moikkaamaan jokaista vastaantulijaa (lue: tempomista ja riuhtomista kaikkiin ilmansuuntiin 3-5h putkeen - näyttelyn kestosta riippuen). Lisäksi häkittömyys stressaa koiraa valtavasti. Toki jos koira ei osaa olla häkissä vaan huutaa koko ajan, ei se auta tilannetta paljoa. Saimme häkin lainaan n. 10pv ennen näyttelyä, ja ehdittiin siihen pikkasen totutella ja ihmetellä häkissä istumista. Näyttelyssä häkissä istuminen ei ollut paha nakki, välillä piti inistä, mutta viereisen häkin faaraokoiran kiljuntaa Mischakin ihmetteli ;) Välillä käytiin tepastelemassa pihalla pissanurkassa. Kolmannen kerran ei enää koira suostunut häkkiin menemään, joten se piti väkivalloin sinne sulloa. Ikävää, mutta minkäs teet.
Apujoukot
Hallinäyttelyssä ei pärjää ilman apujoukkoja. Tai pärjää tietenkin, mutta helpompaa se on, kun on apukäsiä. Kehään kun ei oikein ole soveliasta mennä reppu selässä tai olkalaukku olalla, arvotavarat on jätettävä jollekin säilytykseen. Narikkaan ei pääse jättämään takkia, ellei joku ole vahtimassa koiraa. Jos jättää takin häkin viereen, ei sitäkään viitsi yksin jättää vahtimatta. Toisekseen koiraa ei saa jättää yksin vahtimatta, sen kieltää jo näyttelysäännöt, joten jonkun on oltava paikalla.
Elämäntapanäyttelykonkareilla on näyttelyissä mukana muutamakin luottoihminen. Yksi vahtii tavaroita/koiraa, toinen mahdollisesti esittelee koiraa (handleri) kehässä, jos ei itse osaa tai halua, kolmas yrittää kiinnittää koiraan huomiota kun se on esitettävänä (heiluttaa nameja tai leluja, jotta koira katsoo oikealla hetkellä oikeaan suuntaan). Neljäs kirjaa ylös näyttelyluetteloon koirien tuloksia, jotta olisi paremmin kärryillä missä mennään ja mitkä mahdollisuudet edetä. Näistä kaikista yksin on hankala selvitä, mutta toki mahdollista jos on ninja.
Tietenkään kaikkea yo. ei tarvitse tehdä, itse esittelin koiraani ja koiratyttö oli mukana vahtimassa koiraa/häkkiä/tavaroita.
Näyttelyssä
Näyttelyyn tulimme ajoissa, n. 9.30, jotta olisimme saaneet häkkipaikan. 11.30 alkoi bernien arvosteluvuoro ja n. 14.00 tuli meidän vuoro. Nartut arvostellaan kaikkien urosten jälkeen. Me oltiin ihan ihkaensimmäisiä, ilmeisesti lokakuussa tehty ilmoittautuminen oli melko aikainen ;). Mischa ravasi nätisti ja seisoi rivissä nätisti paikoillaan. Omalla esitysvuorollaan ravasi hyvin ja keskittyi minuun. Tuomarin katsellessaan pidemmältä seisoi mallikkaasti paikallaan kun vähän namitin. En alkanut korjaamaan tassuja, kun sitä ei olla harjoiteltu, ja se häiriintyisi, mutta ne oli suurinpiirtein paikoillaan. Tuomarin tullessa tunnustelemaan koiraa, pääsi ilo irti. Hampaita ei saanut katsoa. Ei millään. Sehän on valtavan tylsää, paljon hauskempaa oli kieriskellä lattialla tuomarin edessä ja vähäsen pomppia ja hyppiä. Hampaat saatiin jotenkuten näytettyä kun ehdittiin hetki tapella koiran paikalleen saamiseksi. Tunnustelu meni ihan ok.
Saimme punaisen nauhan. Hieman on näyttelyarvostelusäännöt unohtunut, mutta punainen tarkoittaa "erittäin hyvä". (ao. kommentoijan korjaus.. Olin ymmärtänyt että punainen tarkoitta "hyvä" ja minähän se olin väärässä, hyvä näin! )
Tavoitteena oli, ettei tulisi hylkyä, tästä on hyvä ponnistaa. Jos vaaleanpunaisia (erinomainen) olisi alle viisi, punaiset pääsisivät yrittämään toisen kerran, niistä valittaisiin sopiva määrä ja pääsisivät vaaleanpunaisten joukossa eteenpäin. Kun viimeistä junnunarttua arvosteltiin, oli v.punaisia nauhoja tullut vasta 4, joten menimme kehään jonoon jotta joku meistä saisi lottovoiton v.punaisten rinkiin. Viimeinen koira kuitenkin sai v.pun. nauhan ja tyydyimme lähtemään kotiin.
Virallinen arvostelu, jota yrittelin hiukan englannistaa:
***
12.12.2010
WInner 2010
Judge Horst Kliebenstein
Es fehlt Ringdressuf. Schöne Farbe. Guter Hündinnenkopf. Eleganter Hals. Im Rücken ansteigend. Brust fehlt altersliedingt noch Tiefe. Muss auch in der Bewegung noch faster werden. Gut geschlossene Pfoten.
***
Engl.
She lacks of the ring training. Nice colour. Good dame head. Elegant neck. Back is ascending. Breast lacks mature deepness. Must also become faster in pacing. Good closed paws.
Reeniä ja reeniä. Hyvinhän se on edistynyt kehäkäyttäytymisessä kesän mätsäreistä, jolloin piti mennä kehässäkin kaikkia koiruleita häiritsemään ja vilkuilemaan ympärilleen ja haistelemaan maata kun piti ravata.
Hyvä arvostelu siis, ja positiivista, ettei koirassa ollut virheitä.
Hauskaa huomioitavaa näyttelystä, tuli hieman alipukeutunut olo, kun suuri osa näytteilleasettajista oli jakkupuvuissa. Aamulla kun lähdin, meinasin vetää jalkaan toppahousut, kun ulkona oli kuitenkin -10C, en sitten laittanut ja huokaisin helpotuksesta kun farkuissani en ollut ihan maalaistolloin tyyppi näyttelyissä :DD Häkkimme oli spanielien, faaraokoirien ja basenjien kehien edessä, jossa oli paljon jakkupukuedustusta. Naiset jakkupukuhameissa ja sukkahousuissa !!!! mitämitä!! koiranäyttelyssä sukkahousuissa, hulluja :D , mitenköhän olisivat regoineet jos tämä pentunen olisi tullut tervehtimään hyppimällä sukkahousuisia jalkoja vasten haha. Piti olla siis liikkuessa extravarovainen, ettei kenenkään sukkahousut olisivat meidän tiellä ja vaarassa. Bernien kehän vieressä arvosteltiin samanaikaisesti dalmiksiä, ja kun viimeisin pisimmälle päässyt joukko ravasi kehää, jokainen esittelijä oli mustassa jakkupuvussa. Onneksi bernikehässä oli rentoa. Farkku/huppariosastoa oli bernien ihmiset ja tämä tuntui erityisen hyvältä ja kotoisalta ;)))
Subscribe to:
Posts (Atom)