Jun 23, 2010

Mischa 15 viikkoa

Mischa on kasvanut ihan hurjasti. Olin viikonloppuna matkoilla ja annoin Mischan hoitotädille hoitoon. Viikonloppu meni kuulemma tosi mukavasti, ei itkenyt, ei tehnyt vahinkoja (huh), söi hyvin, EIKÄ ikävöinyt mun perään. Jaaha. Noh, tämä onkin sellainen tapaus, että lähtisi kenen tahansa matkaan, eikä mua muistelisikaan ;)

Mutta kun tulin hauvan hakemaan sunnuntaina kotiin, oli se niin mamman tyttö. Muisti heti, kuka olin ja pyrki syliin, vinkui ja itki, häsläsi mun ympärillä varmaan sen viisi minuuttia, ennen kuin rauhoittui. Olihan se mukava tunne :D Mamman oma tyttö.

Tyttö kasvoi ihan silmissä sen kahden päivän aikana. Ja se on kasvanut tuplasti kokoa (ei painoa) siihen verrattuna, mitä se oli 3 viikkoa sitten kun tuli ekan kerran kotiin. Eikä se kasvu ihan tähän lopu ;)

Mischa osaa nyt istua käskystä. Kaikki muut käskyt ja koulutukset ovat vielä hakusessa. Menee maahan ohjatusti namilla. Tulee sivulle ohjatusti ja osaa istua sivulla jo käskemättä (ei tosin pitkään). Tulee luokse joka kerta kun pyydän (en pyydä silloin kun on liian kiinnostava puuha menossa).

Vaihtelevasti onnistuvat koirien ja ihmisten ohitukset kadulla. Hihnassa kuljetaan enemmän tai vähemmän hyvin, suurilta osin vetämättä. Vetää lähinnä silloin kun ei jaksa keskittyä harjoitteluun, tai on liian kiinnostava koira lähistöllä. Jos alkaa pomppimaan ja spurttaamaan hihnassa, niin lähdetään heti kotiin tai takapihalle spurttailemaan. Siinä vaiheessa on turha alkaa opiskella hihassa kulkemista. Se ei jaksa, liikaa energiaa.

Toistaiseksi en ole tietoisesti yrittänyt opettaa vasemmalla puolella kulkemista. Se helpottaisi toki aika paljon omaa kävelyä, kun ei tarvitsisi koko ajan selvitellä hihnaa jaloistani. En ole vaan ihan varma, onko hetki oikea opetteluun, jaksaako se keskittyä olemaan vetämättä + ohittamaan nätisti + kulkea vasemmalla puolella. Onko siinä liikaa toimintaa pienelle pennulle??

Toistaiseksi hyppii vieraita ihmisiä vasten kaduilla, näykkii puseroista, housuista, kaulaliinoista, käsistä. Tässä meillä on vielä harjoittelemista. Se onkin hankalaa. Ihmiset yleensä haluavat tulla moikkaamaan pentua, se hyppii vasten ja saa palkinnoksi ihmisten kehuja ja silityksiä (mikä vahvistaa taas sitä että se saa hyppiä). Kun se räjähtää ilosta kun näkee uusia ihmisiä, se alkaa näykkimään (jolloin vaan irrotan hampaat lahkeista ja jatketaan matkaa).

Eli mun on sanottava ihmisille, ettei saa tulla moikkaamaan. Yksinkertaisesti niin, ei se muuten ala oppimaan hyppimättömyyttä. Tai neuvottava joka kerta, että ihminen kääntyy poispäin pennusta ja laskeutuu pennun tasolle, vasta kun se on rauhoittunut ja istuu peppu maassa. Yleensä nämä tilanteet menevät niin nopeasti ohi, hyvä että ehdin edes reagoida mitenkään.

Otin eilen käyttöön naksuttimen. Katsotaan, miten edetään sen kanssa. Ruokapalkinnot eivät kiinnosta Mischaa kovin pitkälle. Naksuttimen kanssa voisi kiinnostus herätä. Leluilla se ei taas osaa leikkiä, joten sitäkään ei voida käyttää motivaationa. Se tykkää kehuista ja rapsutuksista, joten niitä käytän aina, jos en ehdi antaa namipalaa.

Alkaa pikkuhiljaa tarjota katsekontaktia, ja kehun aina tai palkkaan kun hakee kontaktin. Koulutustyylejä on paljon erilaisia. Enkä usko, että yksi tyyli sopii maailman kaikille koirille. Opetan ensisijaisesti ilman fyysistä pakottamista, positiivisesti vahvistamalla. Eli kehun ja palkkaan toivotusta käytöksestä, jätän huomiotta ei toivotut, mikä onkin välillä hankalaa. Mites jätät huomiotta esimerkiksi äidin kukkapenkissä narsisseja narskuttavaa koiraa. Jos haet sen pois sieltä, sehän on huomion osoitus... Jos jätät koiran kukkapenkkiin, ne kukat on entiset. Eli tämä on teoriatasolla kaunis ajatus, mutta ei toimi ihan joka tilanteessa. Lopuksi aidattiin kukkapenkki, ettei se pääse sinne. Mutta.. mökillä onkin paljon muita kukkapenkkejä, mitä se ei ole vielä keksinyt :D

En ole vielä joutunut sulkemaan sitä yksin huoneeseen, mutta siihen se varmaan menee, jos ei kukkapenkit jää rauhaan. Olen suihkuttanut pari kertaa vettä naamalle kun se haukkuu kissoille. Joten negatiivista rangaistusta meillä käytetään myös, mutta vain tuossa määrin. Negatiivinen rangaistus on varmaan sekin, että kun lenkin päätteeksi, pentu jää möllöttämään ulko-oven eteen, eikä halua tulla sisään ja sitten olen vaan kantanut sisälle ja kun se lähtee kävelee hissille päin, palkitsen hurjasti. Olen myös vetänyt perässäni pari kertaa, jolloin se vastahakoisesti lähtee kävelemään perässäni ja sitten tulee mukaan suosiolla. Tästäkin palkitsen. Kotiin lähtemisestä pitäisi tehdä superkivaa, että se oikein ilosta pomppii takaisin kotiin. Voisin toki jäädä odottamaan niin pitkään että se jossain vaiheessa lähtee kotiin. Se on vaan aikaa vievää (kun sitä aikaa ei muutenkaan ihan liikaa nykyään ole), varsinkin jos me käydään sen kuusi kertaa päivässä ulkona.

Koiran vakuutus

Ajattelin sitten vakuutuksen ottaa. Hieman järkytyin vertaillessani vakuutusten hintoja, koiran vakuutus onkin lähes autovakuutuksen luokkaa.

Vertailun vuoksi laitan vähän hintoja ja ehtoja. Tässä vertailussa vakuutukset vain berneille, hinnat vaihtelevat rodun mukaan.

Tapiola: Agria vakuutus. Kennelliiton yhteistyökumppani. Saa 10% alennusta vakuutuksesta jos on Kennelliiton jäsen. Samoin vakuutuskorvaukset saadaan heti eläinlääkärin vastaanotolla (jos ell:llä on sopimus Tapiolan kanssa). Eli ei tarvitse erikseen hakea vakuutuksesta rahoja pois. Tapiola taisi olla niitä harvoja, josta ei tarvitse ottaa kotivakuutusta koiravakuutuksen lisäksi. Muut yhtiöt velvoittavat että molemmat vakuutukset ovat samassa yhtiössä.

Tapiola korvaisi myös bernin dysplasiasairauskulut, jos sellaisia ilmenisi myöhemmin, tässä ehtona että molemmat vanhemmat on A/0 ja vakuutus otettu ennen kuin pentu täyttää 4kk. Mä kuitenkin toivoisin, ettei meille tulisi dysplasiaa, sillä vanhemmat ja isovanhemmat ovat A/0 (yksi isovanhempi B/0).

(317€/vuosi) (henkivakuutus, eläinlääkärikulu, ja vastuuvakuutus). Vakuutusmäärä (eli summa mihin asti vak. yhtiö korvaa kuluja) 1682€/vakuutuskausi (eli vuosi), 50e omavastuu/käynti + 25% hoitokuluista maksetaan itse.

Pohjola: (430€/vuosi) (eläinvakuutus, hoitokuluvakuutus). Vakuutusmäärä 800e asti/180 pvää, 60e omavastuu/käynti + 25%.

IF: (~300€/vuosi). Vakuutusmäärä 1700€, omavastuu 84e + 25%.

Turva: (80e/vuosi) (henki- ja hoitokuluvakuutus). Vakuutusmäärä 673e/vuosi, omavastuu 50e. (ei %-osuuksia)

Fennia: (239€/vuosi). Vakuutusmäärän saa valita 2000e asti (ja vakuutuksen hinta määräytyy tämän mukaan), esim. 1500e/vakuutuskausi, 30e omavastuu. (ei %-osuuksia)

Päädyin itse Fennian vakuutuksen, sinne vaihdoin myös kotivakuutukset (ja säästin jonkin verran). Vaikkei ollut halvin, minun ei tarvitse maksaa 25% hoitokuluista joka käynnillä, lisäksi omavastuuosuus on pienin.

Kotivakuutusten hinnoissa oli myös jonkin verran eroa. Kotivakuutukset maksaa kuitenkin n. 50-100e yhtiöstä riippuen, mutta koiravakuutuksissa taas hintahaarukka on paljon suurempi.

Vastuuvakuutus on yleensä kotivakuutuksessa mukana. Tämä kannattaa ottaa huomioon, ettei ota tuplasti vastuuvakuutuksen. Kodin vastuuvakuutus siis korvaa jos koira aiheuttaa vahinkoa jollekin ulkopuoliselle. Eivät yleensä korvaa kodin "tuunatut" sohvat, hyllyt, sänkyjen jalat, kirjakokoelmaa tai kalliita kenkiä ;))

Joku voi ihmetellä tarviiko koira vakuutusta ollenkaan, sehän on vaan koira. Eihän mullakaan ole henkivakuutusta... Musta olisi ikävää, että jos jotain kauheaa tapahtuisi hauvalle, ja se jäisi leikkauspöydälle, vaan sen takia, ettei mulla ole tilillä ylimääräistä paria tonnia... Eikä se 20e kuussa ole paljon rahaa mielen terveydestä (sekä hauvan terveydestä).

Jun 9, 2010

Rajasaaren koirapuistossa

Rajasaaren koirapuisto sijaitsee Taka-Töölöössä, Sibelius-puistoa vastapäätä.
Koirapuisto on hyvin iso, metsikköä, polkuja, kallioita ja mikä parasta - merenranta, jossa hauvat pääsee uiskentelemaan ja kahlailemaan.

Hubaa hubaa hubaa!! =)

Mischa hieman vastahakoisesti kokeili kahlailua Tervasaaren puistossa sekä mökillä. Täällä kun kivoja kavereita löytyi paljon ja kaikki tykkäsi juoksennella vedessä, niin hänkin meni aika syvälle, eikä ollut moksiskaan. Ihan kuin olisi vanha tekijä ;) Mischa on reipas koiru, ei aristele oikein ketään. Tutustuu uteliaasti kaikkiin ihmisiin ja koiriin. Mitä tietenkin täytyy olla vahtimassa koko ajan, sillä kaikki koirat eivät tykkää pennuista.


Mischa löysi hieman isompia kavereita =)

Ja rannalla hänen parhaita kavereitaan olivat häntä ehkä 10 kertaa isommat kaksi 90 -kiloista mastiffia. Niitä hän pyyteli leikkimään ja toinen innostuikin vähän juoksentelemaan. Mischa juoksenteli rannalla innoissaan jokaisen koiran perässä ja täytyi olla koko ajan vahtimassa ettei hän vahingossa jäänyt tallotuksi tai juokse liian kauas. Sitten kun hän löysi ikäisensä ja kokoisensa leikkikaverin, alkoi tälle rähjääminen ja takaa-ajo. Ilmeisesti kun löytyi itseään arempi tyyppi, niin tälle piti päästä pätemään ? ... hmm... No leikki loppui siihen. Me ei hyväksytä kiusaamista.

Kaiken kaikkiaan reissu oli aivan mahtava. Puistossa oli (hyvin) paljon (kivoja) koiria. Hieman ärhäntelyäkin oli, mutta me oltiin silloin kauempana. Yleisesti ottaen koirat tulivat hyvin keskenäänsä toimeen ja Mischa oli aivan tohkeissaan. Kotiin hän ei enää jaksanut kävellä, joten kannoin hänet ratikkapysäkille ja siitä kotiin. Ilta meni sitten nukkuessa ja vielä seuraavana päivänäkin hän oli vähän naatti =)


Väsähtänyt koiraotus.



Suunnitelmissa olisi käydä tänä kesänä vielä Pitkäkosken koirapuistossa ja sitten kun haukku vähän kasvaa voidaan lähtee päiväretkelle Sipoon 50 hehtaarin koirapuistoon! =)



14 viikkoa

Pictures by Krista Alava

Mischan päivärytmi

Koiran tulon myötä omistajankin elämän rytmi on mennyt täysin uusiksi. Ennen kun tykkäsin nukkua pitkään , ja heräsin töihin usein joskus 7 jälkeen tai varttia vaille 8 aamulla, niin sellaisesta saa enää haaveilla... Nykyään päivä näyttää suurinpiirtein tältä:

klo 6.00 herätys

klo 6.15-6.30/6.45 ulos lenkille. Aamun ensimmäisellä lenkillä on usein hiljaista, jolloin voimme harjoitella paremmin ohitusta, vierellä kulkemista, nätisti hihnassa kulkemista (ei vedä).

klo 7.00 ruoka

Tässä välissä Mischa nukkuu ja mä puuhastelen omiani.

klo 8.00-8.20/8.30 ulos lenkille. Tähän aikaan kaduilla on jo hälinää, joten ollaan enemmän kerrostalomme suljetulla sisäpihalla, jossa Mischa saa juosta nurmikolla vapaasti.

klo 8.30 Mischa suljetaan olo-/makuuhuoneeseen, jätetään Kongiin herkkuja, yms. piilotettuja herkkuja (vessapaperirulliin, hesariin yms) ja luita. Mischa jää itkemään n. 5-10 min jonka jälkeen yleensä rauhoittuu.

n. klo 11-13 tulee koirahoitaja. Antaa Mischalle ruokaa, leikkii ja vie ulos.

n. 16.30-16.45/17.00 tulen kotiin. Mischa lenkille. Paras aika viedä Mischa sisäpihalle, sillä ulkona paljon hälinää.

17-19.00 puuhastelen omiani, Mischa nukkuu tai seuraa tekemisiäni. Tällä välillä myös leikitään. Treenataan lyhyissä pätkissä, n. 5min x 3-5 krtaa.

19.00 Mischa syö.

19.30~20.30 Ulos lenkille.

20.30-22.00 Mischa nukkuu tai seuraa tekemisiäni, voidaan leikkiä tai muistella päivän treeniä.

22.00-22.15/22.30 Ulos lenkille. Tämä on taas hiljainen hetki harjoitella kadulla kulkemista.

23.00-00.00 Nukkumaan.

Päivärytmi hieman muuttuu, jos mennään pentukouluun, käydään kylässä tai pidemmän matkan päässä koirapuistossa. Mischa ei näytä kärsivän ruoka-aikojen pienestä vaihtelusta. Berni on tasapainoinen, leppoisa ja rauhallinen luonne, joten tarkka päivärytmi ei ole niin olennainen kuin kiivaampien, stressialttiiden rotujen edustajilla.

Niin kauan kuin pentu ei osaa pidätellä vielä tarpeitaan, pyrin viemään koiran ulos montaa kertaa päivässä. Tästä huolimatta pissaa ja kakkaa on tullut myös sisälle, aina sitä ei muisteta/tajuta tehdä ulos ;) Eilenkin käytiin 6 kertaa ulkona ja sen lisäksi siivosin 7 kertaa lattialta (sohvalta ja sen pedistä) jätöksiä... Jatketaan harjoituksia.

Jun 8, 2010

Mökkielämää

Mökillä on mukavaa. Harmi ettei kukaan mökillemenijöistä muistanut ottaa kameraa mukaan. Joten tällä kertaa ei ole kuvia raportoivaksi.

Mischa nauttii aivan suunnattomasti päästessään juoksemaan ja riehumaan vapaana mökin pihassa ja metsässä. Vekkuli kun on, niin oli mennyt tallomaan äidin istuttamia sipuleita ja kukkia. Lempipuuha oli raahata kielletty kenkä tai hansikas kukkaistutusten keskelle ja jäädä siihen järsimään sitä. Lopuksi laitettiin matala aitaus kukkaistutusten ympärille. Sitä se sitten ihmetteli. Kukkia mökillä riittää, joten katsotaan kauanko menee, että se keksii ne muut istutukset.

Käytiin pitkällä metsälenkillä (Mischalle pitkä lenkki on tässä vaiheessa 30-45min). Välillä istuttiin alas ja mentiin mun syliin nukkumaan, kun alkoi juoksentelu ramaisemaan. Mentiin polkua, joka kulkee järven rannassa, maassa mustikanvarpuja, sammalta ja pieniä mäennyppylöitä, pehmeää polkua. Parasta lenkkipolkua, mitä bernivauvalle voi kuvitella. Välillä tietty käytiin ihmettelemässä haisevaa suota ja hypittiin laitureilla sekä veneitä vasten.

Kokeiltiin me myös uimista. Sitä pitää vielä treenata. Mischa kyllä kastaa varpaat vedessä, mutta ei mene veteen jos ei ole ihan pakko. Houkuttelin hänet syvemmälle menemällä itse edellä ja pidin tuoksuvaa namia kädessä. Namin ja minun perässä saattoi tulla mutta korkeintaan mahaan asti. Nameilla, kehuilla ja rannalla leikkimisellä sain hänet menemään pikkasen veteen. Enempää ei uskaltanut. Välillä leikittiin rannassa ja sitten kokeiltiin taas mennä veteen. Jossain vaiheessa otin hänet syliini ja menimme yhdessä veteen. Kannattelin häntä kun hän ui, se oli hänen mielestä vähän pelottavaa, ja hän polski koko pienen bernivoimallaan takaisin rantaan.

Pensaikoissa, rantahietikössä, suossa ja mullassa pomppimisen jälkeen koira piti tietty pestä. Hain saunasta lämmintä vettä. Sauanan takana oli joltain jäänyt vauva-amme, jonka hain pihalle. Vettä ammeeseen, koira ammeeseen ja koirashampoota kehiin. Mischa otti tilanteen aika rauhallisesti antoi pestä itseään ja valuttaa vettä niskaan, vaikkei mikään vesifriikki olekaan. Välillä yritti karata ammeesta, mutta refleksini toimivat nopeammin ;) Märkä bernipentu näyttää muuten ihan spanielilta. Pesun ja kuivattelun jälkeen koira oli märkä ja karva ihan kikkaralla.

Mischalla oli viikonloppuna paljon seuraa ja rapsuttajia. Maanantaina koira oli ihan väsynyt. Ei oikein lenkillekään viitsinyt mennä. Piti oikein namilla houkutella, että sai koiran ulos ovesta =)

Jun 3, 2010

Tervasaaren koirapuistossa

Käytiin tutustumassa Tervasaaren koirapuistoon. Koirapuisto on ihan Helsingin keskustassa (Kruununhaassa), mutta iso, erillinen osa pikkukoirille ja omansa isoille koirille. Puistossa on myös aidattu meriranta-alue. Aivan mahtavaa.

Puistossa oli toinen nuori pikkukoira, jonka kanssa oli kiva leikkiä ja juosta. Leikin jälkeen kävimme kokeilemassa uimista. Ihan uimaan ei vielä uskallettu, mutta käytiin kahlaamassa. Yksikseen Mischa ei veteen uskaltanut, mutta kun näytin vähän mallia (menin veteen kivelle seisomaan) Mischa tuli luokseni.

Mischa sai mut kiinni ja yritti tunkea samalle kivelle. Pää jalkojeni välissä seistiin siinä sitten pidemmän tovin =) Ilmeisesti kylmä vesi vähän jännitti, ja pää jalkojeni välissä oli turvallista.

Mischa 12 vko
Leikin jälkeen väsytti ja käytiin vähän lepäämään ennenkuin suunnattiin takaisin kotiin.
Pictures by Krista Alava.

Jun 2, 2010

Mischan kotimatka

Alluring Star Braciya eli Mischa, 6vko

Tässä se pentu on. Mischa tuli minua vastaan iloisesti pentumaisesti leikkien ja päälle hyökkien. Pentu oli viimeisimpiä narttuja, ja kasvattaja oli aikonut ensin pitää sen itsellään. Hän tuli sitten toisiin ajatuksiin ja päätyi urokseen. Kasvattajan mielestä Mischalla oli paras pään muoto. Katsotaan sitten millainen otus Mischasta kasvaa.

Harmikseni olin kadottanut kamerani ennen matkaa, joten en päässyt ottamaan kuvia koiratarhasta ja ensimmäisestä kotimatkastamme. Kuvia tullaan kuitenkin myöhemmin ottamaan ja lisäämään sivuille.

Kotimatkamme meni loistavasti. Mischa ei ole ennen käynyt kylänsä metsikköä pidemmällä. Autossakin hän matkusti aivan pikkuvauvana, hiiren kokoisena, jolloin siitäkän matkasta ei varmaan jäänyt mitään mieleen. Menimme autolla Tallinnaan. Mischalla tuli sylkeä, eli hän oli hieman pahoinvoiva. Hän istui kuitenkin sylissäni kiltisti, eikä ulissut tai vinkunut. Perillä käytiin Eestin kennelliitossa jättämässä hakemuksen Export Pedigreesta, sen jälkeen käytiin pikaisesti eläinlääkärillä hakemassa tarvittavat leimat EU -passiin. Mischa oli kiltisti odotushuoneissa ja hississä, tarkkaili ympäristöään sylistäni uteliaana. Sitten matka jatkui satamaan. Pentu söi ja kävi tarpeillaan kasvattajan avustamana, kun kävin hoitamassa lippuasiat. Sitten me lähdettiinkin jo kahdestaan laivalle.

Laivalla Mischa nukkui koko matkan. Saapuessamme hän oli uninen, eikä olisi millään halunnut poistua vielä. Kannoin hänet ulos laivasta, muuten olisi koira jäänyt sinne :) Satamasta käveltiin Kauppatorille, jossa hyppäsimme ratikkaan. Matkalla Kauppatorilla koiralla oli paljon ihmeteltävää. Ohikiitäviä autoja, ratikoita, busseja, lenkkelijöitä, pyöräilijöitä, pieniä ihmisiä, isokokoisia, vanhoja ihmisiä, ihmisryhmiä. Paljon uusia tuoksuja, ääniä ja erikoisia asioita. Ratikassa häntä hieman jännitti, mutta sylissäni hän rentoutui ja loppumatka meni hyvin. Jäädessämme pois hänelle tulikin jo kakkahätä (onneksi ei tullut ratikassa :)) . Matkalla ratikkapysäkiltä kotiin ohitimme vielä meluisan Sturenkadun ja koirapuiston, ja Mischa käyttäytyi aivan erinomaisesti ja reippaasti.

Kotiin tullessamme vastassa oli vielä kaksi kissaotusta, jotka ymmärsivät väistää. Mischa hieman väsähti ja oli minun sylissäni taikka ihan minun vierelläni. Välillä kun jouduin poistumaan keittiöön tai vessaan, tuli koiralle ikävä ja alkoi piipittäminen. Illalla kävimme sisäpihalla iltapisulla ja sitten mentiin nukkumaan. Koira nukkui ensimmäisen yönsä yllättävän hyvin. Heräsi vain syömään (kun ei aiemmin ruoka maistunut) ja vähän ihmettelemään.

Siitä se uusi elämä alkaa!

Mischa tulossa kotiin

Kävin hakemassa Mischan syntymäkodistaan Eestistä, pienestä kylästä. Kasvattaja, Maria Kashirova (kennel Alluring Star) tuli hakemaan minua autollaan satamasta. Siitä ajettiin noin tunnin verran Tallinnan ulkopuolelle. Kävin tutustumassa koiraperheen elämään.
Kasvattajalla oli kaksi aikuista berninarttua ja kaksi muuta koiraa, jotka asuivat ulkotarhauksessa. Pennut olivat omassa aitauksessaan myös ulkotarhassa. Pentujen emä, Dyourbahler Klab Or'Tessa eli Tessa, oli hyvin aktiivisella päällä, ei millään malttanut pysyä aloillaan. Pentujen isä on moninkertainen Venäjän muotovalio, Excalibur van't Pachthof.




Dyourbahler Klab Or'Tessa


Excalibur van't Pachthof

Pentujen vanhemmat ovat terveitä, A/0 -kyynär ja -lonkkatiedoilla. Pentujen suvussa on paljon näyttelyinnostusta ja hyviä tuloksia. Innolla odotamme kun pääsemme Mischan kanssa mittelöimään.


Pennut olivat hakumatkallani 11-viikkoisia. 12 pennun pentueesta oli jäänyt enää Mischan jälkeen 2 urosta jäljelle, joista kasvattaja aikoi pitää yhden. Kasvattaja kertoi hyvin paljon toiminnastaan, historiastaan ja elämästään koirien kanssa. Neuvoi koiran ruokinnassa ja hoidossa ja opasti pennun liikunnassa (aiomme uida paljon).


Pentuni taisi olla ainoa, joka lähti kerrostaloon asumaan. Berneillä, kuten isokokoisilla koirilla muutenkin, on taipuvaisuutta lonkka- ja kyynerten heikkouteen. Kerrostalojen portaat ovat heiltä täysin kiellettyjä (talossamme on hissi). Samoin liukkaalla parketilla tai muovimatolla ym. liikkuessa koira tottuu kannattelemaan itseään väärässä asennossa, josta saatta myös tulla vaikeuksia. Katsotaan miten käy. Paras lattiapinta taitaa olla Bernille luonnollinen maa, toinen hyvä vaihtoehto voisi olla pehmeä upottava matto. Sellaisia omistan, mutta siirsin ne pennun sisäsiistiksi kasvattamisen ajaksi piiloon.