Eilen illalla tein suureellisia suunnitelmia Mischan syksyn näyttely- ja mätsäriaikatauluista. Aamulla oli lähtö Dobermanniyhdistyksen järjestämiin mätsäreihin Munkkiniemen kentällä (siellä ei muuten ollut yhtäkään dobermannia, hah). Alun perin piti vain mennä katsomaan meininkiä sivusta, mutta kun sää oli mitä huonoin, niin ajattelin, ettei osallistujia tule paljon, joten ehkä mekin kerrankin uskalletaan osallistua.
Olin oikeassa. Paikalla oli ehkä 30 koiraa. Pentuluokassa oli 11 koiraa. Ekassa roundissa koirat näyttivät kykynsä pareittain. Oltiin ensimmäisiä ja mentiin toisen pennun kanssa peräkanaa kehän ympäri. Sitten yksitellen edes-takaisin, yksitellen kehän ympäri, koiran seisominen, hampaiden näyttäminen ja kehon tutkiminen (tuomarin puolesta). En muista missä järjestyksessä nämä mentiin, koko mätsäri oli yhtä sketsishowta.
Mischa oli oma viehättävä itsensä eli pisti ranttaliksi koko homman. Pitäähän nyt mätsäreissä yksi pelle olla (tai jos ihan rehellisesti sanotaan, niin meitä oli kaksi pelleä). Ensin ei halunnut mennä ravaamaan mun kanssa, vaan olisi ollut kivempi maata, kun sain sen ylös (ihmejuttu, ehkä sitäkin alkoi jännittää kun kaikki katsoi), lähdettin loikkimaan ja repimään ympäri kehää, moikattiin ohi mennen pari koiraa, loppumatka sujui sitten kauniissa ravissa. Kunnes pyllähdin maahan.
Nurmikko oli märkää ja lensin selälleni vauhdista, kännykkä ja naksutin lensivät ympäri kehää. Niitä sitten poimittiin naamat punaisina maasta ja Mischa nerokkaana keksi poimia naksuttimen suuhunsa. Saatiin hiukset ojennukseen, naksutin taskuun ja jatkettiin omalle paikalle. Sain aika montaa myötätuntohäpeäkatsetta. Oli sellainen olo, että nyt tarvittaisiin ihan pikapikaa Harry Potterin näkymätöntä viittaa tai ihan yhtä hyvin voisin vajota maan alle tai juosta huutoitkien ratikkapysäkille. En sitten juossut.
Edes-takaisin ravi oli pelleilyä, loikkimista ja puikkelehtimista puolelta toiselle. Kun tuli seisomisen vuoro, tuomari kehotti minua käskemään koiraa seisomaan (ööh ei se tunne siis sellaista sanaa vielä..) niin koitin nameilla houkutella ja se seisoi, välillä istui, välillä makasi. Hampaiden ja kehon tarkastelu menivät hyvin, mitä nyt piti vähän tuomariakin tutkia, nuuhkia ja maistaa.
Saimme sinisen nauhan, eli jäimme toiseksi tässä roundissa. Jännä juttu...hmm. Täytyy kyllä kiittää tuomaria, että hän oli todella ymmärtäväinen, kannusti ja ohjasi. Itku ei ollut ihan kauhean kaukana. Noh, mua jännitti varmaan enemmän kuin Mischaa.
Sitten kun tässä ei ollut ihan tarpeeksi kidutusta, jouduimme odottamaan että kaikki sininauhaiset pennut arvostellaan. Siinä sitten ooteltiin. Mentiin taas ensimmäisenä. Mikä on tietty ihan hyvä. Eipä tarvitse jäädä jälkeen, kun muut tulee meidän tahdissa. Viisi pentua laitettiin siis peräkanaa ravaamaan. Kuulin monta naurupyrskähdystä ja ihastuneita huutoja, kun Mischa ei halunnut mennä (taaskaan) minnekään ravaamaan vaan päätti ottaa omaan onnelliseen tapaansa löysin rantein ja heitti ketarat kohti taivasta ja luikerteli selällään siinä nurmikolla.
Sain hänet ravaamaan lähtemällä juoksuun ja meidän ravin alkupätkä olikin taas yhtä loikkimista. Matkan varrella nähtiin muutama tosi mielenkiintoinen koira ja niitä oli pakko mennä moikkaamaan ja vähän poiketa reitiltä. (Unofficial announcement kaikille pentukehän viereen majoittautuville koiranomistajille, voisitteko ystävällisesti siirtää koiranne kun pentuja arvostellaan kehässä, kaksi kolme metriä taaksepäin, aika helvetinmoista yrittää ravata tottelemattoman pennun kanssa kun koko kehän laita on täynnä pentukehään kuulumattomia koiria. Tilaa olisi ollut muaallakin vaikka muille jakaa! AARRRGH. Kiitos.) Loppupätkä meni taas ihan kivasti.
Meidän edes-takaisin ravit ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, eli Mischa alkoi ravaamisen sijaan nuuhkia vimmatusti maata. Mä olin, että Mischa nyt ravataan, ja tuomari oli että, toi koira näyttää siltä että siltä taitaa tulla... Ja tulihan se. Kakka. Keskelle kehää. Kesken meidän vuoron. Oujee.
Keräsin kakat, koitin taas taikoa käsiini Harry Potterin viitan ja mentiin paikallemme. Ohh... Kun kaikki pentuset oli ravanneet nätisti kuin leffassa oman vuoronsa aikana. Seisoivat nätisti paikallaan, kuin rauhoittavilla doupattuina, tuli arvosteluvuoro. Yksi pikkanen valkoinen pentu diskattiin, kun se oli aggressiivinen, joten neljä palkintoruusuketta jaettiin neljälle jäljelle jääneelle koiralle. Neljäs sijahan sieltä tuli. Mä oikein vielä kiitin tuomaria tästä nelossijasta, vaikka tosiasiassa me mentiin sinne vaan harjoittelemaan.
Jos katsotaan tilannetta harjoittelun kannalta, niin Mischa otti paljon enemmän kontaktia kuin eilisissä mätsäreissä, missä oltiin seuraamassa tai sitä edellisissä. Se toki myös hyppi koiria päin ja yhtä sakemannia piti mennä komentelemaan kun sekin aukoi päätään (olikohan nyt jo viides tai kuudes sakemanni jonka omistaja sanoo meille, että "tämä ei oikeasti ole aggressiivinen pennuille", aijaa, eipä näytä olevan niin). Rauhoittui nopeammin, toki koiriakin oli vähemmän kuin aiemmissa harjoitusmätsäreissä.
Toisaalta eiliset suureelliset suunnitelmat syksyn näyttelykehistä menevät harkintaan.. En tiedä onko tämä valmis joulukuun Helsinki Winner 2010 näyttelyyn. Jos me haluttaisiin sinne mennä, meidän pitäisi ravata näyttelyissä joka viikonloppu harkkaamassa.
Olipa rankka päivä. Tämä touhu ei ole ihan selväjärkisille ;)
Aug 25, 2010
Ei mikään temppukoira
Mischa ei anna tassua. Se ei kieri. Ei kuole käskystä. Ei jahtaa häntäänsä (anteeksi vaan, mutta musta se on typerin temppu ikinä). Ei pompi yhdellä tassulla. Ei seiso päällään. Eikä tee mitään muitakaan temppuja.
Sain pientä esimakua temppuilusta Silkkitassun koirakoulussa, joka on muuten kaikin puolin siis ihan jees koirakoulu, ja nyt tulee se mutta. Opeteltiin istumista ja istumasta nousua kahdelle takatassulle siten että etutassut nostetaan ilmaan. Temppu on varmaan yksinkertainen pienikokoiselle koiralle, mutta isokokoiselle kömpelölle koiralle (joilla on aikuisiällä muutenkin on paljon tassuongelmia, mitä yritän kovasti välttää kaikin keinoin) tämä temppu oli suorastaan mahdoton. Ehkä tulkitsin väärin pentukouluopettajan katseita ja tuhahduksia, mutta mielestäni tällaiset akrobaattitemput kuuluvat pienikokoisille ketterille koirille. Lopetin Mischan rääkkämisen aika nopeaan ja tehtiin sitten muuta.
Tästä mulle jäi varmaan muutenkin jotenkin huono maku kaikkeen temppuiluun ja osittain siksi, että meidän tavoitteet on koiran harrastuksissa ja tottelevaisuuskokeesa ja tällä hetkellä ehdottomasti ja etusijassa kotikasvatuksessa, temppujen opettaminen jää yksinkertaisesti vaan vähemmälle. Sen jälkeen kun kuulin noin kymmennen kerran vierailta "Mischa, anna tassu" ja johon kyllästyin sanomaan, ettei sille ole opetettu antamaan tassua, aloin opettaa sitä. Ei ole kovin vaikeaa, mutta jos kerran ihmiset haluaa että Mischa antaa tassun, niin olkoon.
Krista opettaa Mischalle "anna tassu":a.
Koirapennulle on aivan ehdottoman tärkeää oppia katsekontakti ohjaajaan kaikissa tilanteissa ja häiriöissä. Katsekontaktilla koira pyytää ns. lupaa tehdä asioita. Ilman katsekontaktia oikeastaan turha alkaa opettaa koiralle mitään muuta. Jos koira pälyilee mieluummin seiniä tai röhnöttää lattialla, sitä ei saa tekemään mitään ;)) Me ei esim. mennä koirapuiston portista sisään ennen kuin Mischa istuu vasemmalla puolellani portin edessä ja katsoo minuun. Sitten voi mennä leikkimään. Koira ottaa kontaktia ennen kuin mennään ulos ovesta, ennen kuin saa ruokaansa, kun aletaan treenaamaan.
Pennulle opetetaan Ei ota ja Irti käskyjä. Koska se keksii pistää suuhunsa kaikkea kiellettyä. Sille opetetaan Odota sanan merkitys, Ohi (koirien ohitustilanteessa) ja Tule tänne, ja olen nyt varmaan unohtanut jotain muuta tärkeää. Mischa osaa myös Alas -sanan. Sitä käytetään jos on onnistunut livahtamaan sohvalle tai sänkyyn (mitä meillä ei suvaita). Alas tulee oikein iloisesti ja vauhdilla, koska se tarkoitta herkkuuujaaa!
Mitkään käskysanat (puhutaan myös kehotuksisa ja jne) eivät ole ikäviä tapahtumia, vaan niitä seuraa aina kehuminen, leikkiminen, haliminen ja namitus. Joten käskyjen suorittaminen koiralle on (pitäisi olla) hauskaa!
Kadun vaan sitä etten ajoissa alkanut opettaa Mischalle Seis-käskyä. Nyt me vasta aletaan harjoittaa sitä ja se olisi pitänyt olla ensimmäisiä asioita joista lähteä liikkeelle. Mischa on päässyt multa vahingossa irti parisen kertaa, mutta onneksi oltiin suhteellisen turvallisella alueella. Täällä meidän kotikadulla kulkee autoja, busseja ja ratikoita ympäri vuorokauden, joten Seis olisi aivan must..
Lisäksi Mischa osaa tulla Sivulle, Seurata vasemmalla puolellani katsekontaktilla pitkiäkin matkoja joskus myös häiriössä, mennä maahan liikkeestä (ohajtusti namilla), istu-maahan-istu-seiso -liikesarjaa, hakee kontaktia lenkillä, ja usein häiriössä, etsii nameja maastosta, tulee luokse ja harjoitellaan myös paikka sanaa.
Ollaan otettu käyttöön naksutin, josta Mischa tykkää kauheasti (naksutinääntä seuraa aina herkkuuuu) ja sillä opettanut naksutuksen alkeita, kosketuskepin ja kosketusmaton käyttöä. Mischa oppii naksutinharjoituksia kotiolosuhteita melko nopeasti (jos siis sattuu olemaan sellaisella fiiliksellä ;) ). Naksuttimella voi myöhemmin opettaa niitä temppuja kun aika käy tylsäksi mutta siitä on hyötyä myös tottiksessa.
Mimmit poseeraa.
Pictures by Krista Alava
Sain pientä esimakua temppuilusta Silkkitassun koirakoulussa, joka on muuten kaikin puolin siis ihan jees koirakoulu, ja nyt tulee se mutta. Opeteltiin istumista ja istumasta nousua kahdelle takatassulle siten että etutassut nostetaan ilmaan. Temppu on varmaan yksinkertainen pienikokoiselle koiralle, mutta isokokoiselle kömpelölle koiralle (joilla on aikuisiällä muutenkin on paljon tassuongelmia, mitä yritän kovasti välttää kaikin keinoin) tämä temppu oli suorastaan mahdoton. Ehkä tulkitsin väärin pentukouluopettajan katseita ja tuhahduksia, mutta mielestäni tällaiset akrobaattitemput kuuluvat pienikokoisille ketterille koirille. Lopetin Mischan rääkkämisen aika nopeaan ja tehtiin sitten muuta.
Tästä mulle jäi varmaan muutenkin jotenkin huono maku kaikkeen temppuiluun ja osittain siksi, että meidän tavoitteet on koiran harrastuksissa ja tottelevaisuuskokeesa ja tällä hetkellä ehdottomasti ja etusijassa kotikasvatuksessa, temppujen opettaminen jää yksinkertaisesti vaan vähemmälle. Sen jälkeen kun kuulin noin kymmennen kerran vierailta "Mischa, anna tassu" ja johon kyllästyin sanomaan, ettei sille ole opetettu antamaan tassua, aloin opettaa sitä. Ei ole kovin vaikeaa, mutta jos kerran ihmiset haluaa että Mischa antaa tassun, niin olkoon.
Koirapennulle on aivan ehdottoman tärkeää oppia katsekontakti ohjaajaan kaikissa tilanteissa ja häiriöissä. Katsekontaktilla koira pyytää ns. lupaa tehdä asioita. Ilman katsekontaktia oikeastaan turha alkaa opettaa koiralle mitään muuta. Jos koira pälyilee mieluummin seiniä tai röhnöttää lattialla, sitä ei saa tekemään mitään ;)) Me ei esim. mennä koirapuiston portista sisään ennen kuin Mischa istuu vasemmalla puolellani portin edessä ja katsoo minuun. Sitten voi mennä leikkimään. Koira ottaa kontaktia ennen kuin mennään ulos ovesta, ennen kuin saa ruokaansa, kun aletaan treenaamaan.
Mitkään käskysanat (puhutaan myös kehotuksisa ja jne) eivät ole ikäviä tapahtumia, vaan niitä seuraa aina kehuminen, leikkiminen, haliminen ja namitus. Joten käskyjen suorittaminen koiralle on (pitäisi olla) hauskaa!
Kadun vaan sitä etten ajoissa alkanut opettaa Mischalle Seis-käskyä. Nyt me vasta aletaan harjoittaa sitä ja se olisi pitänyt olla ensimmäisiä asioita joista lähteä liikkeelle. Mischa on päässyt multa vahingossa irti parisen kertaa, mutta onneksi oltiin suhteellisen turvallisella alueella. Täällä meidän kotikadulla kulkee autoja, busseja ja ratikoita ympäri vuorokauden, joten Seis olisi aivan must..
Lisäksi Mischa osaa tulla Sivulle, Seurata vasemmalla puolellani katsekontaktilla pitkiäkin matkoja joskus myös häiriössä, mennä maahan liikkeestä (ohajtusti namilla), istu-maahan-istu-seiso -liikesarjaa, hakee kontaktia lenkillä, ja usein häiriössä, etsii nameja maastosta, tulee luokse ja harjoitellaan myös paikka sanaa.
Ollaan otettu käyttöön naksutin, josta Mischa tykkää kauheasti (naksutinääntä seuraa aina herkkuuuu) ja sillä opettanut naksutuksen alkeita, kosketuskepin ja kosketusmaton käyttöä. Mischa oppii naksutinharjoituksia kotiolosuhteita melko nopeasti (jos siis sattuu olemaan sellaisella fiiliksellä ;) ). Naksuttimella voi myöhemmin opettaa niitä temppuja kun aika käy tylsäksi mutta siitä on hyötyä myös tottiksessa.
Pictures by Krista Alava
Aug 20, 2010
Turistina Match showssa
Olen suunnitellut häiriössä kontaktin harjoittelua, ja mikä voisi olla parempi (tokotuntien ulkopuolella) kuin mätsärit eli match show eli koiranäyttely. Alkuperäisenä tarkoituksena oli viedä Mischa esittäytymään, mutta ajattelin sekä oman että Mischan kannalta, on parempi käydä meidän molempien ensimmäisissä mätsäreissä ihan vaan sivusta pällistelemässä. Sitä paitsi sillä on silmätulehdus, joten en senkään takia viitsi viedä sitä näyttelyyn.
Tietoja Suomen mätsäreistä löytyy mm. tämän linkin takaa ja Suomen virallisista näyttelyistä Kennelliiton sivuilta eli täältä . Näyttelyohjeita koiralle ja koiran omistajalle löytyy pienen kirjan edestä. Ohjeita löytyy niin omistajan pukeutumiselle, koiran hihnalle ja pannalle kuin kaikelle muullekin maan ja taivaan välillä. Niitä olen pariin kertaan jo lukaissut, mutta en vieläkään tajua mistä on kyse. Kaipa se aikanaan selviää.
Koiralle pitäisi vissiin alkaa opettamaan ravaamista ympyrässä. Iisibiisi. Meillähän ei edes läsnäolo muiden koirien lähellä onnistu ilman pientä sirkusta ja vieläkö pitäisi ravata.. jaahas.
No mutta sitähän me harjoitellaan. Tultiin siis Koneen kentälle Munkkinimeen joskus puoli seitsemän aikoihin illalla. Katsoin kelloa kun lähdettiin kotiin päin, se oli kahdeksan ja kotiin päästin vasta yhdeksän maissa. Eihän tässä julkisilla olisi kuin 20 min.. mutta tämä pentu keksii tepposia. Kun päästiin tarpeeksi lähelle koiria, sinne päin piti alkaa vetäämään. Hetkeksi malttoi rauhoittua ja jos tuli joku koira liian lähelle, taas alkoi vetäminen. Oli sitten koira minkälainen tahansa, sen kanssa pitää päästä leikkimään. Kulkeminen koirien ohi ei tapahtunut kovin mallikkaasti. Piti koko ajan pysähdellä. Pientä kontaktia sain Mischalta, mutta se vaikutti olevan vielä aika väsynyt keskiviikon metsäretken jälkeen, ettei kontakti pysynyt kauan. Vähän sivulle tuloa ja seuraamista harjoiteltiin, mutta kiinnostus lopahti melkein heti. Mitkään mukana herkut eivät maistuneet.
Käytiin juoksemassa viereisellä pellolla (mikä saattoi olla muutenkin virhe, että annan sen riehua muiden läsnäollessa), jossa se karkasi multa ja juoksi yhden pellon reunassa odottavan koiran ja sen omistajan kumoon. Mischan remmi kietoutui koiran pokaalin ympärille ja sen kanssa se riehui siinä koiran ympärillä. Tietty sellainen puskasta hyppääminen kahden viattoman päälle on varmaan pieni järkytys ja shokki, mutta onneksi emme saaneet kovia huutoja. Menimme nolostelemaan sivummalle.
Jossain välissä Mischa pomppasi sivuun kun näki pörröisen mustan pienen villakoiran. Sitten nähtiin yksi dobermannin pentu, mikä pelästyi kauheasti Mischan ystävällistä hyökkäämiselettä ja yritettiin vähän paikata tilannetta rauhoittamalla koirat ja vähän tutustumalla. Mischa ei jaksanut rauhoittua yhtään vaan halusi leikkiä hyvää tarkoitusta ymmärtämättömän dobberin kanssa, joka edelleen pelkäsi ja alkoi rähisemään. Mischa rupesi rähisemään takaisin ja katsoikin minua sellaisella ilmeellä "että jess hei kato mua mami, mäkin osaan".
Pysäkille mennessä kuljettiin lammen ohi, mihin piti päästä vähän kahlaamaan. Ei kai siinä mitään. Tässä vaiheessa tuli yliväsymys ja kauhea repiminen ja pomppiminen. Sitten hetken päästä iski yhtäkkinen möllötysväsymys. Mischa kiipesi sitten Laajalahden aukion suihkulähteeseen tai vastaavaan rakennelmaan, jossa ei sillä aikaa ollut muuta kuin hiekkaa ja meinasi jäädä siihen. Väsynyttä koiraa on vaikeaa raahata perässä, joten piti keksiä kaikenlaisia keppikepposia että sai koiran huijattua liikkeelle, siksi kai meillä meni tunti päästä kotiin. Auto on edelleen vakavassa harkinnassa.
Tällaisen hienon nappiin menneen kokemuksen jälkeen ajattelin käydä ihan turistina vielä muutamissa mätsäreissä ennen kuin me kehdataan osallistua.. oujee.
Tietoja Suomen mätsäreistä löytyy mm. tämän linkin takaa ja Suomen virallisista näyttelyistä Kennelliiton sivuilta eli täältä . Näyttelyohjeita koiralle ja koiran omistajalle löytyy pienen kirjan edestä. Ohjeita löytyy niin omistajan pukeutumiselle, koiran hihnalle ja pannalle kuin kaikelle muullekin maan ja taivaan välillä. Niitä olen pariin kertaan jo lukaissut, mutta en vieläkään tajua mistä on kyse. Kaipa se aikanaan selviää.
Koiralle pitäisi vissiin alkaa opettamaan ravaamista ympyrässä. Iisibiisi. Meillähän ei edes läsnäolo muiden koirien lähellä onnistu ilman pientä sirkusta ja vieläkö pitäisi ravata.. jaahas.
No mutta sitähän me harjoitellaan. Tultiin siis Koneen kentälle Munkkinimeen joskus puoli seitsemän aikoihin illalla. Katsoin kelloa kun lähdettiin kotiin päin, se oli kahdeksan ja kotiin päästin vasta yhdeksän maissa. Eihän tässä julkisilla olisi kuin 20 min.. mutta tämä pentu keksii tepposia. Kun päästiin tarpeeksi lähelle koiria, sinne päin piti alkaa vetäämään. Hetkeksi malttoi rauhoittua ja jos tuli joku koira liian lähelle, taas alkoi vetäminen. Oli sitten koira minkälainen tahansa, sen kanssa pitää päästä leikkimään. Kulkeminen koirien ohi ei tapahtunut kovin mallikkaasti. Piti koko ajan pysähdellä. Pientä kontaktia sain Mischalta, mutta se vaikutti olevan vielä aika väsynyt keskiviikon metsäretken jälkeen, ettei kontakti pysynyt kauan. Vähän sivulle tuloa ja seuraamista harjoiteltiin, mutta kiinnostus lopahti melkein heti. Mitkään mukana herkut eivät maistuneet.
Käytiin juoksemassa viereisellä pellolla (mikä saattoi olla muutenkin virhe, että annan sen riehua muiden läsnäollessa), jossa se karkasi multa ja juoksi yhden pellon reunassa odottavan koiran ja sen omistajan kumoon. Mischan remmi kietoutui koiran pokaalin ympärille ja sen kanssa se riehui siinä koiran ympärillä. Tietty sellainen puskasta hyppääminen kahden viattoman päälle on varmaan pieni järkytys ja shokki, mutta onneksi emme saaneet kovia huutoja. Menimme nolostelemaan sivummalle.
Jossain välissä Mischa pomppasi sivuun kun näki pörröisen mustan pienen villakoiran. Sitten nähtiin yksi dobermannin pentu, mikä pelästyi kauheasti Mischan ystävällistä hyökkäämiselettä ja yritettiin vähän paikata tilannetta rauhoittamalla koirat ja vähän tutustumalla. Mischa ei jaksanut rauhoittua yhtään vaan halusi leikkiä hyvää tarkoitusta ymmärtämättömän dobberin kanssa, joka edelleen pelkäsi ja alkoi rähisemään. Mischa rupesi rähisemään takaisin ja katsoikin minua sellaisella ilmeellä "että jess hei kato mua mami, mäkin osaan".
Pysäkille mennessä kuljettiin lammen ohi, mihin piti päästä vähän kahlaamaan. Ei kai siinä mitään. Tässä vaiheessa tuli yliväsymys ja kauhea repiminen ja pomppiminen. Sitten hetken päästä iski yhtäkkinen möllötysväsymys. Mischa kiipesi sitten Laajalahden aukion suihkulähteeseen tai vastaavaan rakennelmaan, jossa ei sillä aikaa ollut muuta kuin hiekkaa ja meinasi jäädä siihen. Väsynyttä koiraa on vaikeaa raahata perässä, joten piti keksiä kaikenlaisia keppikepposia että sai koiran huijattua liikkeelle, siksi kai meillä meni tunti päästä kotiin. Auto on edelleen vakavassa harkinnassa.
Tällaisen hienon nappiin menneen kokemuksen jälkeen ajattelin käydä ihan turistina vielä muutamissa mätsäreissä ennen kuin me kehdataan osallistua.. oujee.
Aug 19, 2010
Väsynyt koiranomistaja
Onhan täällä blogissa saanut lukea sitä pentuomistajan hyvistä puolista jo ihan tarpeeksi. Mitäs jos valaisen sitä ei niin hyvää puolta pikkaisen. Sensuroi omistajan turhautuneisuuden oman mielesi mukaan, teksti kirjoitettu hieman vihaisessa ja väsyneessä olotilassa.
Pentuelämän aikataulu
7.30-8.00 Herätys, pentu heti ulos. Ehkä ehdit laittaa vaatteet päälle, jos et, saat siivota kusilammikkoa. Ripeästä heräämisestä ja pukeutumisesta hyötyy kodin siivoja (pennun omistaja).
8.00-8.30 Koiran ruoan laittaminen, puuhalaatikoiden väsääminen (lihaa pahvilaatikkoihin tms. jotta pentu saa puuhasteltavaa omistajan poissaollessa). Ehkä ehdit meikata töihin, ehkä et.
8.45 Juokset bussiin. Huomenna suunnittelet herääväsi aikaisemmin. Tiedät ettet herää huomenna yhtään aikaisemmin, koska tarvitset vähintään 8-9h unta, ja se on alittunut viimeiset 2,5kk.
16.00 Kotiin lähdössä ja arvot, joutuuko siivoamaan kakkakasoja lattialta. Toivot, että pentu on jaksanut pidättää ainakin kakat. Kusilammikot työpäivän jälkeen ovat vielä vakio. Jos on tullut kakkaa, se tietää kämpän tuuletusta ja olkkarin lattioiden pesua. Haju ei ihan itsestään leiju pois.
16.30 Taas tarvitaan vaatteiden vaihtoon ripeyttä. Muuten pentusella ehtii tulla hätä. Jos jäät miettimään lenkin kestäviä housuja, saat taas siivota lammikkoa.
17.30 Pentu kävi ulkona puoli tuntia sitten, mutta on onnistunut tekemään taas lammikon sisälle. Miten se on mahdollista? Yrität tehdä ruokaa. Vähän väliä kannattaa käydä tarkistaa mitä pentu puuhaa, puiset huonekalut ovat olleet hyvin maistuvia viime aikoina. Tulet olkkariin syömään, pentu ístuu vierelläsi ja inisee. Sekin haluaa sun ruokaa. Hätystelet pois. Pentu tulee takaisin. Hermostut, hätystelet ja yrität syödä.
18-19.00 Jos et halua siivota lammikkoa neljättä kertaa päivän aikana, parasta viedä se ulos. Tässä välissä on parempi tehdä hieman pidempi lenkki tai käydä koirapuistossa. Jos on reipas olo, voisi mennä Rajasaaren koirametsään, Maunulan isoon koirapuistoon tms. Koirapuiston jälkeen koira jää möllöttämään puiston portille. Tai lähinurmikolle. Tai asfaltille. Raitiovaunukiskot tai autotie on myös hyvä paikka möllöttää. Kun ei vaan jaksa liikkua. Ei sitten millään. Koitat heilutella lihapalaa koiran edessä, tiedät ettei se ole syönyt viimeiseen 11 tuntiin, sen PITÄISI olla nälkäinen, mutta kun sitä ei nappaa niin ei. 20 kiloisen koiran raahaminen kotiin voi olla edessä. Päässäsi alkaa jo kiehua, koska tätä tapahtuu aina ja joka kerta, koitat pirteällä äänellä houkutella koiraa kotiin vaikka oikeasti toivoittaisit sille heimoit ja pärjäile hitto ite.
19-20.00 Koira on saatu huijattua kotiin, se saa iltaruokaansa. Se haluaa joko nukkua tai leikkiä. Leikkiminen tarkoittaa siis sun toimiesi härnäämistä. Ehkä jos et ole superväsynyt jaksat siivota tai tehdä kotitöitä.
21.00 Koira viedään ulos.
22.30/23.00 Koira viedään ulos.
Suunnittelet meneväsi heti nukkumaan. Mutta pääset sänkyyn todennäköisesti 23.45-01.00 välillä. Laitat herätyskellon soimaan 7.00-8.00, riippuu illan positiivisuusasteesta.
Aamulla nouset taas liian myöhään. Sulla on taas liian kiire, ehkä meikkaat ehkä et. Koira saa ruokansa, koitat jättää sille puuhasteltavaa.
Viimeisen 2,5kk ajan päivät ovat olleet melkolailla copy pasteja. Mutta tätähän sä halusit, elämäsi ystävän, karvaisen kämppiksen, harrastuksen ja yksinäisten iltojen piristyttäjän. Toivon ja lasken kuukausia kun tämä pentu kasvaa ja viisastuu. Mikä pahinta, kaikki on vaan musta kiinni.
Väsymys on kroonista. Onneksi pentu ei herätä enää öisin. Vaikka niitäkin öitä on, jolloin se haluaa vain leikkiä ja alkaa remuamaan ympäri kämppää. Onneksi pentu jää jo kotiin kiltisti odottamaan ja istumaan oven eteen kun lähdet. Aiemmin on joutunut tappelemaan 20 kiloisen lihaskasan kanssa jotta pääsee ulos kämpästä. Syyllistävä katsee seuraa kun puet vaatteitasi.
Onneksi pentu on alkanut kulkemaan enemmän tai vähemmän nätisti hihnassa. Tottakai se vetää, jos joku ohikulkija kiinnostaa tavallista enemmän, tai jos on muita koiria liian lähellä. Vetäminen on varmaa jos menee koirametsään tai treenikentälle, ne on liian kivoja paikkoja. Ratikkapysäkiltä Rajasaaren koirametsään on n. 1 km matkaa. Tämä matka menee normaalin koiran kanssa ehkä 10 min. Meillä menee ainakin puoli tuntia. Koska se vetää. Pitää pysähtyä, että hihna löystyy, matka jatkuu, se vetää taas, ja tämä toistuu sen sataa kertaa.
Ulos ei voi mennä ilman herkkunameja. Ei siitä tule mitään. Pennun huijaamistyökalut oltava mukana. Onneksi se on alkanut hieman jo pidättää, eikä kuse enää niin paljon sisälle (voiko tuota uskoa? kyllä vaan).
Ihmisiä on joskus kiva kutsua kylään. Mutta tuleeko siitä mitään. Se on yhtä sirkusta. Kahvia ei voi juoda, ellei pentu ole kytketty. Sekin haluaa kahvia ja enemmän sitä pullaa. (Asustelen siis olkkarissa, keittiö on pennulta kielletty alue, jonne se ei pääse myöskään jäähylle.) Sitten se täytyy kytkeä ja antaa sille puuhaa. Muuten alkaa temppuilu ja kaiken kielletyn tekeminen.
Sitä sosiaalista elämääkin voisi joskus olla. Viikonloppuisin on tietty helpompaa. Jos haluan poistua muutamaksi tunniksi, se on suunniteltava etukäteen. Esimerkiksi maanantait menee pentukoulussa, jolloin pentu on väsynyt ma-illan ja tod näk myös ti-illan. Eli tiistaisin voi tehdä jotain. Tai sitten jos haluaa lähteä ulos perjantaina, se täytyy käydä väsyttämässä pe alkuillasta esim. metsässä. Ex tempore matkat ei todellakaan onnistu. Ensinnäkin pennulle on hommattava hoitaja (joka ei ole kukaan sukulaisista) ja mieluummin vähän etuajassa. Hoitajan täytyy olla osaava, ettei tämä kaikki 2,5 kk työ valu hukkaan.
Mutta onhan se myös kiva, toi karvapallo. Riiviö. Kattooka nyt tota :) Eihän sille voi olla pitkään vihainen.
Pictures by Krista Alava
Pentuelämän aikataulu
7.30-8.00 Herätys, pentu heti ulos. Ehkä ehdit laittaa vaatteet päälle, jos et, saat siivota kusilammikkoa. Ripeästä heräämisestä ja pukeutumisesta hyötyy kodin siivoja (pennun omistaja).
8.00-8.30 Koiran ruoan laittaminen, puuhalaatikoiden väsääminen (lihaa pahvilaatikkoihin tms. jotta pentu saa puuhasteltavaa omistajan poissaollessa). Ehkä ehdit meikata töihin, ehkä et.
8.45 Juokset bussiin. Huomenna suunnittelet herääväsi aikaisemmin. Tiedät ettet herää huomenna yhtään aikaisemmin, koska tarvitset vähintään 8-9h unta, ja se on alittunut viimeiset 2,5kk.
16.00 Kotiin lähdössä ja arvot, joutuuko siivoamaan kakkakasoja lattialta. Toivot, että pentu on jaksanut pidättää ainakin kakat. Kusilammikot työpäivän jälkeen ovat vielä vakio. Jos on tullut kakkaa, se tietää kämpän tuuletusta ja olkkarin lattioiden pesua. Haju ei ihan itsestään leiju pois.
16.30 Taas tarvitaan vaatteiden vaihtoon ripeyttä. Muuten pentusella ehtii tulla hätä. Jos jäät miettimään lenkin kestäviä housuja, saat taas siivota lammikkoa.
17.30 Pentu kävi ulkona puoli tuntia sitten, mutta on onnistunut tekemään taas lammikon sisälle. Miten se on mahdollista? Yrität tehdä ruokaa. Vähän väliä kannattaa käydä tarkistaa mitä pentu puuhaa, puiset huonekalut ovat olleet hyvin maistuvia viime aikoina. Tulet olkkariin syömään, pentu ístuu vierelläsi ja inisee. Sekin haluaa sun ruokaa. Hätystelet pois. Pentu tulee takaisin. Hermostut, hätystelet ja yrität syödä.
18-19.00 Jos et halua siivota lammikkoa neljättä kertaa päivän aikana, parasta viedä se ulos. Tässä välissä on parempi tehdä hieman pidempi lenkki tai käydä koirapuistossa. Jos on reipas olo, voisi mennä Rajasaaren koirametsään, Maunulan isoon koirapuistoon tms. Koirapuiston jälkeen koira jää möllöttämään puiston portille. Tai lähinurmikolle. Tai asfaltille. Raitiovaunukiskot tai autotie on myös hyvä paikka möllöttää. Kun ei vaan jaksa liikkua. Ei sitten millään. Koitat heilutella lihapalaa koiran edessä, tiedät ettei se ole syönyt viimeiseen 11 tuntiin, sen PITÄISI olla nälkäinen, mutta kun sitä ei nappaa niin ei. 20 kiloisen koiran raahaminen kotiin voi olla edessä. Päässäsi alkaa jo kiehua, koska tätä tapahtuu aina ja joka kerta, koitat pirteällä äänellä houkutella koiraa kotiin vaikka oikeasti toivoittaisit sille heimoit ja pärjäile hitto ite.
19-20.00 Koira on saatu huijattua kotiin, se saa iltaruokaansa. Se haluaa joko nukkua tai leikkiä. Leikkiminen tarkoittaa siis sun toimiesi härnäämistä. Ehkä jos et ole superväsynyt jaksat siivota tai tehdä kotitöitä.
21.00 Koira viedään ulos.
22.30/23.00 Koira viedään ulos.
Suunnittelet meneväsi heti nukkumaan. Mutta pääset sänkyyn todennäköisesti 23.45-01.00 välillä. Laitat herätyskellon soimaan 7.00-8.00, riippuu illan positiivisuusasteesta.
Aamulla nouset taas liian myöhään. Sulla on taas liian kiire, ehkä meikkaat ehkä et. Koira saa ruokansa, koitat jättää sille puuhasteltavaa.
Viimeisen 2,5kk ajan päivät ovat olleet melkolailla copy pasteja. Mutta tätähän sä halusit, elämäsi ystävän, karvaisen kämppiksen, harrastuksen ja yksinäisten iltojen piristyttäjän. Toivon ja lasken kuukausia kun tämä pentu kasvaa ja viisastuu. Mikä pahinta, kaikki on vaan musta kiinni.
Väsymys on kroonista. Onneksi pentu ei herätä enää öisin. Vaikka niitäkin öitä on, jolloin se haluaa vain leikkiä ja alkaa remuamaan ympäri kämppää. Onneksi pentu jää jo kotiin kiltisti odottamaan ja istumaan oven eteen kun lähdet. Aiemmin on joutunut tappelemaan 20 kiloisen lihaskasan kanssa jotta pääsee ulos kämpästä. Syyllistävä katsee seuraa kun puet vaatteitasi.
Onneksi pentu on alkanut kulkemaan enemmän tai vähemmän nätisti hihnassa. Tottakai se vetää, jos joku ohikulkija kiinnostaa tavallista enemmän, tai jos on muita koiria liian lähellä. Vetäminen on varmaa jos menee koirametsään tai treenikentälle, ne on liian kivoja paikkoja. Ratikkapysäkiltä Rajasaaren koirametsään on n. 1 km matkaa. Tämä matka menee normaalin koiran kanssa ehkä 10 min. Meillä menee ainakin puoli tuntia. Koska se vetää. Pitää pysähtyä, että hihna löystyy, matka jatkuu, se vetää taas, ja tämä toistuu sen sataa kertaa.
Ulos ei voi mennä ilman herkkunameja. Ei siitä tule mitään. Pennun huijaamistyökalut oltava mukana. Onneksi se on alkanut hieman jo pidättää, eikä kuse enää niin paljon sisälle (voiko tuota uskoa? kyllä vaan).
Ihmisiä on joskus kiva kutsua kylään. Mutta tuleeko siitä mitään. Se on yhtä sirkusta. Kahvia ei voi juoda, ellei pentu ole kytketty. Sekin haluaa kahvia ja enemmän sitä pullaa. (Asustelen siis olkkarissa, keittiö on pennulta kielletty alue, jonne se ei pääse myöskään jäähylle.) Sitten se täytyy kytkeä ja antaa sille puuhaa. Muuten alkaa temppuilu ja kaiken kielletyn tekeminen.
Sitä sosiaalista elämääkin voisi joskus olla. Viikonloppuisin on tietty helpompaa. Jos haluan poistua muutamaksi tunniksi, se on suunniteltava etukäteen. Esimerkiksi maanantait menee pentukoulussa, jolloin pentu on väsynyt ma-illan ja tod näk myös ti-illan. Eli tiistaisin voi tehdä jotain. Tai sitten jos haluaa lähteä ulos perjantaina, se täytyy käydä väsyttämässä pe alkuillasta esim. metsässä. Ex tempore matkat ei todellakaan onnistu. Ensinnäkin pennulle on hommattava hoitaja (joka ei ole kukaan sukulaisista) ja mieluummin vähän etuajassa. Hoitajan täytyy olla osaava, ettei tämä kaikki 2,5 kk työ valu hukkaan.
Mutta onhan se myös kiva, toi karvapallo. Riiviö. Kattooka nyt tota :) Eihän sille voi olla pitkään vihainen.
Pictures by Krista Alava
Aug 18, 2010
Tuuli tukkaa tuivertaa
Mischa rakastaa tuulta. Mitä viimaisempi, sitä enemmän asioita lentelee ympäriinsä, sitä hauskempaa on niitä sivusta seurata tai lähteä jopa kirmaamaan lentävien asioiden perään. Kun tuulee, ei ole niin kuuma kuin silloin jos paistaa aurinko ja ilma seisoo. Silloin koira piristyy ja jaksaa hepuloida vaikka kuinka lailla. Silloin korvat unohtuu kotiin ja pitää alkaa vetäämään joka suuntaan.
Mischa rakastaa sadetta, tai ainakin sadevesikouruja, kun sieltä jostain ylhäältä yhtäkkiä plumsahtaa sitä märkää kivaa ja kylmää, mitä voi alkaa näykkimään. Erityisen hauskaa on pistää pää kourun sisään ja seistä pääsuihkussa. Tassulla pitää mennä kokeilemaan lätäköitä, vaikka joskus mami on tylsä ja kieltää.
Mami veikkaa, että tulee aika mielenkiintoinen syksy. Mischalla on jo voimaa ja lihaksia 20 kilon edestä. Vaikka lenkit normaalisti sujuu ihan hyvin, hurjan mielenkiintoisesti lentävät asiat ja joskus myös muutkin koirat kiinnostavat enemmän kuin nakit tai muut herkut tai lelut.
Pahoittelen, ei löydy tähän hätään tuulitukkakuvaa, mutta tässä lelukuva.
Joskus vähän väsyttää kesken (melko lyhyenkin lenkin) ja pitää mennä nurmikolle lepäämään. Jos nurmikolla on lähellä jotain kiinnostavia asioita (joita mami kutsuu roskiksi) niiden lähelle pitää hivuttautua, hyvin huomaamattomasti ja vähän niin kuin tässä haukottellen niin samalla voi puolihuomaamattomasti napsaista jotain suuhun. Mami ottaa kivat roskat pois suusta ja yrittää houkutella Mischaa pois nurmikolta jollain lihaklöntillä, mutta koira ei mene niin halpaan. Sen on parasta olla broilerin raakaa suikaletta, muuten hän ei liiku mihinkään.
Joskus mami on kokeillut kääntää selän pois Mischasta, mutta Mischa ei välitä, ja hänkin kääntyy pois mamista. Eihän koiralla nyt voi olla nurmikolta kiire kotiin.
Kun pitää poistua koirapuistosta, on hyvä hetki lähteä pakoon. Ja Mischahan tietää, milloin mami haluaa lähteä tylsään kotiin, kun hän alkaa tulla lähelle sen hihnan kanssa. Toinen hyväksi havaittu käytäntö on, jos menee maahan makaamaan. Silloin ei broilerillakaan saa huijattua pois kivasta puistosta. Koirat on paljon kivempia, vaikkei jaksaisi enää leikkiä tai oikeastaan liikkua senttiäkään.
Ja jos koiran saa huijattua koirapuiston portin ulkopuolelle, toinen mahdollisuus on jäädä siihen portin eteen möllöttämään, jos vaikka kuitenkin sattuisi niin, että käännytäänkin takaisin. Kolmas möllötyskortti otetaan esiin sitten asvaltilla tai mukulakivetyksellä. Tässä on jo huonot mahdollisuudet päästä takaisin puistoon, mutta tämäkin kortti on käytettävä. Ihan varmuuden vuoksi. Mami on taas tässä vaiheessa jo vähän hermostunut ja neuvoton ja koittaa huijata nameilla, joihin koira yleensä jo lankeaakin.
Mami miettii Mischalle kurapuvun hankkimista, ettei tarvitsisi syksymmällä montaa kertaa päivässä koiraa pestä ja kuivatella. Mischa ei tiedä vielä mikä on kurapuku, mutta veikkaa että sitä on hauska ainakin repiä. Kaikki vaatteet kun on hurjan kivoja kun ne vähän roikkuu tai jää makaamaan johonkin Mischalta kiellettyyn paikkaan.
Mamin iltalukemiset on viime aikoina rajoittuneet koiralehtiin ja -kirjoihin.
Pictures by Krista Alava
Mischa rakastaa sadetta, tai ainakin sadevesikouruja, kun sieltä jostain ylhäältä yhtäkkiä plumsahtaa sitä märkää kivaa ja kylmää, mitä voi alkaa näykkimään. Erityisen hauskaa on pistää pää kourun sisään ja seistä pääsuihkussa. Tassulla pitää mennä kokeilemaan lätäköitä, vaikka joskus mami on tylsä ja kieltää.
Mami veikkaa, että tulee aika mielenkiintoinen syksy. Mischalla on jo voimaa ja lihaksia 20 kilon edestä. Vaikka lenkit normaalisti sujuu ihan hyvin, hurjan mielenkiintoisesti lentävät asiat ja joskus myös muutkin koirat kiinnostavat enemmän kuin nakit tai muut herkut tai lelut.
Joskus vähän väsyttää kesken (melko lyhyenkin lenkin) ja pitää mennä nurmikolle lepäämään. Jos nurmikolla on lähellä jotain kiinnostavia asioita (joita mami kutsuu roskiksi) niiden lähelle pitää hivuttautua, hyvin huomaamattomasti ja vähän niin kuin tässä haukottellen niin samalla voi puolihuomaamattomasti napsaista jotain suuhun. Mami ottaa kivat roskat pois suusta ja yrittää houkutella Mischaa pois nurmikolta jollain lihaklöntillä, mutta koira ei mene niin halpaan. Sen on parasta olla broilerin raakaa suikaletta, muuten hän ei liiku mihinkään.
Joskus mami on kokeillut kääntää selän pois Mischasta, mutta Mischa ei välitä, ja hänkin kääntyy pois mamista. Eihän koiralla nyt voi olla nurmikolta kiire kotiin.
Kun pitää poistua koirapuistosta, on hyvä hetki lähteä pakoon. Ja Mischahan tietää, milloin mami haluaa lähteä tylsään kotiin, kun hän alkaa tulla lähelle sen hihnan kanssa. Toinen hyväksi havaittu käytäntö on, jos menee maahan makaamaan. Silloin ei broilerillakaan saa huijattua pois kivasta puistosta. Koirat on paljon kivempia, vaikkei jaksaisi enää leikkiä tai oikeastaan liikkua senttiäkään.
Ja jos koiran saa huijattua koirapuiston portin ulkopuolelle, toinen mahdollisuus on jäädä siihen portin eteen möllöttämään, jos vaikka kuitenkin sattuisi niin, että käännytäänkin takaisin. Kolmas möllötyskortti otetaan esiin sitten asvaltilla tai mukulakivetyksellä. Tässä on jo huonot mahdollisuudet päästä takaisin puistoon, mutta tämäkin kortti on käytettävä. Ihan varmuuden vuoksi. Mami on taas tässä vaiheessa jo vähän hermostunut ja neuvoton ja koittaa huijata nameilla, joihin koira yleensä jo lankeaakin.
Mami miettii Mischalle kurapuvun hankkimista, ettei tarvitsisi syksymmällä montaa kertaa päivässä koiraa pestä ja kuivatella. Mischa ei tiedä vielä mikä on kurapuku, mutta veikkaa että sitä on hauska ainakin repiä. Kaikki vaatteet kun on hurjan kivoja kun ne vähän roikkuu tai jää makaamaan johonkin Mischalta kiellettyyn paikkaan.
Pictures by Krista Alava
Pentutoko 3, luoksetulo, A-este, ampumisharjoitukset
No niin. Maanantaina oli kolmas pentutokotunti. Paikalle tultaessa Mischa oli niin väsynyt, että jäi bussipysäkiltä 5 m nurmikolle makaamaan ja oli sen näköinen ettei nyt oikein nappaisi mitkään treenit. Mietin, että pitäisikö kääntyä ihan suosiolla kotiin päin. Mutta sain sen houkuteltua ylös siitä makaamasta ja vähän hölkkäämään metsässä matkalla treenikentälle, mistä se tietty vähän piristyi. Ajattelin, että jos ei jaksa treenata niin ainakin voidaan harjoitella häirössä oloa.
Paikalla oli aika paljon koiria. Jostain syystä pentutreeneihin tulee myös aikuisia koiria, aikuisten koirien treenit on sitten vähän myöhemmin, jolloin tulee lisää koiria. Yhteensä siellä taisi olla maanantaina 30-40 koiraa kentällä. Melkoisesti. Ilmeisesti ihmisillä on kesälomat loppuneet.
Meidät jaettiin kahteen ryhmään. Toinen meni harjoittelemaan A-estettä ja toinen luoksetuloa. Aloitettiin luoksetuloharjoituksella. Tätähän tehtiin jo aiemmin, mutta kertaus on aina paikallaan. Tällä kertaa koira ja tunnin vetäjä menivät 1,5x10m aitauksen suulle, jossa toinen pää ja sivut on aidattu verkkoaidalla. Koira pidetään kiinni ja omistaja menee aitauksen toiseen päähän. Mischa tuli mun luokse ja rimpuili minkä jaksoi. Ei olisi edes tarvinnut pyytää. Luoksetulo oli ha-ha varma, melkein kaaduin, Mischa juoksi mun ohi päin aitaa ja sitten kiepsahti mun syliin. Sitten mentiin takaisin aidan suulle ja se pomppii päin aitaa ja törmäili siihen. Ei oikein ole tollaista viritystä ennen nähnyt pieni. Toisten koirat (myös osa pennuista) tuli omistajan luokse eteen istumaan, mitä ei vielä tunnilla tässä vaiheessa harjoitella.
Tässä välissä otettiin taas kontaktiharjoituksia, jotka on edelleen häiriössä haastavia Mischalle. Harjoittelen myös sivulle tuloa ja seuraamista. Lisäksi harjoittelin ed. tunnilla opittua maahan liikkeestä menoa.
Mischa omaan perinteiseen tapaansa yritti vetää koirien luokse, jos ne tuli tarpeeksi lähelle. Mitä ei tietenkään mikään muu koira tehnyt... Mutta osaa olla paikoillaankin jos toiset on vaan tarpeeksi kaukana. Tarjosi myös kontaktia, vaikka ne muut koirat onkin niin älyttömän kiinnostavia.
Sitten tuli meidän vuoro yrittää A-estettä. Kyseessä oli melko matala, ehkä n. 1,2m A-este. Toisen ryhmän vetäjä auttaa koiraa löytämään takatassuille paikan ja pitää niistä kiinni, omistaja houkuttelee nameilla ja kehumalla kiipeämään estettä. Mischa näytti tässä parhaat puolensa. Hän melkein juoksi sitä estettä ja oli kauhea hinku päästä ylös. Olin ihan ihmeissäni, että se meni niin helposti. Sitten kun päästiin toiselle puolelle, piti mennä este takaisin päin. Ja tässä hän olisi halunnut vähän kiertää.. mutta meni taas houkuttimella ylös ja juoksi pomppien esteen yli. Olin tavattoman ylpeä pennusta. Hyvin meni!! Jess!!!
Tässä välissä oli vähän sählinkiä eikä tiedetty mitä tapahtuu, kello oli jo melko paljon. Ajattelin, että pitäisikö mennä kotiin päin vai mitä. Mutta hyvä että jäimme odottamaan. Lopuksi olikin ampumisharjoitukset. :) Tunnin vetäjä kaivoi jonkun aseen (ilmapistoolin varmaan) taskustaan ja meni pienen matkan päähän ampumaan. Ohje oli, ettei huomioi pentua millään tavalla tai koko tilannetta. Tietenkin kaikki koirien omistajat heti jäykistyi ja jäi tapittamaan koiraa. Mä yritin vähän liikuskella, mutta Mischa otti rennosti nurmikolla, se oli jo vähän väsynyt. Tuli ensimmäinen laukaus. Mischa ei reagoi. Tuli toinen. Ei reaktiota. Ajattelinkin että käy näin. Asutaanhan me sentään Helsingin keskustassa, missä kuuluu milloin mitäkin ääniä.. haha. Eli hyvin meni!
Paikalla oli aika paljon koiria. Jostain syystä pentutreeneihin tulee myös aikuisia koiria, aikuisten koirien treenit on sitten vähän myöhemmin, jolloin tulee lisää koiria. Yhteensä siellä taisi olla maanantaina 30-40 koiraa kentällä. Melkoisesti. Ilmeisesti ihmisillä on kesälomat loppuneet.
Meidät jaettiin kahteen ryhmään. Toinen meni harjoittelemaan A-estettä ja toinen luoksetuloa. Aloitettiin luoksetuloharjoituksella. Tätähän tehtiin jo aiemmin, mutta kertaus on aina paikallaan. Tällä kertaa koira ja tunnin vetäjä menivät 1,5x10m aitauksen suulle, jossa toinen pää ja sivut on aidattu verkkoaidalla. Koira pidetään kiinni ja omistaja menee aitauksen toiseen päähän. Mischa tuli mun luokse ja rimpuili minkä jaksoi. Ei olisi edes tarvinnut pyytää. Luoksetulo oli ha-ha varma, melkein kaaduin, Mischa juoksi mun ohi päin aitaa ja sitten kiepsahti mun syliin. Sitten mentiin takaisin aidan suulle ja se pomppii päin aitaa ja törmäili siihen. Ei oikein ole tollaista viritystä ennen nähnyt pieni. Toisten koirat (myös osa pennuista) tuli omistajan luokse eteen istumaan, mitä ei vielä tunnilla tässä vaiheessa harjoitella.
Tässä välissä otettiin taas kontaktiharjoituksia, jotka on edelleen häiriössä haastavia Mischalle. Harjoittelen myös sivulle tuloa ja seuraamista. Lisäksi harjoittelin ed. tunnilla opittua maahan liikkeestä menoa.
Mischa omaan perinteiseen tapaansa yritti vetää koirien luokse, jos ne tuli tarpeeksi lähelle. Mitä ei tietenkään mikään muu koira tehnyt... Mutta osaa olla paikoillaankin jos toiset on vaan tarpeeksi kaukana. Tarjosi myös kontaktia, vaikka ne muut koirat onkin niin älyttömän kiinnostavia.
Sitten tuli meidän vuoro yrittää A-estettä. Kyseessä oli melko matala, ehkä n. 1,2m A-este. Toisen ryhmän vetäjä auttaa koiraa löytämään takatassuille paikan ja pitää niistä kiinni, omistaja houkuttelee nameilla ja kehumalla kiipeämään estettä. Mischa näytti tässä parhaat puolensa. Hän melkein juoksi sitä estettä ja oli kauhea hinku päästä ylös. Olin ihan ihmeissäni, että se meni niin helposti. Sitten kun päästiin toiselle puolelle, piti mennä este takaisin päin. Ja tässä hän olisi halunnut vähän kiertää.. mutta meni taas houkuttimella ylös ja juoksi pomppien esteen yli. Olin tavattoman ylpeä pennusta. Hyvin meni!! Jess!!!
Tässä välissä oli vähän sählinkiä eikä tiedetty mitä tapahtuu, kello oli jo melko paljon. Ajattelin, että pitäisikö mennä kotiin päin vai mitä. Mutta hyvä että jäimme odottamaan. Lopuksi olikin ampumisharjoitukset. :) Tunnin vetäjä kaivoi jonkun aseen (ilmapistoolin varmaan) taskustaan ja meni pienen matkan päähän ampumaan. Ohje oli, ettei huomioi pentua millään tavalla tai koko tilannetta. Tietenkin kaikki koirien omistajat heti jäykistyi ja jäi tapittamaan koiraa. Mä yritin vähän liikuskella, mutta Mischa otti rennosti nurmikolla, se oli jo vähän väsynyt. Tuli ensimmäinen laukaus. Mischa ei reagoi. Tuli toinen. Ei reaktiota. Ajattelinkin että käy näin. Asutaanhan me sentään Helsingin keskustassa, missä kuuluu milloin mitäkin ääniä.. haha. Eli hyvin meni!
Aug 10, 2010
Pentutoko 2: liikkeestä maahanmeno, luoksetulo
Eilen oltiin taas pentutokolemassa. Tämä taitaa olla Mischan viikon kohokohta. Pääsee moikkaamaan kivoja samanikäisiä ja -kokoisia kavereita ja tunnin lopuksi täytyy keskittyä kävelemään hippasen matkaa pois koulutuskentältä, mikä on aika vaikeeta, kun haluisi jo heti päästä leikkimään, mutta sitten pääsee painimaan ja juoksemaan vapaana kavereiden kanssa.
Tunnin alku on Mischan mielestä varmasti aika rasittavaa, kun kentällä on niin montaa kivaa koiraa, mutta kaikki on hihnassa kiinni, eikä pääse lähelle haistelemaan. Vähän aikaa menee kun jaksaa istua paikoillaan, mutta sitten hän näkee taas jotain huippukivaa, ja pitääkin lähteä heti juoksemaan sinnepäin. Ikävää vaan että hihna estää juoksemisen ja hän mätkähtää maahan. Ei aina muista, että hihna estää matkantekoa. Mutta sitten kun mamma ottaa herkut taskusta, ja tuo kiva ohjaaja alkaa selittämään jotain ihmisten kielellä, sitten onkin jo kivaa, kun saa herkkuja mahan täydeltä.
Toisella pentutokotunnilla kerrattiin kontaktia ja opeteltiin uutena asiana liikkeestä maahanmenoa. Mischa on pentukoulussa mennyt maahan istumasta, mikä ei tämän tokokoulun mukaan ole kovin järkevää, mutta varmaan helpompaa, sillä jos tähtää tokokokeeseen, siinä vaaditaan liikkeestä maahanmenoa eikä istumasta maahanmenoa. Liikkeestä maahanmeno onkin hieman vaikeampaa harjoitella, mutta mehän onnistuttiin ekalla kerralla! Mischa on nero :D
Jekku onkin siinä, että koiran ohjaaja menee kyykkyyn maahan, ja laittaa toisen jalan eteen koukkuun niin, että koira mahtuu siitä läpi. Koira houkutellaan vierelle ja namilla imutetaan jalan alle. Koiran on pakko mennä maahan jotta saisi naminsa. Ja Mischahan meni. Kaikki kolme kertaa. Namit maistui ja lopuksi suuret kehut. Tästä se lähtee. Myöhemmin otetaan mukaan enemmän liikettä, otetaan jalka pois ja lopuksi häivytetään nami. Tietty käskykin tulee jossain vaiheessa, mutta mä en halua liittää sitä mukaan vielä, ei se kuitenkaan ymmärrä sitä, ennenkuin liike on vahva.
Luoksetulo on meillä aika vahva (ilman sivullisia häiriöitä). Tässä toko-opettaja ottaa koiran hihnasta, ja jää muiden pentujen kanssa kentän yhdelle laidalle. Koiran omistaja menee jonkin matkan päähän (20-30m) ja alkaa kutsua koiraa (namit valmiina kädessä). Musta tuntuu, että mun koira tuli luokse eniten pomppien ja riehuen, hieman sivulta kaartaen mutta todella varmasti, valon nopeudella. Meinasin mennä kumoon. Hahhah. Jep.
Toko-opettaja oli sitä mieltä, että näin vilkasta berniä hän ei ole aiemmin nähnyt. Kyllähän tuo riehuu tunnilla kaikkein eniten. Pyrkii kaikkien koirien luokse ennen kuin ymmärtää rauhoittua. Sitä ei toko-opettaja paljastanut, että onko se hyvä vai huono asia. Mutta mielestäni se voi olla etu, että Mischa on hereillä tunneilla (noh, mitä nyt viime tunnilla vähän väsyi). Mutta noin periaatteessa voisi olla hankalaa tokoilla laiskan pennun kanssa ;)
Sitten tunti jo loppuikin. Mischa otti enemmän vapaaehtoista kontaktia tunnin aikana, josta tietty palkitsen. Se on sille kovin vaikeaa kun häiriötekijöitä on niin paljon. Ihmettelen vaan, miten muut pennut onkin niin rauhallisia... Kotona harjoitellaan lisää kontaktia häiriössä ja liikkeestä maahanmenoa.
Tunnin alku on Mischan mielestä varmasti aika rasittavaa, kun kentällä on niin montaa kivaa koiraa, mutta kaikki on hihnassa kiinni, eikä pääse lähelle haistelemaan. Vähän aikaa menee kun jaksaa istua paikoillaan, mutta sitten hän näkee taas jotain huippukivaa, ja pitääkin lähteä heti juoksemaan sinnepäin. Ikävää vaan että hihna estää juoksemisen ja hän mätkähtää maahan. Ei aina muista, että hihna estää matkantekoa. Mutta sitten kun mamma ottaa herkut taskusta, ja tuo kiva ohjaaja alkaa selittämään jotain ihmisten kielellä, sitten onkin jo kivaa, kun saa herkkuja mahan täydeltä.
Toisella pentutokotunnilla kerrattiin kontaktia ja opeteltiin uutena asiana liikkeestä maahanmenoa. Mischa on pentukoulussa mennyt maahan istumasta, mikä ei tämän tokokoulun mukaan ole kovin järkevää, mutta varmaan helpompaa, sillä jos tähtää tokokokeeseen, siinä vaaditaan liikkeestä maahanmenoa eikä istumasta maahanmenoa. Liikkeestä maahanmeno onkin hieman vaikeampaa harjoitella, mutta mehän onnistuttiin ekalla kerralla! Mischa on nero :D
Jekku onkin siinä, että koiran ohjaaja menee kyykkyyn maahan, ja laittaa toisen jalan eteen koukkuun niin, että koira mahtuu siitä läpi. Koira houkutellaan vierelle ja namilla imutetaan jalan alle. Koiran on pakko mennä maahan jotta saisi naminsa. Ja Mischahan meni. Kaikki kolme kertaa. Namit maistui ja lopuksi suuret kehut. Tästä se lähtee. Myöhemmin otetaan mukaan enemmän liikettä, otetaan jalka pois ja lopuksi häivytetään nami. Tietty käskykin tulee jossain vaiheessa, mutta mä en halua liittää sitä mukaan vielä, ei se kuitenkaan ymmärrä sitä, ennenkuin liike on vahva.
Luoksetulo on meillä aika vahva (ilman sivullisia häiriöitä). Tässä toko-opettaja ottaa koiran hihnasta, ja jää muiden pentujen kanssa kentän yhdelle laidalle. Koiran omistaja menee jonkin matkan päähän (20-30m) ja alkaa kutsua koiraa (namit valmiina kädessä). Musta tuntuu, että mun koira tuli luokse eniten pomppien ja riehuen, hieman sivulta kaartaen mutta todella varmasti, valon nopeudella. Meinasin mennä kumoon. Hahhah. Jep.
Toko-opettaja oli sitä mieltä, että näin vilkasta berniä hän ei ole aiemmin nähnyt. Kyllähän tuo riehuu tunnilla kaikkein eniten. Pyrkii kaikkien koirien luokse ennen kuin ymmärtää rauhoittua. Sitä ei toko-opettaja paljastanut, että onko se hyvä vai huono asia. Mutta mielestäni se voi olla etu, että Mischa on hereillä tunneilla (noh, mitä nyt viime tunnilla vähän väsyi). Mutta noin periaatteessa voisi olla hankalaa tokoilla laiskan pennun kanssa ;)
Sitten tunti jo loppuikin. Mischa otti enemmän vapaaehtoista kontaktia tunnin aikana, josta tietty palkitsen. Se on sille kovin vaikeaa kun häiriötekijöitä on niin paljon. Ihmettelen vaan, miten muut pennut onkin niin rauhallisia... Kotona harjoitellaan lisää kontaktia häiriössä ja liikkeestä maahanmenoa.
Aug 3, 2010
Pentutoko 1, Kontaktiharjoitukset
Eilen kävimme Helsingin Palveluskoiraharrastajien tottelevaisuuskoulutuksessa. Tultiin vähän aikaisemmin kun oltiin ensimmäistä kertaa paikalla. Kierreltiin lähimetsää ja odoteltiin koiria saapuvaksi. Mischa ei millään jaksanut olla paikoillaan vaan olisi halunnut toisten luokse leikkimään. Rimpuili ja riuhtoi minkä jaksoi (muut pennut oli kyllä ihan nätisti....). Mentiin sen verran kauemmas muista, että voisi rauhoittua, mutta kun koiria alkoi tulla enemmän, neiti oli ihan levoton. Tunti alkoi yleisellä höpötyksellä ja selitettiin kaikenlaista koiran oppimisesta yms. Noin vartin päästä Misha oli jo rauhallisempi.
Koirat jaettiin kahteen ryhmään, aikuisiin ja pentuihin. Me jouduttiin aikuisten ryhmään, kun niitä oli vähemmän ja ilmeisesti Mischa vähän hämää koollaan.. Kun päästiin pienempään tiiviimpään ryhmään, neiti tietenkin taas sekosi, eikä jaksanut yhtään olla.
Ensimmäisellä tunnilla harjoiteltiin kontaktin ottoa. Mehän ollaan harjoiteltu tätä alusta lähtien, mutta koira ei vaan ota kontaktia omistajaan kun ympärillä pyörii toistakymmentä kivaa leikkikaveria. Ensin omistaja tekee itsestään sen verran kiinnostavan, että koira katsoo silmiin. Eli voi hyppiä, liikkua, kävellä, peruuttaa, tehdä mitä vaan että koira seuraa ja katsoo silmiin. Tarkoitus ei ole, että omistaja kumartuu koiran puoleen katsomaan sitä silmiin, eikä koiraa kutsuta nimellä yms. No mähän hypin minkä kerkesin ja Mischa hyppi mun kanssa mutta katsoi aina muita koiria... Pari vilkaisua sieltä kuitenkin tuli ja siitä tietenkin isot kehut ja nameja.
Seuraavaksi pidennettiin kontaktiaikaa. Tarkoituksena että koira katsoo pidempään omistajaa silmiin. Samalla kehutaan kun koira katsoo ja kehut tulevat hitaina, hyyyy---vääää, hieee--noooo--stiiiii. Kuulostaa hassulta. Tässä vaiheessa Mischa sai vapautuksen harjoituksista, kävi juomassa vettä ja kellimässä nurmikolla. Treenien pitää olla hauskoja koirille, ja siinä vaiheessa kun vauva alkaa väsymään, siirrytään kuunteluoppilaiksi.
Harmi, ettei tätä kerrottu meille pentukurssilla. Siellä jostain syystä ei millään tavalla noteerattu pennun väsymystä. Ei mulle kerrottu, että kannattaa lopettaa harjoitukset. Tokoilun pitää olla kivaa molemmille, koiralle ja omistajalle. Misha oli aina ihan naatti kun päästiin pois sieltä ja välillä oikein säälitti jatkaa sen kanssa treenaamista kun raukka on ihan puhki. Silloin se oli paljon pienempi. Jostain syystä Mischa vaan väsyy aina ensimmäisenä. Siellä pentukurssilla muut pennut kyllä aina jatkoi, samoin nytkin. Voi olla että meidän bussimatka treenikentälle on sille vaan niin rasittava.
Seuraavaksi laitettiin nami toiseen käteen ja vietiin kädet ylös sivuille (variksenpelätinasento). Koiran pitää arvata kummassa kädessä nami. Sen pitää ensin katsoa namikättä ja seuraavaksi omistajaa silmiin. Kun katsoo silmiin, saa namin. Tämä harjoitus ei oikein onnistunut kun Mischa seisoi minuun selin ja oli liian väsynyt. Lopuksi tehtiin luoksepäästävyysharjoitus. Eli katsottiin koiran korvat ja hampaat.
Harjoitukset jatkuu kotona. Pitääkin alkaa harjoitella kontaktin ottoa vaativimmissa tilanteissa.
Koirat jaettiin kahteen ryhmään, aikuisiin ja pentuihin. Me jouduttiin aikuisten ryhmään, kun niitä oli vähemmän ja ilmeisesti Mischa vähän hämää koollaan.. Kun päästiin pienempään tiiviimpään ryhmään, neiti tietenkin taas sekosi, eikä jaksanut yhtään olla.
Ensimmäisellä tunnilla harjoiteltiin kontaktin ottoa. Mehän ollaan harjoiteltu tätä alusta lähtien, mutta koira ei vaan ota kontaktia omistajaan kun ympärillä pyörii toistakymmentä kivaa leikkikaveria. Ensin omistaja tekee itsestään sen verran kiinnostavan, että koira katsoo silmiin. Eli voi hyppiä, liikkua, kävellä, peruuttaa, tehdä mitä vaan että koira seuraa ja katsoo silmiin. Tarkoitus ei ole, että omistaja kumartuu koiran puoleen katsomaan sitä silmiin, eikä koiraa kutsuta nimellä yms. No mähän hypin minkä kerkesin ja Mischa hyppi mun kanssa mutta katsoi aina muita koiria... Pari vilkaisua sieltä kuitenkin tuli ja siitä tietenkin isot kehut ja nameja.
Seuraavaksi pidennettiin kontaktiaikaa. Tarkoituksena että koira katsoo pidempään omistajaa silmiin. Samalla kehutaan kun koira katsoo ja kehut tulevat hitaina, hyyyy---vääää, hieee--noooo--stiiiii. Kuulostaa hassulta. Tässä vaiheessa Mischa sai vapautuksen harjoituksista, kävi juomassa vettä ja kellimässä nurmikolla. Treenien pitää olla hauskoja koirille, ja siinä vaiheessa kun vauva alkaa väsymään, siirrytään kuunteluoppilaiksi.
Harmi, ettei tätä kerrottu meille pentukurssilla. Siellä jostain syystä ei millään tavalla noteerattu pennun väsymystä. Ei mulle kerrottu, että kannattaa lopettaa harjoitukset. Tokoilun pitää olla kivaa molemmille, koiralle ja omistajalle. Misha oli aina ihan naatti kun päästiin pois sieltä ja välillä oikein säälitti jatkaa sen kanssa treenaamista kun raukka on ihan puhki. Silloin se oli paljon pienempi. Jostain syystä Mischa vaan väsyy aina ensimmäisenä. Siellä pentukurssilla muut pennut kyllä aina jatkoi, samoin nytkin. Voi olla että meidän bussimatka treenikentälle on sille vaan niin rasittava.
Seuraavaksi laitettiin nami toiseen käteen ja vietiin kädet ylös sivuille (variksenpelätinasento). Koiran pitää arvata kummassa kädessä nami. Sen pitää ensin katsoa namikättä ja seuraavaksi omistajaa silmiin. Kun katsoo silmiin, saa namin. Tämä harjoitus ei oikein onnistunut kun Mischa seisoi minuun selin ja oli liian väsynyt. Lopuksi tehtiin luoksepäästävyysharjoitus. Eli katsottiin koiran korvat ja hampaat.
Harjoitukset jatkuu kotona. Pitääkin alkaa harjoitella kontaktin ottoa vaativimmissa tilanteissa.
Subscribe to:
Posts (Atom)