People often ask me, does she like snow.. well does she? ;)
Ihmiset usein kysyvät, tykkääkö Mischa lumesta? :)
Dec 25, 2010
Dec 20, 2010
Merry Christmas! Hyvää Joulua!
Mischa omistajineen toivottaa kaikille blogin lukijoille
oikein ihanaa ja rauhallista Joulua
sekä hauskaa, elämyksellistä ja onnellista Uutta Vuotta 2011!
Wish you all Merry Christmas and Happy New Year 2011!
Wish you all Merry Christmas and Happy New Year 2011!
Hali - Bernit // Huggie - Bernese
In English below
***
Sveitsinpaimenkoirien yhdistys organisoi vierailuja lastenkoteihin, päiväkoteihin, sairaaloihin, palvelutaloihin, vammaisten koteihin ja muihin tapahtumiin, mihin toivotaan ystävällisiä iloisia koiria. Hali-Berni rakastaa rapsutuksia ja ihmisiä, eikä ole pelokas ja sopeutuu vaihteleviin tilanteisiin ja kaikenlaisiin ihmisiin ja paikkoihin. Hali-Berneily on sekä omistajalle että koiralle vapaaehtoistyötä. Lisäinfoa: http://sennenkoirat.net/site/halibernit
Hali-Berneilystä ollaan haaveiltu, ja vihdoin haaveemme toteutui, kun pääsimme mukaan Sennenkoirien yhdistyksen järjestämälle Hali-Bernikeikalle nuorisokotiin. Nuoriskodissa asuu kahdeksan teini-ikäistä tyttöä ja poikaa ja paikalla oli tietty myös henkilökuntaa.
Ensikertalaisena kyseessä oli siis testi, miten Mischa pärjää haasteesta. Keikalle tultaessa oli toivottavaa, että koira osaa perustottelevaisuuden alkeet, olla vetämättä hihnassa (heh joo, ei meillä), ottamatta ruokaa lautaselta käskystä, tulla käskystä luokse, ottaa namin kädestä ahmimatta, ei pelkää pyörätuoleja tai kävelykeppejä (mitä ei nyt päästy testaamaan kun on nuorisokodista kyse, mutta ei se niistäkään ole moksiskaan) tai äkkinäisiä kovia ääniä ja käyttäytyy yleisesti sosiaalisesti ja suurinpiirtein hyvin.
Tietenkin hermoilin etukäteen melkoisesti. Sillä se mitä Mischasta tiedän, hän halaa ihmisiä aivan liian innokkaasti ja hyppi vasten kunnes osaa rauhoittua----piiitkän ajan, komentelun ja kiinnipidon jälkeen---, mutta se taitaa päteä ainoastaan omistajan läheisiin ihmisiin, joihin hänellä on kiintymyssuhde. Eikä onnistuneita tervehtimisiä vieraiden ihmisten kanssa me olla valitettavasti paljoa pystytty harjoittelemaan. Täytyy vaan toivoa että penska rauhoittuu ajan myötä. Olin todella otettu ettei Mischa ollut liian riehakas (toiset ihmiset pelkää päälle hyppiviä 34 kiloisia mustia koiria ;) ) vaan käyttäytyi mun yllätyksekseni erinomaisesti ihmisten seurassa.
Tietty syliin piti tunkea koko pentuenergialla ja mennä väliin kun toista koiraa rapsuteltiin, mutta muuten meni hienosti. Mitä nyt huonekasveja piti mennä maistelemaan ja lähteä olohuoneesta, mihin kaikki olivat kokoontuneet tutkiskelemaan muita paikkoja ja huoneita oma-aloitteisesti vähän ehkä liiankin usein. Hänen mielestään, muutkin talossa olleet, jotkai eivät olohuoneeseen äkänneet mennä, kaipasivat hänen seuraansa ;) Paikalla oli myös Betha-berni ja Karo-berni, ja ne kyllä murahtivat Mischalle jos se yritti leikkiä työaikana ;) Hieno kuri. Noin kolmen vartin innokkaan rapsutusten keräilyn jälkeen alkoivat koira toisensa jälkeen kuukahtamaan lattialle ja Mischakin malttoi vähän levätä.
Testi meni siis hyvin ja Mischa sai Hali-Berni todistuksen. Hieno homma! Onnittelut Mischa, olet virallisesti Hali-Berni! Ensi vuoden puolella aletaan sitten käymään haliberneilemässä kun keikat sopivat meidän aikatauluun ja sijaintiin. Mukaan saimme Hali-Berni-liivin, ja se laitetaan päälle kun keikalle lähdetään. Kun halimiset oli halittu ja rapsutukset rapsuteltu ja testi onnistuneesti läpäisty, glögit juotu, lähdettiin kotia päin hipsimään. Mischa oli keikan jälkeen niin väsynyttä koiraa, ettei tosikaan, työ ottaa koville. Seuraavanakin päivänä oli uni herkästi silmässä, ja sitten vaan otettiin iisisti ja kuorsattiin :)
***
In Finland, association for Swiss Mountain Dogs organizes fields trips for dogs to elder houses, hospitals, homes for disabled, kindergardens and all kind of gatherings and happenings where Huggie-Bernese are welcome. Huggie-Bernese give "hugs" to people and bring them joy and happy doggie company. Huggie-Bernese and their owners are volunteers and visit places on their own spare time.
There is a wide range of huggie-dog associations in Finland and other countries under other names that do the same volunteer work.
For dogs this is a hobby and fun time to spend, thus Bernese mountain dogs are naturally sociable, friendly and huggie-loving dogs. On the visits dogs are on duty and wearing special uniform, so they are not allowed to play with eachother, only entertain people.
Before a Bernese and its owner can participate to visits, dog must pass the test. Naturally he has to come along with people and other dogs, come to you when asked, not to touch food when told so, her reaction on loud and sudden noises is tested, whether she can go stairs and elevators, if she is not scared of wheel chairs and people with sticks and otherwise she must behave more or less not distractivly but socially.
Yesterday Mischa and I took part on this test and PASSED IT! Wohoo! Mummy is so proud :) Never would have thought that in age of 9 months she is able to act on a visit in such a good manner. Apparently I underestimate her skills sometimes ;) I must admit I was a bit nervous. We went to a home for hoster cared teenage children, where live eight girls and boys and staff.
On a visit we stayed around an hour, during which time Mischa was walking mostly freely around the house, getting know to people and places and being social. Of course she had to taste some plants and as a quite independend young lady she went quite often around the house looking for other people to hug that were not in living room where all other people gathered and just checking places. She did got notice for pulling on leash, but we are working on it.. (she just started doing that again becoming teenager dog in 7-8months...) All in all I am proud of my puppy and we are definately taking part in future to Huggie-Bernese visits.
***
Sveitsinpaimenkoirien yhdistys organisoi vierailuja lastenkoteihin, päiväkoteihin, sairaaloihin, palvelutaloihin, vammaisten koteihin ja muihin tapahtumiin, mihin toivotaan ystävällisiä iloisia koiria. Hali-Berni rakastaa rapsutuksia ja ihmisiä, eikä ole pelokas ja sopeutuu vaihteleviin tilanteisiin ja kaikenlaisiin ihmisiin ja paikkoihin. Hali-Berneily on sekä omistajalle että koiralle vapaaehtoistyötä. Lisäinfoa: http://sennenkoirat.net/site/halibernit
Hali-Berneilystä ollaan haaveiltu, ja vihdoin haaveemme toteutui, kun pääsimme mukaan Sennenkoirien yhdistyksen järjestämälle Hali-Bernikeikalle nuorisokotiin. Nuoriskodissa asuu kahdeksan teini-ikäistä tyttöä ja poikaa ja paikalla oli tietty myös henkilökuntaa.
Ensikertalaisena kyseessä oli siis testi, miten Mischa pärjää haasteesta. Keikalle tultaessa oli toivottavaa, että koira osaa perustottelevaisuuden alkeet, olla vetämättä hihnassa (heh joo, ei meillä), ottamatta ruokaa lautaselta käskystä, tulla käskystä luokse, ottaa namin kädestä ahmimatta, ei pelkää pyörätuoleja tai kävelykeppejä (mitä ei nyt päästy testaamaan kun on nuorisokodista kyse, mutta ei se niistäkään ole moksiskaan) tai äkkinäisiä kovia ääniä ja käyttäytyy yleisesti sosiaalisesti ja suurinpiirtein hyvin.
Tietenkin hermoilin etukäteen melkoisesti. Sillä se mitä Mischasta tiedän, hän halaa ihmisiä aivan liian innokkaasti ja hyppi vasten kunnes osaa rauhoittua----piiitkän ajan, komentelun ja kiinnipidon jälkeen---, mutta se taitaa päteä ainoastaan omistajan läheisiin ihmisiin, joihin hänellä on kiintymyssuhde. Eikä onnistuneita tervehtimisiä vieraiden ihmisten kanssa me olla valitettavasti paljoa pystytty harjoittelemaan. Täytyy vaan toivoa että penska rauhoittuu ajan myötä. Olin todella otettu ettei Mischa ollut liian riehakas (toiset ihmiset pelkää päälle hyppiviä 34 kiloisia mustia koiria ;) ) vaan käyttäytyi mun yllätyksekseni erinomaisesti ihmisten seurassa.
Tietty syliin piti tunkea koko pentuenergialla ja mennä väliin kun toista koiraa rapsuteltiin, mutta muuten meni hienosti. Mitä nyt huonekasveja piti mennä maistelemaan ja lähteä olohuoneesta, mihin kaikki olivat kokoontuneet tutkiskelemaan muita paikkoja ja huoneita oma-aloitteisesti vähän ehkä liiankin usein. Hänen mielestään, muutkin talossa olleet, jotkai eivät olohuoneeseen äkänneet mennä, kaipasivat hänen seuraansa ;) Paikalla oli myös Betha-berni ja Karo-berni, ja ne kyllä murahtivat Mischalle jos se yritti leikkiä työaikana ;) Hieno kuri. Noin kolmen vartin innokkaan rapsutusten keräilyn jälkeen alkoivat koira toisensa jälkeen kuukahtamaan lattialle ja Mischakin malttoi vähän levätä.
Testi meni siis hyvin ja Mischa sai Hali-Berni todistuksen. Hieno homma! Onnittelut Mischa, olet virallisesti Hali-Berni! Ensi vuoden puolella aletaan sitten käymään haliberneilemässä kun keikat sopivat meidän aikatauluun ja sijaintiin. Mukaan saimme Hali-Berni-liivin, ja se laitetaan päälle kun keikalle lähdetään. Kun halimiset oli halittu ja rapsutukset rapsuteltu ja testi onnistuneesti läpäisty, glögit juotu, lähdettiin kotia päin hipsimään. Mischa oli keikan jälkeen niin väsynyttä koiraa, ettei tosikaan, työ ottaa koville. Seuraavanakin päivänä oli uni herkästi silmässä, ja sitten vaan otettiin iisisti ja kuorsattiin :)
***
In Finland, association for Swiss Mountain Dogs organizes fields trips for dogs to elder houses, hospitals, homes for disabled, kindergardens and all kind of gatherings and happenings where Huggie-Bernese are welcome. Huggie-Bernese give "hugs" to people and bring them joy and happy doggie company. Huggie-Bernese and their owners are volunteers and visit places on their own spare time.
There is a wide range of huggie-dog associations in Finland and other countries under other names that do the same volunteer work.
For dogs this is a hobby and fun time to spend, thus Bernese mountain dogs are naturally sociable, friendly and huggie-loving dogs. On the visits dogs are on duty and wearing special uniform, so they are not allowed to play with eachother, only entertain people.
Before a Bernese and its owner can participate to visits, dog must pass the test. Naturally he has to come along with people and other dogs, come to you when asked, not to touch food when told so, her reaction on loud and sudden noises is tested, whether she can go stairs and elevators, if she is not scared of wheel chairs and people with sticks and otherwise she must behave more or less not distractivly but socially.
Yesterday Mischa and I took part on this test and PASSED IT! Wohoo! Mummy is so proud :) Never would have thought that in age of 9 months she is able to act on a visit in such a good manner. Apparently I underestimate her skills sometimes ;) I must admit I was a bit nervous. We went to a home for hoster cared teenage children, where live eight girls and boys and staff.
On a visit we stayed around an hour, during which time Mischa was walking mostly freely around the house, getting know to people and places and being social. Of course she had to taste some plants and as a quite independend young lady she went quite often around the house looking for other people to hug that were not in living room where all other people gathered and just checking places. She did got notice for pulling on leash, but we are working on it.. (she just started doing that again becoming teenager dog in 7-8months...) All in all I am proud of my puppy and we are definately taking part in future to Huggie-Bernese visits.
Dec 13, 2010
Voittaja 2010 näyttelyssä
Se oli sitten ja meni. Pitkään jännittämämme Voittaja 2010. Suomen suurin kansainvälinen näyttely. Viikonloppuna Messukeskuksessa oli kerääntynyt 14 000 koiraa Suomesta ja ulkomailta. Häly ja kuhina aikamoista. Kaikenkaikkiaan kokemus jäi positiiviseksi.
Näyttelyhäkki
Saimme lainaan kevyen nailonrakenteisen näyttelyhäkin, josta oli aivan valtavasti apua. Ei enää hallinäyttelyyn ilman häkkiä. Koira rauhoittuu, kun saa olla kopissa piilossa. Ennen kaikkea häkki säästää omistajan hermoja, varsinkin kun hihnan päässä on 34 kiloinen iloinen pentu, joka haluaa mennä moikkaamaan jokaista vastaantulijaa (lue: tempomista ja riuhtomista kaikkiin ilmansuuntiin 3-5h putkeen - näyttelyn kestosta riippuen). Lisäksi häkittömyys stressaa koiraa valtavasti. Toki jos koira ei osaa olla häkissä vaan huutaa koko ajan, ei se auta tilannetta paljoa. Saimme häkin lainaan n. 10pv ennen näyttelyä, ja ehdittiin siihen pikkasen totutella ja ihmetellä häkissä istumista. Näyttelyssä häkissä istuminen ei ollut paha nakki, välillä piti inistä, mutta viereisen häkin faaraokoiran kiljuntaa Mischakin ihmetteli ;) Välillä käytiin tepastelemassa pihalla pissanurkassa. Kolmannen kerran ei enää koira suostunut häkkiin menemään, joten se piti väkivalloin sinne sulloa. Ikävää, mutta minkäs teet.
Apujoukot
Hallinäyttelyssä ei pärjää ilman apujoukkoja. Tai pärjää tietenkin, mutta helpompaa se on, kun on apukäsiä. Kehään kun ei oikein ole soveliasta mennä reppu selässä tai olkalaukku olalla, arvotavarat on jätettävä jollekin säilytykseen. Narikkaan ei pääse jättämään takkia, ellei joku ole vahtimassa koiraa. Jos jättää takin häkin viereen, ei sitäkään viitsi yksin jättää vahtimatta. Toisekseen koiraa ei saa jättää yksin vahtimatta, sen kieltää jo näyttelysäännöt, joten jonkun on oltava paikalla.
Elämäntapanäyttelykonkareilla on näyttelyissä mukana muutamakin luottoihminen. Yksi vahtii tavaroita/koiraa, toinen mahdollisesti esittelee koiraa (handleri) kehässä, jos ei itse osaa tai halua, kolmas yrittää kiinnittää koiraan huomiota kun se on esitettävänä (heiluttaa nameja tai leluja, jotta koira katsoo oikealla hetkellä oikeaan suuntaan). Neljäs kirjaa ylös näyttelyluetteloon koirien tuloksia, jotta olisi paremmin kärryillä missä mennään ja mitkä mahdollisuudet edetä. Näistä kaikista yksin on hankala selvitä, mutta toki mahdollista jos on ninja.
Tietenkään kaikkea yo. ei tarvitse tehdä, itse esittelin koiraani ja koiratyttö oli mukana vahtimassa koiraa/häkkiä/tavaroita.
Näyttelyssä
Näyttelyyn tulimme ajoissa, n. 9.30, jotta olisimme saaneet häkkipaikan. 11.30 alkoi bernien arvosteluvuoro ja n. 14.00 tuli meidän vuoro. Nartut arvostellaan kaikkien urosten jälkeen. Me oltiin ihan ihkaensimmäisiä, ilmeisesti lokakuussa tehty ilmoittautuminen oli melko aikainen ;). Mischa ravasi nätisti ja seisoi rivissä nätisti paikoillaan. Omalla esitysvuorollaan ravasi hyvin ja keskittyi minuun. Tuomarin katsellessaan pidemmältä seisoi mallikkaasti paikallaan kun vähän namitin. En alkanut korjaamaan tassuja, kun sitä ei olla harjoiteltu, ja se häiriintyisi, mutta ne oli suurinpiirtein paikoillaan. Tuomarin tullessa tunnustelemaan koiraa, pääsi ilo irti. Hampaita ei saanut katsoa. Ei millään. Sehän on valtavan tylsää, paljon hauskempaa oli kieriskellä lattialla tuomarin edessä ja vähäsen pomppia ja hyppiä. Hampaat saatiin jotenkuten näytettyä kun ehdittiin hetki tapella koiran paikalleen saamiseksi. Tunnustelu meni ihan ok.
Saimme punaisen nauhan. Hieman on näyttelyarvostelusäännöt unohtunut, mutta punainen tarkoittaa "erittäin hyvä". (ao. kommentoijan korjaus.. Olin ymmärtänyt että punainen tarkoitta "hyvä" ja minähän se olin väärässä, hyvä näin! )
Tavoitteena oli, ettei tulisi hylkyä, tästä on hyvä ponnistaa. Jos vaaleanpunaisia (erinomainen) olisi alle viisi, punaiset pääsisivät yrittämään toisen kerran, niistä valittaisiin sopiva määrä ja pääsisivät vaaleanpunaisten joukossa eteenpäin. Kun viimeistä junnunarttua arvosteltiin, oli v.punaisia nauhoja tullut vasta 4, joten menimme kehään jonoon jotta joku meistä saisi lottovoiton v.punaisten rinkiin. Viimeinen koira kuitenkin sai v.pun. nauhan ja tyydyimme lähtemään kotiin.
Virallinen arvostelu, jota yrittelin hiukan englannistaa:
***
Kaiken kaikkiaan mielestäni positiivinen arvostelu. Se, mistä tuli huomautettavaa korjaantuu ajan mukana, nouseva selkä laskee pennulla kun se kasvaa. Samoin rintaan tulee syvyyttä kun penska kypsyy. Kehäkäyttäytyminen on melko hulvatonta, siitä tuli myös maininta, sitä täytyy lähteä treenaamaan vielä ahkerammin. Tarkemmin sanottuna seisomista ja erityisesti käsittelyä. Pitää sitten alkaa häiritsemään koirapuistoihmisiä kopeloimaan Mischan selkää ja hampaita. :DD
Reeniä ja reeniä. Hyvinhän se on edistynyt kehäkäyttäytymisessä kesän mätsäreistä, jolloin piti mennä kehässäkin kaikkia koiruleita häiritsemään ja vilkuilemaan ympärilleen ja haistelemaan maata kun piti ravata.
Hyvä arvostelu siis, ja positiivista, ettei koirassa ollut virheitä.
Hauskaa huomioitavaa näyttelystä, tuli hieman alipukeutunut olo, kun suuri osa näytteilleasettajista oli jakkupuvuissa. Aamulla kun lähdin, meinasin vetää jalkaan toppahousut, kun ulkona oli kuitenkin -10C, en sitten laittanut ja huokaisin helpotuksesta kun farkuissani en ollut ihan maalaistolloin tyyppi näyttelyissä :DD Häkkimme oli spanielien, faaraokoirien ja basenjien kehien edessä, jossa oli paljon jakkupukuedustusta. Naiset jakkupukuhameissa ja sukkahousuissa !!!! mitämitä!! koiranäyttelyssä sukkahousuissa, hulluja :D , mitenköhän olisivat regoineet jos tämä pentunen olisi tullut tervehtimään hyppimällä sukkahousuisia jalkoja vasten haha. Piti olla siis liikkuessa extravarovainen, ettei kenenkään sukkahousut olisivat meidän tiellä ja vaarassa. Bernien kehän vieressä arvosteltiin samanaikaisesti dalmiksiä, ja kun viimeisin pisimmälle päässyt joukko ravasi kehää, jokainen esittelijä oli mustassa jakkupuvussa. Onneksi bernikehässä oli rentoa. Farkku/huppariosastoa oli bernien ihmiset ja tämä tuntui erityisen hyvältä ja kotoisalta ;)))
Näyttelyhäkki
Saimme lainaan kevyen nailonrakenteisen näyttelyhäkin, josta oli aivan valtavasti apua. Ei enää hallinäyttelyyn ilman häkkiä. Koira rauhoittuu, kun saa olla kopissa piilossa. Ennen kaikkea häkki säästää omistajan hermoja, varsinkin kun hihnan päässä on 34 kiloinen iloinen pentu, joka haluaa mennä moikkaamaan jokaista vastaantulijaa (lue: tempomista ja riuhtomista kaikkiin ilmansuuntiin 3-5h putkeen - näyttelyn kestosta riippuen). Lisäksi häkittömyys stressaa koiraa valtavasti. Toki jos koira ei osaa olla häkissä vaan huutaa koko ajan, ei se auta tilannetta paljoa. Saimme häkin lainaan n. 10pv ennen näyttelyä, ja ehdittiin siihen pikkasen totutella ja ihmetellä häkissä istumista. Näyttelyssä häkissä istuminen ei ollut paha nakki, välillä piti inistä, mutta viereisen häkin faaraokoiran kiljuntaa Mischakin ihmetteli ;) Välillä käytiin tepastelemassa pihalla pissanurkassa. Kolmannen kerran ei enää koira suostunut häkkiin menemään, joten se piti väkivalloin sinne sulloa. Ikävää, mutta minkäs teet.
Apujoukot
Hallinäyttelyssä ei pärjää ilman apujoukkoja. Tai pärjää tietenkin, mutta helpompaa se on, kun on apukäsiä. Kehään kun ei oikein ole soveliasta mennä reppu selässä tai olkalaukku olalla, arvotavarat on jätettävä jollekin säilytykseen. Narikkaan ei pääse jättämään takkia, ellei joku ole vahtimassa koiraa. Jos jättää takin häkin viereen, ei sitäkään viitsi yksin jättää vahtimatta. Toisekseen koiraa ei saa jättää yksin vahtimatta, sen kieltää jo näyttelysäännöt, joten jonkun on oltava paikalla.
Elämäntapanäyttelykonkareilla on näyttelyissä mukana muutamakin luottoihminen. Yksi vahtii tavaroita/koiraa, toinen mahdollisesti esittelee koiraa (handleri) kehässä, jos ei itse osaa tai halua, kolmas yrittää kiinnittää koiraan huomiota kun se on esitettävänä (heiluttaa nameja tai leluja, jotta koira katsoo oikealla hetkellä oikeaan suuntaan). Neljäs kirjaa ylös näyttelyluetteloon koirien tuloksia, jotta olisi paremmin kärryillä missä mennään ja mitkä mahdollisuudet edetä. Näistä kaikista yksin on hankala selvitä, mutta toki mahdollista jos on ninja.
Tietenkään kaikkea yo. ei tarvitse tehdä, itse esittelin koiraani ja koiratyttö oli mukana vahtimassa koiraa/häkkiä/tavaroita.
Näyttelyssä
Näyttelyyn tulimme ajoissa, n. 9.30, jotta olisimme saaneet häkkipaikan. 11.30 alkoi bernien arvosteluvuoro ja n. 14.00 tuli meidän vuoro. Nartut arvostellaan kaikkien urosten jälkeen. Me oltiin ihan ihkaensimmäisiä, ilmeisesti lokakuussa tehty ilmoittautuminen oli melko aikainen ;). Mischa ravasi nätisti ja seisoi rivissä nätisti paikoillaan. Omalla esitysvuorollaan ravasi hyvin ja keskittyi minuun. Tuomarin katsellessaan pidemmältä seisoi mallikkaasti paikallaan kun vähän namitin. En alkanut korjaamaan tassuja, kun sitä ei olla harjoiteltu, ja se häiriintyisi, mutta ne oli suurinpiirtein paikoillaan. Tuomarin tullessa tunnustelemaan koiraa, pääsi ilo irti. Hampaita ei saanut katsoa. Ei millään. Sehän on valtavan tylsää, paljon hauskempaa oli kieriskellä lattialla tuomarin edessä ja vähäsen pomppia ja hyppiä. Hampaat saatiin jotenkuten näytettyä kun ehdittiin hetki tapella koiran paikalleen saamiseksi. Tunnustelu meni ihan ok.
Saimme punaisen nauhan. Hieman on näyttelyarvostelusäännöt unohtunut, mutta punainen tarkoittaa "erittäin hyvä". (ao. kommentoijan korjaus.. Olin ymmärtänyt että punainen tarkoitta "hyvä" ja minähän se olin väärässä, hyvä näin! )
Tavoitteena oli, ettei tulisi hylkyä, tästä on hyvä ponnistaa. Jos vaaleanpunaisia (erinomainen) olisi alle viisi, punaiset pääsisivät yrittämään toisen kerran, niistä valittaisiin sopiva määrä ja pääsisivät vaaleanpunaisten joukossa eteenpäin. Kun viimeistä junnunarttua arvosteltiin, oli v.punaisia nauhoja tullut vasta 4, joten menimme kehään jonoon jotta joku meistä saisi lottovoiton v.punaisten rinkiin. Viimeinen koira kuitenkin sai v.pun. nauhan ja tyydyimme lähtemään kotiin.
Virallinen arvostelu, jota yrittelin hiukan englannistaa:
***
12.12.2010
WInner 2010
Judge Horst Kliebenstein
Es fehlt Ringdressuf. Schöne Farbe. Guter Hündinnenkopf. Eleganter Hals. Im Rücken ansteigend. Brust fehlt altersliedingt noch Tiefe. Muss auch in der Bewegung noch faster werden. Gut geschlossene Pfoten.
***
Engl.
She lacks of the ring training. Nice colour. Good dame head. Elegant neck. Back is ascending. Breast lacks mature deepness. Must also become faster in pacing. Good closed paws.
Reeniä ja reeniä. Hyvinhän se on edistynyt kehäkäyttäytymisessä kesän mätsäreistä, jolloin piti mennä kehässäkin kaikkia koiruleita häiritsemään ja vilkuilemaan ympärilleen ja haistelemaan maata kun piti ravata.
Hyvä arvostelu siis, ja positiivista, ettei koirassa ollut virheitä.
Hauskaa huomioitavaa näyttelystä, tuli hieman alipukeutunut olo, kun suuri osa näytteilleasettajista oli jakkupuvuissa. Aamulla kun lähdin, meinasin vetää jalkaan toppahousut, kun ulkona oli kuitenkin -10C, en sitten laittanut ja huokaisin helpotuksesta kun farkuissani en ollut ihan maalaistolloin tyyppi näyttelyissä :DD Häkkimme oli spanielien, faaraokoirien ja basenjien kehien edessä, jossa oli paljon jakkupukuedustusta. Naiset jakkupukuhameissa ja sukkahousuissa !!!! mitämitä!! koiranäyttelyssä sukkahousuissa, hulluja :D , mitenköhän olisivat regoineet jos tämä pentunen olisi tullut tervehtimään hyppimällä sukkahousuisia jalkoja vasten haha. Piti olla siis liikkuessa extravarovainen, ettei kenenkään sukkahousut olisivat meidän tiellä ja vaarassa. Bernien kehän vieressä arvosteltiin samanaikaisesti dalmiksiä, ja kun viimeisin pisimmälle päässyt joukko ravasi kehää, jokainen esittelijä oli mustassa jakkupuvussa. Onneksi bernikehässä oli rentoa. Farkku/huppariosastoa oli bernien ihmiset ja tämä tuntui erityisen hyvältä ja kotoisalta ;)))
Nov 10, 2010
SKY Match Show 24.10.10 ja muita kuulumisia
Sateisena sunnuntaiaamuna lähdettiin ajamaan toiselle puolella Helsinkiä mätsäreihin. Motivaatio oli sekä omistajalla että koiralla täysi nolla, mutta lähdettiin nyt kuitenkin treenimielessä, sillä nämä taisivat olla vikat mätsärit täällä päin Suomea. Ja olisi hyvä treenata joulukuun kansainväliseen Suomen Voittaja näyttelyyn 12.12, johon hetkellisessä mielenhäiriössä olin mennyt ilmoittautumaan..
Ravi kulkee hyvin. Tästä ollaan saatu hyvää palautetta, myös ed. mätsäreissä. Pentu jaksaa ravata kierroksen hyvin ja keskittyä myös yksilösuoritukseen. Mätsäreissä oli todella paljon koiria. Yllättävän paljon. Oma vuoromme pitkittyi tästä johtuen, aika ilmoittautumisesta omaan vuoroon kesti 1,5h. Huoh.
Kehätuomari hiplaa Mischaa. Pentu on ominaisen luonteensa mukaan sosiaalinen (khöm ehkä vähän liiankin).. yleensä tämä pyrkii tuomarin syliin rapsuteltavaksi, mutta tässä tajusi pysyä maan kamaralla. Hampaiden tarkastaminen ei ollut helppo nakki, vaikka se taas menee yleensä hyvin.
Saimme suorituksestamme sinisen nauhan. Tässä kisassa pennut menivät pareittain, ja se toinen sai siis punaisen, eli paremman nauhan. Sinisellä oltaisiin päästy vielä jatkoon, sinisten ryhmään, joista paras pääsee BIS kehään, jossa on mahdollista voittaa BIS palkinto, siinä punaisten joukossa.
Tässä vaiheessa alkoi sataa sen verran, että luovutimme ja 2 tunnin tihkusateessa seisoskelun jälkeen lähdimme ajamaan kotia päin. Tämä mätsäri otettiin treenin kannalta, sateessa seisoskelu ei oikein treenistä enää mene, joten ei harmittanut.
Kuvassa Mischalla loistava kontakti (onhan mulla toki puolueellinen kanta asiaan..), tottisnäkökulmasta asento on ihan liian vinossa ja väärä, mutta ei se näyttelyssä tarvikaan täydellinen olla. Ollaan kuitenkin edistytty tässäkin paljon siitä, että kesän mätsärissä pentu ei jaksanut edes paikoillaan olla, puhumattakaan kontaktista ;))
Seuraavat semiviralliset näyttelyt (Best In pentunäyttely) tulossa 27.11, Messukeskuksessa järjestettävien Lemmikkimessujen yhteydessä. Ja sitten se Voittaja näyttely joulukuussa.
MUITA KUULUMISIA
Syksyllä, tässä syys-marraskuun aikana, ollaan treenattu tottelevaisuuskoulutusta sen verran kun ollaan muilta kiireiltä ehditty ja jaksettu. Treenit jää tauolle marraskuun lopulla ja jatkuu sitten ensi vuoden puolella tai keväällä. Niissäkin ollaan edistytty pikkuhiljaa, ja siitä lähtien kun siirryin käsiruokintaan (koiran koko ruoka annetaan palkkioina namien sijasta lenkillä ja koulutustilanteissa, eikä kotona ruokakupista), on koiran motivaatio parantunut ja se jaksaa keskittyä ihan eri tavalla. Vähän ollaan hellitetty kesän huimista tavoitteista, ja otetaan sitten treenit vähän fiiliksen mukaan.
Tavoitteena on edelleen tottelevaisuuskokeet jossain välissä, mutta se lienee ajankohtaisempaa tuossa ehkä khöm parin kolmen vuoden päästä ;) Ollaan kolmen toko-koulun kirjoilla, joista yksi jää pois, eli kahdessa on tarkoitus jatkaa vaihtelevasti ainakin kerran viikossa. On jännä huomata, miten eri kouluissa eri kouluttajat neuvovat asioita ja mihin kiinnitetään huomiota, saa ehkä vähän laajemmin tietoa ja uusia lähestymistapoja, kuin jos kävisi vain yhdessä.
Mischalla on ollut ilmeisesti jotain ruoka-aineallergiaa tai muuta sopimattomuutta ruoan suhteen tai muuta mystistä allergiaa. Ollaan kokeiltu toista nappularuokaa ja viime viikonloppuna siirryttiin raakaruokintaan (käytössä edelleen tämän ohella vanhat ruokanappulat nameina lenkeillä ja treeneissä, sekä vaihtelevasti kotiruokaa, mikäli koiralle sopivaa sattuu jäämään yli). Tästä kirjoittelen ehkä erikseen jos jaksan. Olen koittanut ottaa asioista paljon selvää ja kysellä eri puolilta tietoa, kasvavan isokokoisen pennun raakaruokinta (tai ruokinta ylipäätään) on hmmm joskus aika tarkkaakin puuhaa. Toivotaan että kaikki menee hyvin. Ja, saadaan nuo ruoka-aineallergiaan viittaavat oireet pois.
Mischalla on pieniä murkkuilun oireita. Sehän on jo 8kk ;) Välillä se tuittuilee lenkillä, korvat unohtuu kotiin. Katsoo hölmönä kun vaadin tavallisia asioita (vierellä kävelyä, olla hyppimättä ihmisiä päin). Nämä ovat siis meillä olleet ihan hallussa... Kotona on alkaneet maistumaan kengät ja oikeastaan kaikki mikä jää lojumaan ympäriinsä, mihin se ei ole aiemmin kiinnittänyt minkäänlaista huomiota. Lisäksi alkoi älytön tempominen hihnassa ja vetäminen. Tätä nyt harjoitellaan aika aktiivisesti ihan joka lenkillä. Harvassa ovat ne lenkit, joilla se ei jaksa tempoa. Eikä vaikuta, vaikka olisi juuri leikkinyt puoli tuntia koirapuistossa ja voimat olisivat muuten loppu, tempoamiseen riittää aina energiaa... huoh. Noh, pitää vaan takoa tuolle järkeä päähän ja olla kär-si-väl-li-nen. Niin eiköhän se fiksuksi kasva. Ehkä. Joskus. :)
Nov 9, 2010
Se on vain koira - It's just a dog
In English below
Aika ajoin ihmiset sanovat minulle: "piristy, se on vain koira", tai "se on paljon rahaa vain koiraa varten". He eivät ymmärrä "vain koiraan" käytettyä rahaa, aikaa tai kuljettua matkaa.
Jotkut ylpeimmistä hetkistäni ovat tulleet "vain koiran" takia. Lukuisat tunnit ovat kuluneet niin että ainoa seurani on ollut "vain koira" enkä silti tuntenut itseäni yksinäiseksi tai hylätyksi.
Eräät surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta" ja niiden päivien pimeydessä "vain koiran" lempeä kosketus on tuonut minulle lohdutusta ja syyn jatkaa huomiseen.
Jos sinäkin ajattelen että se on "vain koira" niin ymmärrät varmaan sellaisetkin sanonnat kuin "vain ystävä", "vain auringonnousu" tai "vain lupaus".
"Vain koira" tuo elämääni aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidäkkeettömän ilon.
"Vain koira" saa minut myötäelämään ja olemaan kärsivällinen -tekee minusta paremman ihmisen.
"Vain koiran" takia herään aikaisin, käyn pitkillä kävelyillä ja suunnittelen tulevaisuutta pidemmälle. Joten minulla ja minun kaltaisilleni se ei ole "vain koira" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, rakkaat muistot menneisyydestä ja tässä hetkessä puhdas riemu.
"Vain koira" tuo esille minussa sen mikä minussa on hyvää ja vetää ajatukseni pois minusta itsestäni ja arkisista huolista.
Toivon, että jonain päivänä he voivat ymmärtää ettei se todellalaan ole "vain koira" vaan se asia joka tekee minusta inhimillisen ja estää minua olemasta "vain mies tai nainen".
Joten seuraavan kerran kun kuulet sanat "vain koira", hymyile sillä jotkut eivät "vain ymmärrä".
"Musings" by Richard Biby, (C) 2006, translated into Finnish Kennel Bedlington
From time to time people tell me, lighten up it's just a dog or that's a lot of money for just a dog.
They don't understand the distance traveled, the time spent, or the costs involved for just a dog.
Some of my proudest moments have come about with just a dog.
Many hours have passed and my only company was just a dog, but I did not once feel slighted.
Some of my saddest moments have been brought about by just a dog and in those days of darkness, the gentle touch of just a dog gave me comfort and reason to overcome the day.
If you too, think it's just a dog, then you will probably understand phrases like just a friend, just a sunrise or just a promise.
Just a dog brings into my life the very essence of friendship, trust, and pure unbridled joy.
Just a dog brings out the compassion and patience that make me a better person.
Because of just a dog I will rise early, take long walks and look longingly to the future.
So for me and folks like me, it's not just a dog but an embodiment of all the hopes and dreams of the future, the fond memories of the past, and the pure joy of the moment.
Just a dog brings out what's good in me and diverts my thoughts away from myself and the worries of the day.
I hope that someday they can understand that it's not just a dog but the thing that gives me humanity and keeps me from being just a man.
So the next time you hear the phrase just a dog, just smile, because they just don't understand.
Aika ajoin ihmiset sanovat minulle: "piristy, se on vain koira", tai "se on paljon rahaa vain koiraa varten". He eivät ymmärrä "vain koiraan" käytettyä rahaa, aikaa tai kuljettua matkaa.
Jotkut ylpeimmistä hetkistäni ovat tulleet "vain koiran" takia. Lukuisat tunnit ovat kuluneet niin että ainoa seurani on ollut "vain koira" enkä silti tuntenut itseäni yksinäiseksi tai hylätyksi.
Eräät surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta" ja niiden päivien pimeydessä "vain koiran" lempeä kosketus on tuonut minulle lohdutusta ja syyn jatkaa huomiseen.
Jos sinäkin ajattelen että se on "vain koira" niin ymmärrät varmaan sellaisetkin sanonnat kuin "vain ystävä", "vain auringonnousu" tai "vain lupaus".
"Vain koira" tuo elämääni aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidäkkeettömän ilon.
"Vain koira" saa minut myötäelämään ja olemaan kärsivällinen -tekee minusta paremman ihmisen.
"Vain koiran" takia herään aikaisin, käyn pitkillä kävelyillä ja suunnittelen tulevaisuutta pidemmälle. Joten minulla ja minun kaltaisilleni se ei ole "vain koira" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, rakkaat muistot menneisyydestä ja tässä hetkessä puhdas riemu.
"Vain koira" tuo esille minussa sen mikä minussa on hyvää ja vetää ajatukseni pois minusta itsestäni ja arkisista huolista.
Toivon, että jonain päivänä he voivat ymmärtää ettei se todellalaan ole "vain koira" vaan se asia joka tekee minusta inhimillisen ja estää minua olemasta "vain mies tai nainen".
Joten seuraavan kerran kun kuulet sanat "vain koira", hymyile sillä jotkut eivät "vain ymmärrä".
"Musings" by Richard Biby, (C) 2006, translated into Finnish Kennel Bedlington
From time to time people tell me, lighten up it's just a dog or that's a lot of money for just a dog.
They don't understand the distance traveled, the time spent, or the costs involved for just a dog.
Some of my proudest moments have come about with just a dog.
Many hours have passed and my only company was just a dog, but I did not once feel slighted.
Some of my saddest moments have been brought about by just a dog and in those days of darkness, the gentle touch of just a dog gave me comfort and reason to overcome the day.
If you too, think it's just a dog, then you will probably understand phrases like just a friend, just a sunrise or just a promise.
Just a dog brings into my life the very essence of friendship, trust, and pure unbridled joy.
Just a dog brings out the compassion and patience that make me a better person.
Because of just a dog I will rise early, take long walks and look longingly to the future.
So for me and folks like me, it's not just a dog but an embodiment of all the hopes and dreams of the future, the fond memories of the past, and the pure joy of the moment.
Just a dog brings out what's good in me and diverts my thoughts away from myself and the worries of the day.
I hope that someday they can understand that it's not just a dog but the thing that gives me humanity and keeps me from being just a man.
So the next time you hear the phrase just a dog, just smile, because they just don't understand.
Nov 1, 2010
Muistoja kesältä
Retki Rajasaaren koirapuistoon, missä saa iiisossa metsässä juosta ihan vapaasti.
Mökillä, lempipaikat on tietty kiellettyjä ;)
Tästäkään leikkipaikasta ei äiti oikein tykännyt ;)
Multanenä
Äidin sylissä.
Mamma pesee, koira ei tykkää. Berni näyttää märkänä spanielilta ;)
Hänkin pääsi kalastamaan. Uimataidottomilla liivit päällä ;)
Sep 19, 2010
Bernien Match Show
In English below.
Mischa kahmaisi kaksi pokaalia ja ruusuketta! Mahtavaa Mischa, olet upea neiti!!
Käytiin Pääkaupunkiseudun sennenkoirien järjestämillä Sennen päivillä, jossa pidettiin Match showt. Mischa sijoittui pentuluokassa parhaaksi pennuksi (pentuja oli kolme). Mukana oli yksi oli nuorempi, 5,5kk pentu, joka oli ensimmäistä kertaa mätsärissä ja 8kk, joka liikkui ja käyttäytyi hyvin. Tuomari valitsi Mischan, koska se oli ikänsä nähden hyvin kehittynyt ja hyvin liikkuva. "Mischalla on hyvin kehittynyt pää, hyvin kehittynyt rinta ja kroppa on kasvanut sopusuhtaisesti joka puolelta. Mischa liikkuu kehässä hyvin, ravi on erinomainen." Jess jess jess!! Wohoo! Maininta tuli hampaiden katsomisesta, Mischa ei antanut katsoa hampuleita, ja meni maahan pötköilemään. Saatiin siihen vinkki, miten koira kannattaa asetella, että se antaa katsoa, ja sitä harjoitellaan sitten.
Punaisten nauhojen parhaana (sekä pentujen parhaana) mentiin pokaalin, punaisen ruusukkeen, lelun ja namipalkinnon kera myös BIS kehään. Siinä oli neljä koiraa, myös se 5,5kk pentu, joka oli sinisten parhaana (ja ainut hih). BIS kehässä Mischa ravasi myös erinomaisesti ja käyttäytyi kuin unelma. Paitsi kun tuomari alkoi tutkimaan, se heittäytyi leikkimään. Tuomari ei paljon puhunut mitään, ja meille napsahti neljäs sija. Palkinnoksi tuli vaaleanpunainen ruusuke, pokaali ja lelu. Jihuu!
Kokonaisuudessaan päivä meni erinomaisesti. Mischa otti koko ajan kontaktia. Vaikka vieressä leikki pennut keskenään, tämä istui jalkojen juuressa ja pyysi nameja. Välillä toki pääsi myös pelleilemään muiden koirien kanssa. Kehässä liikkui hyvin, ravasi kuten tuli mainittua erinomaisesti, ei häiriintynyt kehässä muiden koirien läsnäolosta, seisoi hienosti. Täytyy harjoitella hampulien tutkimista sekä sitä, että joku vieras tulee tutkimaan kehoa. Se haluaisi kauheasti vaan leikkiä tuomareiden kanssa.
Palkinto on meille ensisijaisesti osoitus parantuneesta käytöksestä muiden koirien läsnäollessa. Tätä ollaan treenattu ahkerasti ja vihdoin meidän hikiset häiriötreenit palkitaan! Tottakai on kiva, kun joku muukin tajuaa, kuinka ihana ja kaunis berni pentu Mischa on ;))).
ENGLISH
We attended to Bernese Match Show, which was held in Helsinki on 19 September 2010. There were three Bernese puppies in the puppies rink (the other 5,5months and 8 months), and Mischa won the 1st prize. The judge said: "Mischa's body is well formed for her age, proportionally grown. Her head is beautiful and chest well shaped for her age. Mischa's moves in the rink are excellent. For her good moves and good shape at her only 6 months age, she deserves the best prize."
In the BIS rink there were four dogs, two puppies and two adults. Mischa came at 4th place. She held herself beautiful and stood nicely. When judge were looking at her, she begin to play and went lying on the grass, which I think was the reason for her 4th place. Judge didn't speak.
All in all, I am very happy for Mischa helding herself nicely during the show. She has learnt a lot how to behave when other dogs are around, and this was our worst nightmare before. Prize that she won is mostly reward to us for our long hours of practise, her better behaviour and of course it's nice that someone else notices that Mischa is very beautiful puppy :)))
Mischa kahmaisi kaksi pokaalia ja ruusuketta! Mahtavaa Mischa, olet upea neiti!!
Käytiin Pääkaupunkiseudun sennenkoirien järjestämillä Sennen päivillä, jossa pidettiin Match showt. Mischa sijoittui pentuluokassa parhaaksi pennuksi (pentuja oli kolme). Mukana oli yksi oli nuorempi, 5,5kk pentu, joka oli ensimmäistä kertaa mätsärissä ja 8kk, joka liikkui ja käyttäytyi hyvin. Tuomari valitsi Mischan, koska se oli ikänsä nähden hyvin kehittynyt ja hyvin liikkuva. "Mischalla on hyvin kehittynyt pää, hyvin kehittynyt rinta ja kroppa on kasvanut sopusuhtaisesti joka puolelta. Mischa liikkuu kehässä hyvin, ravi on erinomainen." Jess jess jess!! Wohoo! Maininta tuli hampaiden katsomisesta, Mischa ei antanut katsoa hampuleita, ja meni maahan pötköilemään. Saatiin siihen vinkki, miten koira kannattaa asetella, että se antaa katsoa, ja sitä harjoitellaan sitten.
Punaisten nauhojen parhaana (sekä pentujen parhaana) mentiin pokaalin, punaisen ruusukkeen, lelun ja namipalkinnon kera myös BIS kehään. Siinä oli neljä koiraa, myös se 5,5kk pentu, joka oli sinisten parhaana (ja ainut hih). BIS kehässä Mischa ravasi myös erinomaisesti ja käyttäytyi kuin unelma. Paitsi kun tuomari alkoi tutkimaan, se heittäytyi leikkimään. Tuomari ei paljon puhunut mitään, ja meille napsahti neljäs sija. Palkinnoksi tuli vaaleanpunainen ruusuke, pokaali ja lelu. Jihuu!
Kokonaisuudessaan päivä meni erinomaisesti. Mischa otti koko ajan kontaktia. Vaikka vieressä leikki pennut keskenään, tämä istui jalkojen juuressa ja pyysi nameja. Välillä toki pääsi myös pelleilemään muiden koirien kanssa. Kehässä liikkui hyvin, ravasi kuten tuli mainittua erinomaisesti, ei häiriintynyt kehässä muiden koirien läsnäolosta, seisoi hienosti. Täytyy harjoitella hampulien tutkimista sekä sitä, että joku vieras tulee tutkimaan kehoa. Se haluaisi kauheasti vaan leikkiä tuomareiden kanssa.
Palkinto on meille ensisijaisesti osoitus parantuneesta käytöksestä muiden koirien läsnäollessa. Tätä ollaan treenattu ahkerasti ja vihdoin meidän hikiset häiriötreenit palkitaan! Tottakai on kiva, kun joku muukin tajuaa, kuinka ihana ja kaunis berni pentu Mischa on ;))).
ENGLISH
We attended to Bernese Match Show, which was held in Helsinki on 19 September 2010. There were three Bernese puppies in the puppies rink (the other 5,5months and 8 months), and Mischa won the 1st prize. The judge said: "Mischa's body is well formed for her age, proportionally grown. Her head is beautiful and chest well shaped for her age. Mischa's moves in the rink are excellent. For her good moves and good shape at her only 6 months age, she deserves the best prize."
In the BIS rink there were four dogs, two puppies and two adults. Mischa came at 4th place. She held herself beautiful and stood nicely. When judge were looking at her, she begin to play and went lying on the grass, which I think was the reason for her 4th place. Judge didn't speak.
All in all, I am very happy for Mischa helding herself nicely during the show. She has learnt a lot how to behave when other dogs are around, and this was our worst nightmare before. Prize that she won is mostly reward to us for our long hours of practise, her better behaviour and of course it's nice that someone else notices that Mischa is very beautiful puppy :)))
Sep 14, 2010
Pentutoko 7 -sivulletulo ja seuraaminen ja yleistä purnausta
Käytiin eilen taas pitkästä aikaa tokoilemassa. Tässä on ollut pitkästyttävät kolme viikkoa välissä kun emäntä on ollut kipeänä. Eikä rekkukaan ihan terve ole ollut, jonkun nuhan se oli välissä saanut ja pärskinyt monta päivää.
Onpa ollut ärsyttävää, kun ei olla ehditty mukaan ja jääty paljon jälkeen. Lisäksi harmittaa, kun penska ei ole saanut sitä kovasti kaivattua häiriötreeniä. Ollaan parissa mätsäreissä käyty häiriötreenaamassa, mutta siellä niitä koiria on niin valtavasti, että riekkumiseksi menee aika lailla. Menee pitkän aikaa ennen kuin jaksaa rauhoittua ja keskittyä. Noh, eiköhän me muut saada kiinni. Olen jo ilmoittautunut pk-seudun bernien tokoiluun, joten viikon päästä meillä on kahdet tokotreenit viikossa. Ja tämä tosiaan tarvitsee ne molemmat treenit. Eilinen meni taas ihan perseilyksi.
Meinattiin vähän myöhästyä treeneistä, kun jouduin jäämään bussista kesken matkan. Neiti oli niin levottoman oloinen ja sen näköinen että kakat tulee housuun ihan justiinsa. Hyvä että jäätiin pois, niin ei tarvinnut täpötäydessä bussissa niitä kakkoja siivota :D Vaihdettiin sitten bussia ja ehdittiinkin juuri ja juuri kun loppumatka, noin kilsan verran juostiin. Toisaalta ihan hyvä että juostiin, sai penskasta pahimmat energiat pihalle. Mutta enpä tiedä auttoiko se mitään. Se jaksoi taas olla oma viehättävä itsensä. Viime aikoina se on keksinyt, että ihmisiä päin pitää hyppiä. Just kun se saatiin opetettua pois siitä.. Mistä ihmeestä se keksi sen.
Sitten paikoillaan ei jaksanut olla, vaan hyppi jokaisen koiran luokse. Hirveätä vetämistä ja roikkumista. Jaksaa keskittyä tosin paremmin kuin viime kerroilla, ja pitempiä pätkiä. Edistystäkin on tapahtunut, vaikkei se ihan täydellisesti vielä toimi ja riekkuu hihnassa kuin hullu. Mä en välillä kyllä ymmärrä, mikä tuota koiraa vaivaa. Kentällä oli ehkä 10-15 pentua ja tämä oli ainoa joka perseili tuolla tavalla.
Oon alkanut miettimään, että ehkä se huonon käytöksen huomioimattomuus + toivotun käytöksen palkkaaminen ei vaan toimi. Tottakai välillä sanon sille topakasti jos se tekee jotain tyhmää, mutta olen koittanut vaan olla huomioimatta. Ilmeisesti pitää vaihtaa taktiikkaa vähän topakkammaksi ja tehdä sille heti selvää, että riekkumista ei suvaita ja vaikka ärähtää. Se ei vaan ole se tapa, miten mä haluan koiraani kouluttaa, mutta ei tuo toinenkaan tapa ole toiminut. Ääääh.
No niin, ja niihin tokotreeneihin. Harjoiteltiin siis sivulle tuloa ja sivulla seuraamista. Tätä me opeteltiin jo heinäkuussa pentukurssilla, joten ei mitään uutta taivaan alla meille. Ainoa uusi asia oli käännös ja tokokokeessa täysikäännös tehdään vasemmalle. Sivulle tuloa me harjoitellaan päivittäin joka lenkillä ja seuraamista myös. Itseasiassa koira tarjoaa seuraamista ja katsekontaktia pitkin lenkkiä. Tämä alkoi tapahtua sen jälkeen kun siirryin päivittäisestä kahden kerran ruokinnasta käsiruokintaan (palkitsen koiraa toivotusta käytöksestä lenkillä, enkä ruoki kotona), koira ei siis näe nälkää, vaan saa kaikki päivän nappulansa "makupaloina". Varsinaiset makupalat jätettiin kokonaan pois ja otettiin avuksi myös naksutin lenkille. Koira muuttui. Noin viikossa. Nyt sujuu ohitukset paremmin, tarjoaa kontaktia ja seuraa mun liikkeitä. Motivointi parantui.
Teen myös sitä, että joka kerta ennen kuin ylitämme katua, pysähdymme, koira tulee vierelle, katsoo ja palkkaan. Välillä pitkin lenkkiä pysähdellään, jolloin sen täytyy pysähtyä ja tulla vierelle. Asfaltilla tätä on muutenkin hyvä harjoitella, niin ei istuma-asento jää niin löysäksi kuin nurtsilla. Ja pysähtymistä + sivulletuloa otan tietty vaan silloin kun koira kävelee valppaana vierelläni eikä nuuhki maata.
Koitan ympätä kalenteriin niin paljon häiriötreeniä kuin vaan mahdollista. Mätsärit, näyttelyt, erään lähellä olevan koirakerhon tokotreenit, jossa hääräillään sivulla Mischan kanssa. Nyt ymmärrän, minkä takia tokotreenejä on myös ilman ohjaajaa. Näissä on hyvä käydä meidänkin, häiriötreenissä. Tälle viikonlopulle on yhdet mätsärit sekä toiset joihin ehkä mennään kehään. En tiedä uskaltaako. Viimeisestä kerrasta jäi niin kauheat traumat :)
Onpa ollut ärsyttävää, kun ei olla ehditty mukaan ja jääty paljon jälkeen. Lisäksi harmittaa, kun penska ei ole saanut sitä kovasti kaivattua häiriötreeniä. Ollaan parissa mätsäreissä käyty häiriötreenaamassa, mutta siellä niitä koiria on niin valtavasti, että riekkumiseksi menee aika lailla. Menee pitkän aikaa ennen kuin jaksaa rauhoittua ja keskittyä. Noh, eiköhän me muut saada kiinni. Olen jo ilmoittautunut pk-seudun bernien tokoiluun, joten viikon päästä meillä on kahdet tokotreenit viikossa. Ja tämä tosiaan tarvitsee ne molemmat treenit. Eilinen meni taas ihan perseilyksi.
Meinattiin vähän myöhästyä treeneistä, kun jouduin jäämään bussista kesken matkan. Neiti oli niin levottoman oloinen ja sen näköinen että kakat tulee housuun ihan justiinsa. Hyvä että jäätiin pois, niin ei tarvinnut täpötäydessä bussissa niitä kakkoja siivota :D Vaihdettiin sitten bussia ja ehdittiinkin juuri ja juuri kun loppumatka, noin kilsan verran juostiin. Toisaalta ihan hyvä että juostiin, sai penskasta pahimmat energiat pihalle. Mutta enpä tiedä auttoiko se mitään. Se jaksoi taas olla oma viehättävä itsensä. Viime aikoina se on keksinyt, että ihmisiä päin pitää hyppiä. Just kun se saatiin opetettua pois siitä.. Mistä ihmeestä se keksi sen.
Sitten paikoillaan ei jaksanut olla, vaan hyppi jokaisen koiran luokse. Hirveätä vetämistä ja roikkumista. Jaksaa keskittyä tosin paremmin kuin viime kerroilla, ja pitempiä pätkiä. Edistystäkin on tapahtunut, vaikkei se ihan täydellisesti vielä toimi ja riekkuu hihnassa kuin hullu. Mä en välillä kyllä ymmärrä, mikä tuota koiraa vaivaa. Kentällä oli ehkä 10-15 pentua ja tämä oli ainoa joka perseili tuolla tavalla.
Oon alkanut miettimään, että ehkä se huonon käytöksen huomioimattomuus + toivotun käytöksen palkkaaminen ei vaan toimi. Tottakai välillä sanon sille topakasti jos se tekee jotain tyhmää, mutta olen koittanut vaan olla huomioimatta. Ilmeisesti pitää vaihtaa taktiikkaa vähän topakkammaksi ja tehdä sille heti selvää, että riekkumista ei suvaita ja vaikka ärähtää. Se ei vaan ole se tapa, miten mä haluan koiraani kouluttaa, mutta ei tuo toinenkaan tapa ole toiminut. Ääääh.
No niin, ja niihin tokotreeneihin. Harjoiteltiin siis sivulle tuloa ja sivulla seuraamista. Tätä me opeteltiin jo heinäkuussa pentukurssilla, joten ei mitään uutta taivaan alla meille. Ainoa uusi asia oli käännös ja tokokokeessa täysikäännös tehdään vasemmalle. Sivulle tuloa me harjoitellaan päivittäin joka lenkillä ja seuraamista myös. Itseasiassa koira tarjoaa seuraamista ja katsekontaktia pitkin lenkkiä. Tämä alkoi tapahtua sen jälkeen kun siirryin päivittäisestä kahden kerran ruokinnasta käsiruokintaan (palkitsen koiraa toivotusta käytöksestä lenkillä, enkä ruoki kotona), koira ei siis näe nälkää, vaan saa kaikki päivän nappulansa "makupaloina". Varsinaiset makupalat jätettiin kokonaan pois ja otettiin avuksi myös naksutin lenkille. Koira muuttui. Noin viikossa. Nyt sujuu ohitukset paremmin, tarjoaa kontaktia ja seuraa mun liikkeitä. Motivointi parantui.
Teen myös sitä, että joka kerta ennen kuin ylitämme katua, pysähdymme, koira tulee vierelle, katsoo ja palkkaan. Välillä pitkin lenkkiä pysähdellään, jolloin sen täytyy pysähtyä ja tulla vierelle. Asfaltilla tätä on muutenkin hyvä harjoitella, niin ei istuma-asento jää niin löysäksi kuin nurtsilla. Ja pysähtymistä + sivulletuloa otan tietty vaan silloin kun koira kävelee valppaana vierelläni eikä nuuhki maata.
Koitan ympätä kalenteriin niin paljon häiriötreeniä kuin vaan mahdollista. Mätsärit, näyttelyt, erään lähellä olevan koirakerhon tokotreenit, jossa hääräillään sivulla Mischan kanssa. Nyt ymmärrän, minkä takia tokotreenejä on myös ilman ohjaajaa. Näissä on hyvä käydä meidänkin, häiriötreenissä. Tälle viikonlopulle on yhdet mätsärit sekä toiset joihin ehkä mennään kehään. En tiedä uskaltaako. Viimeisestä kerrasta jäi niin kauheat traumat :)
Aug 29, 2010
4. sija Mischan ihkaensimmäisessä Match Show:ssa
Eilen illalla tein suureellisia suunnitelmia Mischan syksyn näyttely- ja mätsäriaikatauluista. Aamulla oli lähtö Dobermanniyhdistyksen järjestämiin mätsäreihin Munkkiniemen kentällä (siellä ei muuten ollut yhtäkään dobermannia, hah). Alun perin piti vain mennä katsomaan meininkiä sivusta, mutta kun sää oli mitä huonoin, niin ajattelin, ettei osallistujia tule paljon, joten ehkä mekin kerrankin uskalletaan osallistua.
Olin oikeassa. Paikalla oli ehkä 30 koiraa. Pentuluokassa oli 11 koiraa. Ekassa roundissa koirat näyttivät kykynsä pareittain. Oltiin ensimmäisiä ja mentiin toisen pennun kanssa peräkanaa kehän ympäri. Sitten yksitellen edes-takaisin, yksitellen kehän ympäri, koiran seisominen, hampaiden näyttäminen ja kehon tutkiminen (tuomarin puolesta). En muista missä järjestyksessä nämä mentiin, koko mätsäri oli yhtä sketsishowta.
Mischa oli oma viehättävä itsensä eli pisti ranttaliksi koko homman. Pitäähän nyt mätsäreissä yksi pelle olla (tai jos ihan rehellisesti sanotaan, niin meitä oli kaksi pelleä). Ensin ei halunnut mennä ravaamaan mun kanssa, vaan olisi ollut kivempi maata, kun sain sen ylös (ihmejuttu, ehkä sitäkin alkoi jännittää kun kaikki katsoi), lähdettin loikkimaan ja repimään ympäri kehää, moikattiin ohi mennen pari koiraa, loppumatka sujui sitten kauniissa ravissa. Kunnes pyllähdin maahan.
Nurmikko oli märkää ja lensin selälleni vauhdista, kännykkä ja naksutin lensivät ympäri kehää. Niitä sitten poimittiin naamat punaisina maasta ja Mischa nerokkaana keksi poimia naksuttimen suuhunsa. Saatiin hiukset ojennukseen, naksutin taskuun ja jatkettiin omalle paikalle. Sain aika montaa myötätuntohäpeäkatsetta. Oli sellainen olo, että nyt tarvittaisiin ihan pikapikaa Harry Potterin näkymätöntä viittaa tai ihan yhtä hyvin voisin vajota maan alle tai juosta huutoitkien ratikkapysäkille. En sitten juossut.
Edes-takaisin ravi oli pelleilyä, loikkimista ja puikkelehtimista puolelta toiselle. Kun tuli seisomisen vuoro, tuomari kehotti minua käskemään koiraa seisomaan (ööh ei se tunne siis sellaista sanaa vielä..) niin koitin nameilla houkutella ja se seisoi, välillä istui, välillä makasi. Hampaiden ja kehon tarkastelu menivät hyvin, mitä nyt piti vähän tuomariakin tutkia, nuuhkia ja maistaa.
Saimme sinisen nauhan, eli jäimme toiseksi tässä roundissa. Jännä juttu...hmm. Täytyy kyllä kiittää tuomaria, että hän oli todella ymmärtäväinen, kannusti ja ohjasi. Itku ei ollut ihan kauhean kaukana. Noh, mua jännitti varmaan enemmän kuin Mischaa.
Sitten kun tässä ei ollut ihan tarpeeksi kidutusta, jouduimme odottamaan että kaikki sininauhaiset pennut arvostellaan. Siinä sitten ooteltiin. Mentiin taas ensimmäisenä. Mikä on tietty ihan hyvä. Eipä tarvitse jäädä jälkeen, kun muut tulee meidän tahdissa. Viisi pentua laitettiin siis peräkanaa ravaamaan. Kuulin monta naurupyrskähdystä ja ihastuneita huutoja, kun Mischa ei halunnut mennä (taaskaan) minnekään ravaamaan vaan päätti ottaa omaan onnelliseen tapaansa löysin rantein ja heitti ketarat kohti taivasta ja luikerteli selällään siinä nurmikolla.
Sain hänet ravaamaan lähtemällä juoksuun ja meidän ravin alkupätkä olikin taas yhtä loikkimista. Matkan varrella nähtiin muutama tosi mielenkiintoinen koira ja niitä oli pakko mennä moikkaamaan ja vähän poiketa reitiltä. (Unofficial announcement kaikille pentukehän viereen majoittautuville koiranomistajille, voisitteko ystävällisesti siirtää koiranne kun pentuja arvostellaan kehässä, kaksi kolme metriä taaksepäin, aika helvetinmoista yrittää ravata tottelemattoman pennun kanssa kun koko kehän laita on täynnä pentukehään kuulumattomia koiria. Tilaa olisi ollut muaallakin vaikka muille jakaa! AARRRGH. Kiitos.) Loppupätkä meni taas ihan kivasti.
Meidän edes-takaisin ravit ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, eli Mischa alkoi ravaamisen sijaan nuuhkia vimmatusti maata. Mä olin, että Mischa nyt ravataan, ja tuomari oli että, toi koira näyttää siltä että siltä taitaa tulla... Ja tulihan se. Kakka. Keskelle kehää. Kesken meidän vuoron. Oujee.
Keräsin kakat, koitin taas taikoa käsiini Harry Potterin viitan ja mentiin paikallemme. Ohh... Kun kaikki pentuset oli ravanneet nätisti kuin leffassa oman vuoronsa aikana. Seisoivat nätisti paikallaan, kuin rauhoittavilla doupattuina, tuli arvosteluvuoro. Yksi pikkanen valkoinen pentu diskattiin, kun se oli aggressiivinen, joten neljä palkintoruusuketta jaettiin neljälle jäljelle jääneelle koiralle. Neljäs sijahan sieltä tuli. Mä oikein vielä kiitin tuomaria tästä nelossijasta, vaikka tosiasiassa me mentiin sinne vaan harjoittelemaan.
Jos katsotaan tilannetta harjoittelun kannalta, niin Mischa otti paljon enemmän kontaktia kuin eilisissä mätsäreissä, missä oltiin seuraamassa tai sitä edellisissä. Se toki myös hyppi koiria päin ja yhtä sakemannia piti mennä komentelemaan kun sekin aukoi päätään (olikohan nyt jo viides tai kuudes sakemanni jonka omistaja sanoo meille, että "tämä ei oikeasti ole aggressiivinen pennuille", aijaa, eipä näytä olevan niin). Rauhoittui nopeammin, toki koiriakin oli vähemmän kuin aiemmissa harjoitusmätsäreissä.
Toisaalta eiliset suureelliset suunnitelmat syksyn näyttelykehistä menevät harkintaan.. En tiedä onko tämä valmis joulukuun Helsinki Winner 2010 näyttelyyn. Jos me haluttaisiin sinne mennä, meidän pitäisi ravata näyttelyissä joka viikonloppu harkkaamassa.
Olipa rankka päivä. Tämä touhu ei ole ihan selväjärkisille ;)
Olin oikeassa. Paikalla oli ehkä 30 koiraa. Pentuluokassa oli 11 koiraa. Ekassa roundissa koirat näyttivät kykynsä pareittain. Oltiin ensimmäisiä ja mentiin toisen pennun kanssa peräkanaa kehän ympäri. Sitten yksitellen edes-takaisin, yksitellen kehän ympäri, koiran seisominen, hampaiden näyttäminen ja kehon tutkiminen (tuomarin puolesta). En muista missä järjestyksessä nämä mentiin, koko mätsäri oli yhtä sketsishowta.
Mischa oli oma viehättävä itsensä eli pisti ranttaliksi koko homman. Pitäähän nyt mätsäreissä yksi pelle olla (tai jos ihan rehellisesti sanotaan, niin meitä oli kaksi pelleä). Ensin ei halunnut mennä ravaamaan mun kanssa, vaan olisi ollut kivempi maata, kun sain sen ylös (ihmejuttu, ehkä sitäkin alkoi jännittää kun kaikki katsoi), lähdettin loikkimaan ja repimään ympäri kehää, moikattiin ohi mennen pari koiraa, loppumatka sujui sitten kauniissa ravissa. Kunnes pyllähdin maahan.
Nurmikko oli märkää ja lensin selälleni vauhdista, kännykkä ja naksutin lensivät ympäri kehää. Niitä sitten poimittiin naamat punaisina maasta ja Mischa nerokkaana keksi poimia naksuttimen suuhunsa. Saatiin hiukset ojennukseen, naksutin taskuun ja jatkettiin omalle paikalle. Sain aika montaa myötätuntohäpeäkatsetta. Oli sellainen olo, että nyt tarvittaisiin ihan pikapikaa Harry Potterin näkymätöntä viittaa tai ihan yhtä hyvin voisin vajota maan alle tai juosta huutoitkien ratikkapysäkille. En sitten juossut.
Edes-takaisin ravi oli pelleilyä, loikkimista ja puikkelehtimista puolelta toiselle. Kun tuli seisomisen vuoro, tuomari kehotti minua käskemään koiraa seisomaan (ööh ei se tunne siis sellaista sanaa vielä..) niin koitin nameilla houkutella ja se seisoi, välillä istui, välillä makasi. Hampaiden ja kehon tarkastelu menivät hyvin, mitä nyt piti vähän tuomariakin tutkia, nuuhkia ja maistaa.
Saimme sinisen nauhan, eli jäimme toiseksi tässä roundissa. Jännä juttu...hmm. Täytyy kyllä kiittää tuomaria, että hän oli todella ymmärtäväinen, kannusti ja ohjasi. Itku ei ollut ihan kauhean kaukana. Noh, mua jännitti varmaan enemmän kuin Mischaa.
Sitten kun tässä ei ollut ihan tarpeeksi kidutusta, jouduimme odottamaan että kaikki sininauhaiset pennut arvostellaan. Siinä sitten ooteltiin. Mentiin taas ensimmäisenä. Mikä on tietty ihan hyvä. Eipä tarvitse jäädä jälkeen, kun muut tulee meidän tahdissa. Viisi pentua laitettiin siis peräkanaa ravaamaan. Kuulin monta naurupyrskähdystä ja ihastuneita huutoja, kun Mischa ei halunnut mennä (taaskaan) minnekään ravaamaan vaan päätti ottaa omaan onnelliseen tapaansa löysin rantein ja heitti ketarat kohti taivasta ja luikerteli selällään siinä nurmikolla.
Sain hänet ravaamaan lähtemällä juoksuun ja meidän ravin alkupätkä olikin taas yhtä loikkimista. Matkan varrella nähtiin muutama tosi mielenkiintoinen koira ja niitä oli pakko mennä moikkaamaan ja vähän poiketa reitiltä. (Unofficial announcement kaikille pentukehän viereen majoittautuville koiranomistajille, voisitteko ystävällisesti siirtää koiranne kun pentuja arvostellaan kehässä, kaksi kolme metriä taaksepäin, aika helvetinmoista yrittää ravata tottelemattoman pennun kanssa kun koko kehän laita on täynnä pentukehään kuulumattomia koiria. Tilaa olisi ollut muaallakin vaikka muille jakaa! AARRRGH. Kiitos.) Loppupätkä meni taas ihan kivasti.
Meidän edes-takaisin ravit ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, eli Mischa alkoi ravaamisen sijaan nuuhkia vimmatusti maata. Mä olin, että Mischa nyt ravataan, ja tuomari oli että, toi koira näyttää siltä että siltä taitaa tulla... Ja tulihan se. Kakka. Keskelle kehää. Kesken meidän vuoron. Oujee.
Keräsin kakat, koitin taas taikoa käsiini Harry Potterin viitan ja mentiin paikallemme. Ohh... Kun kaikki pentuset oli ravanneet nätisti kuin leffassa oman vuoronsa aikana. Seisoivat nätisti paikallaan, kuin rauhoittavilla doupattuina, tuli arvosteluvuoro. Yksi pikkanen valkoinen pentu diskattiin, kun se oli aggressiivinen, joten neljä palkintoruusuketta jaettiin neljälle jäljelle jääneelle koiralle. Neljäs sijahan sieltä tuli. Mä oikein vielä kiitin tuomaria tästä nelossijasta, vaikka tosiasiassa me mentiin sinne vaan harjoittelemaan.
Jos katsotaan tilannetta harjoittelun kannalta, niin Mischa otti paljon enemmän kontaktia kuin eilisissä mätsäreissä, missä oltiin seuraamassa tai sitä edellisissä. Se toki myös hyppi koiria päin ja yhtä sakemannia piti mennä komentelemaan kun sekin aukoi päätään (olikohan nyt jo viides tai kuudes sakemanni jonka omistaja sanoo meille, että "tämä ei oikeasti ole aggressiivinen pennuille", aijaa, eipä näytä olevan niin). Rauhoittui nopeammin, toki koiriakin oli vähemmän kuin aiemmissa harjoitusmätsäreissä.
Toisaalta eiliset suureelliset suunnitelmat syksyn näyttelykehistä menevät harkintaan.. En tiedä onko tämä valmis joulukuun Helsinki Winner 2010 näyttelyyn. Jos me haluttaisiin sinne mennä, meidän pitäisi ravata näyttelyissä joka viikonloppu harkkaamassa.
Olipa rankka päivä. Tämä touhu ei ole ihan selväjärkisille ;)
Aug 25, 2010
Ei mikään temppukoira
Mischa ei anna tassua. Se ei kieri. Ei kuole käskystä. Ei jahtaa häntäänsä (anteeksi vaan, mutta musta se on typerin temppu ikinä). Ei pompi yhdellä tassulla. Ei seiso päällään. Eikä tee mitään muitakaan temppuja.
Sain pientä esimakua temppuilusta Silkkitassun koirakoulussa, joka on muuten kaikin puolin siis ihan jees koirakoulu, ja nyt tulee se mutta. Opeteltiin istumista ja istumasta nousua kahdelle takatassulle siten että etutassut nostetaan ilmaan. Temppu on varmaan yksinkertainen pienikokoiselle koiralle, mutta isokokoiselle kömpelölle koiralle (joilla on aikuisiällä muutenkin on paljon tassuongelmia, mitä yritän kovasti välttää kaikin keinoin) tämä temppu oli suorastaan mahdoton. Ehkä tulkitsin väärin pentukouluopettajan katseita ja tuhahduksia, mutta mielestäni tällaiset akrobaattitemput kuuluvat pienikokoisille ketterille koirille. Lopetin Mischan rääkkämisen aika nopeaan ja tehtiin sitten muuta.
Tästä mulle jäi varmaan muutenkin jotenkin huono maku kaikkeen temppuiluun ja osittain siksi, että meidän tavoitteet on koiran harrastuksissa ja tottelevaisuuskokeesa ja tällä hetkellä ehdottomasti ja etusijassa kotikasvatuksessa, temppujen opettaminen jää yksinkertaisesti vaan vähemmälle. Sen jälkeen kun kuulin noin kymmennen kerran vierailta "Mischa, anna tassu" ja johon kyllästyin sanomaan, ettei sille ole opetettu antamaan tassua, aloin opettaa sitä. Ei ole kovin vaikeaa, mutta jos kerran ihmiset haluaa että Mischa antaa tassun, niin olkoon.
Krista opettaa Mischalle "anna tassu":a.
Koirapennulle on aivan ehdottoman tärkeää oppia katsekontakti ohjaajaan kaikissa tilanteissa ja häiriöissä. Katsekontaktilla koira pyytää ns. lupaa tehdä asioita. Ilman katsekontaktia oikeastaan turha alkaa opettaa koiralle mitään muuta. Jos koira pälyilee mieluummin seiniä tai röhnöttää lattialla, sitä ei saa tekemään mitään ;)) Me ei esim. mennä koirapuiston portista sisään ennen kuin Mischa istuu vasemmalla puolellani portin edessä ja katsoo minuun. Sitten voi mennä leikkimään. Koira ottaa kontaktia ennen kuin mennään ulos ovesta, ennen kuin saa ruokaansa, kun aletaan treenaamaan.
Pennulle opetetaan Ei ota ja Irti käskyjä. Koska se keksii pistää suuhunsa kaikkea kiellettyä. Sille opetetaan Odota sanan merkitys, Ohi (koirien ohitustilanteessa) ja Tule tänne, ja olen nyt varmaan unohtanut jotain muuta tärkeää. Mischa osaa myös Alas -sanan. Sitä käytetään jos on onnistunut livahtamaan sohvalle tai sänkyyn (mitä meillä ei suvaita). Alas tulee oikein iloisesti ja vauhdilla, koska se tarkoitta herkkuuujaaa!
Mitkään käskysanat (puhutaan myös kehotuksisa ja jne) eivät ole ikäviä tapahtumia, vaan niitä seuraa aina kehuminen, leikkiminen, haliminen ja namitus. Joten käskyjen suorittaminen koiralle on (pitäisi olla) hauskaa!
Kadun vaan sitä etten ajoissa alkanut opettaa Mischalle Seis-käskyä. Nyt me vasta aletaan harjoittaa sitä ja se olisi pitänyt olla ensimmäisiä asioita joista lähteä liikkeelle. Mischa on päässyt multa vahingossa irti parisen kertaa, mutta onneksi oltiin suhteellisen turvallisella alueella. Täällä meidän kotikadulla kulkee autoja, busseja ja ratikoita ympäri vuorokauden, joten Seis olisi aivan must..
Lisäksi Mischa osaa tulla Sivulle, Seurata vasemmalla puolellani katsekontaktilla pitkiäkin matkoja joskus myös häiriössä, mennä maahan liikkeestä (ohajtusti namilla), istu-maahan-istu-seiso -liikesarjaa, hakee kontaktia lenkillä, ja usein häiriössä, etsii nameja maastosta, tulee luokse ja harjoitellaan myös paikka sanaa.
Ollaan otettu käyttöön naksutin, josta Mischa tykkää kauheasti (naksutinääntä seuraa aina herkkuuuu) ja sillä opettanut naksutuksen alkeita, kosketuskepin ja kosketusmaton käyttöä. Mischa oppii naksutinharjoituksia kotiolosuhteita melko nopeasti (jos siis sattuu olemaan sellaisella fiiliksellä ;) ). Naksuttimella voi myöhemmin opettaa niitä temppuja kun aika käy tylsäksi mutta siitä on hyötyä myös tottiksessa.
Mimmit poseeraa.
Pictures by Krista Alava
Sain pientä esimakua temppuilusta Silkkitassun koirakoulussa, joka on muuten kaikin puolin siis ihan jees koirakoulu, ja nyt tulee se mutta. Opeteltiin istumista ja istumasta nousua kahdelle takatassulle siten että etutassut nostetaan ilmaan. Temppu on varmaan yksinkertainen pienikokoiselle koiralle, mutta isokokoiselle kömpelölle koiralle (joilla on aikuisiällä muutenkin on paljon tassuongelmia, mitä yritän kovasti välttää kaikin keinoin) tämä temppu oli suorastaan mahdoton. Ehkä tulkitsin väärin pentukouluopettajan katseita ja tuhahduksia, mutta mielestäni tällaiset akrobaattitemput kuuluvat pienikokoisille ketterille koirille. Lopetin Mischan rääkkämisen aika nopeaan ja tehtiin sitten muuta.
Tästä mulle jäi varmaan muutenkin jotenkin huono maku kaikkeen temppuiluun ja osittain siksi, että meidän tavoitteet on koiran harrastuksissa ja tottelevaisuuskokeesa ja tällä hetkellä ehdottomasti ja etusijassa kotikasvatuksessa, temppujen opettaminen jää yksinkertaisesti vaan vähemmälle. Sen jälkeen kun kuulin noin kymmennen kerran vierailta "Mischa, anna tassu" ja johon kyllästyin sanomaan, ettei sille ole opetettu antamaan tassua, aloin opettaa sitä. Ei ole kovin vaikeaa, mutta jos kerran ihmiset haluaa että Mischa antaa tassun, niin olkoon.
Koirapennulle on aivan ehdottoman tärkeää oppia katsekontakti ohjaajaan kaikissa tilanteissa ja häiriöissä. Katsekontaktilla koira pyytää ns. lupaa tehdä asioita. Ilman katsekontaktia oikeastaan turha alkaa opettaa koiralle mitään muuta. Jos koira pälyilee mieluummin seiniä tai röhnöttää lattialla, sitä ei saa tekemään mitään ;)) Me ei esim. mennä koirapuiston portista sisään ennen kuin Mischa istuu vasemmalla puolellani portin edessä ja katsoo minuun. Sitten voi mennä leikkimään. Koira ottaa kontaktia ennen kuin mennään ulos ovesta, ennen kuin saa ruokaansa, kun aletaan treenaamaan.
Mitkään käskysanat (puhutaan myös kehotuksisa ja jne) eivät ole ikäviä tapahtumia, vaan niitä seuraa aina kehuminen, leikkiminen, haliminen ja namitus. Joten käskyjen suorittaminen koiralle on (pitäisi olla) hauskaa!
Kadun vaan sitä etten ajoissa alkanut opettaa Mischalle Seis-käskyä. Nyt me vasta aletaan harjoittaa sitä ja se olisi pitänyt olla ensimmäisiä asioita joista lähteä liikkeelle. Mischa on päässyt multa vahingossa irti parisen kertaa, mutta onneksi oltiin suhteellisen turvallisella alueella. Täällä meidän kotikadulla kulkee autoja, busseja ja ratikoita ympäri vuorokauden, joten Seis olisi aivan must..
Lisäksi Mischa osaa tulla Sivulle, Seurata vasemmalla puolellani katsekontaktilla pitkiäkin matkoja joskus myös häiriössä, mennä maahan liikkeestä (ohajtusti namilla), istu-maahan-istu-seiso -liikesarjaa, hakee kontaktia lenkillä, ja usein häiriössä, etsii nameja maastosta, tulee luokse ja harjoitellaan myös paikka sanaa.
Ollaan otettu käyttöön naksutin, josta Mischa tykkää kauheasti (naksutinääntä seuraa aina herkkuuuu) ja sillä opettanut naksutuksen alkeita, kosketuskepin ja kosketusmaton käyttöä. Mischa oppii naksutinharjoituksia kotiolosuhteita melko nopeasti (jos siis sattuu olemaan sellaisella fiiliksellä ;) ). Naksuttimella voi myöhemmin opettaa niitä temppuja kun aika käy tylsäksi mutta siitä on hyötyä myös tottiksessa.
Pictures by Krista Alava
Aug 20, 2010
Turistina Match showssa
Olen suunnitellut häiriössä kontaktin harjoittelua, ja mikä voisi olla parempi (tokotuntien ulkopuolella) kuin mätsärit eli match show eli koiranäyttely. Alkuperäisenä tarkoituksena oli viedä Mischa esittäytymään, mutta ajattelin sekä oman että Mischan kannalta, on parempi käydä meidän molempien ensimmäisissä mätsäreissä ihan vaan sivusta pällistelemässä. Sitä paitsi sillä on silmätulehdus, joten en senkään takia viitsi viedä sitä näyttelyyn.
Tietoja Suomen mätsäreistä löytyy mm. tämän linkin takaa ja Suomen virallisista näyttelyistä Kennelliiton sivuilta eli täältä . Näyttelyohjeita koiralle ja koiran omistajalle löytyy pienen kirjan edestä. Ohjeita löytyy niin omistajan pukeutumiselle, koiran hihnalle ja pannalle kuin kaikelle muullekin maan ja taivaan välillä. Niitä olen pariin kertaan jo lukaissut, mutta en vieläkään tajua mistä on kyse. Kaipa se aikanaan selviää.
Koiralle pitäisi vissiin alkaa opettamaan ravaamista ympyrässä. Iisibiisi. Meillähän ei edes läsnäolo muiden koirien lähellä onnistu ilman pientä sirkusta ja vieläkö pitäisi ravata.. jaahas.
No mutta sitähän me harjoitellaan. Tultiin siis Koneen kentälle Munkkinimeen joskus puoli seitsemän aikoihin illalla. Katsoin kelloa kun lähdettiin kotiin päin, se oli kahdeksan ja kotiin päästin vasta yhdeksän maissa. Eihän tässä julkisilla olisi kuin 20 min.. mutta tämä pentu keksii tepposia. Kun päästiin tarpeeksi lähelle koiria, sinne päin piti alkaa vetäämään. Hetkeksi malttoi rauhoittua ja jos tuli joku koira liian lähelle, taas alkoi vetäminen. Oli sitten koira minkälainen tahansa, sen kanssa pitää päästä leikkimään. Kulkeminen koirien ohi ei tapahtunut kovin mallikkaasti. Piti koko ajan pysähdellä. Pientä kontaktia sain Mischalta, mutta se vaikutti olevan vielä aika väsynyt keskiviikon metsäretken jälkeen, ettei kontakti pysynyt kauan. Vähän sivulle tuloa ja seuraamista harjoiteltiin, mutta kiinnostus lopahti melkein heti. Mitkään mukana herkut eivät maistuneet.
Käytiin juoksemassa viereisellä pellolla (mikä saattoi olla muutenkin virhe, että annan sen riehua muiden läsnäollessa), jossa se karkasi multa ja juoksi yhden pellon reunassa odottavan koiran ja sen omistajan kumoon. Mischan remmi kietoutui koiran pokaalin ympärille ja sen kanssa se riehui siinä koiran ympärillä. Tietty sellainen puskasta hyppääminen kahden viattoman päälle on varmaan pieni järkytys ja shokki, mutta onneksi emme saaneet kovia huutoja. Menimme nolostelemaan sivummalle.
Jossain välissä Mischa pomppasi sivuun kun näki pörröisen mustan pienen villakoiran. Sitten nähtiin yksi dobermannin pentu, mikä pelästyi kauheasti Mischan ystävällistä hyökkäämiselettä ja yritettiin vähän paikata tilannetta rauhoittamalla koirat ja vähän tutustumalla. Mischa ei jaksanut rauhoittua yhtään vaan halusi leikkiä hyvää tarkoitusta ymmärtämättömän dobberin kanssa, joka edelleen pelkäsi ja alkoi rähisemään. Mischa rupesi rähisemään takaisin ja katsoikin minua sellaisella ilmeellä "että jess hei kato mua mami, mäkin osaan".
Pysäkille mennessä kuljettiin lammen ohi, mihin piti päästä vähän kahlaamaan. Ei kai siinä mitään. Tässä vaiheessa tuli yliväsymys ja kauhea repiminen ja pomppiminen. Sitten hetken päästä iski yhtäkkinen möllötysväsymys. Mischa kiipesi sitten Laajalahden aukion suihkulähteeseen tai vastaavaan rakennelmaan, jossa ei sillä aikaa ollut muuta kuin hiekkaa ja meinasi jäädä siihen. Väsynyttä koiraa on vaikeaa raahata perässä, joten piti keksiä kaikenlaisia keppikepposia että sai koiran huijattua liikkeelle, siksi kai meillä meni tunti päästä kotiin. Auto on edelleen vakavassa harkinnassa.
Tällaisen hienon nappiin menneen kokemuksen jälkeen ajattelin käydä ihan turistina vielä muutamissa mätsäreissä ennen kuin me kehdataan osallistua.. oujee.
Tietoja Suomen mätsäreistä löytyy mm. tämän linkin takaa ja Suomen virallisista näyttelyistä Kennelliiton sivuilta eli täältä . Näyttelyohjeita koiralle ja koiran omistajalle löytyy pienen kirjan edestä. Ohjeita löytyy niin omistajan pukeutumiselle, koiran hihnalle ja pannalle kuin kaikelle muullekin maan ja taivaan välillä. Niitä olen pariin kertaan jo lukaissut, mutta en vieläkään tajua mistä on kyse. Kaipa se aikanaan selviää.
Koiralle pitäisi vissiin alkaa opettamaan ravaamista ympyrässä. Iisibiisi. Meillähän ei edes läsnäolo muiden koirien lähellä onnistu ilman pientä sirkusta ja vieläkö pitäisi ravata.. jaahas.
No mutta sitähän me harjoitellaan. Tultiin siis Koneen kentälle Munkkinimeen joskus puoli seitsemän aikoihin illalla. Katsoin kelloa kun lähdettiin kotiin päin, se oli kahdeksan ja kotiin päästin vasta yhdeksän maissa. Eihän tässä julkisilla olisi kuin 20 min.. mutta tämä pentu keksii tepposia. Kun päästiin tarpeeksi lähelle koiria, sinne päin piti alkaa vetäämään. Hetkeksi malttoi rauhoittua ja jos tuli joku koira liian lähelle, taas alkoi vetäminen. Oli sitten koira minkälainen tahansa, sen kanssa pitää päästä leikkimään. Kulkeminen koirien ohi ei tapahtunut kovin mallikkaasti. Piti koko ajan pysähdellä. Pientä kontaktia sain Mischalta, mutta se vaikutti olevan vielä aika väsynyt keskiviikon metsäretken jälkeen, ettei kontakti pysynyt kauan. Vähän sivulle tuloa ja seuraamista harjoiteltiin, mutta kiinnostus lopahti melkein heti. Mitkään mukana herkut eivät maistuneet.
Käytiin juoksemassa viereisellä pellolla (mikä saattoi olla muutenkin virhe, että annan sen riehua muiden läsnäollessa), jossa se karkasi multa ja juoksi yhden pellon reunassa odottavan koiran ja sen omistajan kumoon. Mischan remmi kietoutui koiran pokaalin ympärille ja sen kanssa se riehui siinä koiran ympärillä. Tietty sellainen puskasta hyppääminen kahden viattoman päälle on varmaan pieni järkytys ja shokki, mutta onneksi emme saaneet kovia huutoja. Menimme nolostelemaan sivummalle.
Jossain välissä Mischa pomppasi sivuun kun näki pörröisen mustan pienen villakoiran. Sitten nähtiin yksi dobermannin pentu, mikä pelästyi kauheasti Mischan ystävällistä hyökkäämiselettä ja yritettiin vähän paikata tilannetta rauhoittamalla koirat ja vähän tutustumalla. Mischa ei jaksanut rauhoittua yhtään vaan halusi leikkiä hyvää tarkoitusta ymmärtämättömän dobberin kanssa, joka edelleen pelkäsi ja alkoi rähisemään. Mischa rupesi rähisemään takaisin ja katsoikin minua sellaisella ilmeellä "että jess hei kato mua mami, mäkin osaan".
Pysäkille mennessä kuljettiin lammen ohi, mihin piti päästä vähän kahlaamaan. Ei kai siinä mitään. Tässä vaiheessa tuli yliväsymys ja kauhea repiminen ja pomppiminen. Sitten hetken päästä iski yhtäkkinen möllötysväsymys. Mischa kiipesi sitten Laajalahden aukion suihkulähteeseen tai vastaavaan rakennelmaan, jossa ei sillä aikaa ollut muuta kuin hiekkaa ja meinasi jäädä siihen. Väsynyttä koiraa on vaikeaa raahata perässä, joten piti keksiä kaikenlaisia keppikepposia että sai koiran huijattua liikkeelle, siksi kai meillä meni tunti päästä kotiin. Auto on edelleen vakavassa harkinnassa.
Tällaisen hienon nappiin menneen kokemuksen jälkeen ajattelin käydä ihan turistina vielä muutamissa mätsäreissä ennen kuin me kehdataan osallistua.. oujee.
Aug 19, 2010
Väsynyt koiranomistaja
Onhan täällä blogissa saanut lukea sitä pentuomistajan hyvistä puolista jo ihan tarpeeksi. Mitäs jos valaisen sitä ei niin hyvää puolta pikkaisen. Sensuroi omistajan turhautuneisuuden oman mielesi mukaan, teksti kirjoitettu hieman vihaisessa ja väsyneessä olotilassa.
Pentuelämän aikataulu
7.30-8.00 Herätys, pentu heti ulos. Ehkä ehdit laittaa vaatteet päälle, jos et, saat siivota kusilammikkoa. Ripeästä heräämisestä ja pukeutumisesta hyötyy kodin siivoja (pennun omistaja).
8.00-8.30 Koiran ruoan laittaminen, puuhalaatikoiden väsääminen (lihaa pahvilaatikkoihin tms. jotta pentu saa puuhasteltavaa omistajan poissaollessa). Ehkä ehdit meikata töihin, ehkä et.
8.45 Juokset bussiin. Huomenna suunnittelet herääväsi aikaisemmin. Tiedät ettet herää huomenna yhtään aikaisemmin, koska tarvitset vähintään 8-9h unta, ja se on alittunut viimeiset 2,5kk.
16.00 Kotiin lähdössä ja arvot, joutuuko siivoamaan kakkakasoja lattialta. Toivot, että pentu on jaksanut pidättää ainakin kakat. Kusilammikot työpäivän jälkeen ovat vielä vakio. Jos on tullut kakkaa, se tietää kämpän tuuletusta ja olkkarin lattioiden pesua. Haju ei ihan itsestään leiju pois.
16.30 Taas tarvitaan vaatteiden vaihtoon ripeyttä. Muuten pentusella ehtii tulla hätä. Jos jäät miettimään lenkin kestäviä housuja, saat taas siivota lammikkoa.
17.30 Pentu kävi ulkona puoli tuntia sitten, mutta on onnistunut tekemään taas lammikon sisälle. Miten se on mahdollista? Yrität tehdä ruokaa. Vähän väliä kannattaa käydä tarkistaa mitä pentu puuhaa, puiset huonekalut ovat olleet hyvin maistuvia viime aikoina. Tulet olkkariin syömään, pentu ístuu vierelläsi ja inisee. Sekin haluaa sun ruokaa. Hätystelet pois. Pentu tulee takaisin. Hermostut, hätystelet ja yrität syödä.
18-19.00 Jos et halua siivota lammikkoa neljättä kertaa päivän aikana, parasta viedä se ulos. Tässä välissä on parempi tehdä hieman pidempi lenkki tai käydä koirapuistossa. Jos on reipas olo, voisi mennä Rajasaaren koirametsään, Maunulan isoon koirapuistoon tms. Koirapuiston jälkeen koira jää möllöttämään puiston portille. Tai lähinurmikolle. Tai asfaltille. Raitiovaunukiskot tai autotie on myös hyvä paikka möllöttää. Kun ei vaan jaksa liikkua. Ei sitten millään. Koitat heilutella lihapalaa koiran edessä, tiedät ettei se ole syönyt viimeiseen 11 tuntiin, sen PITÄISI olla nälkäinen, mutta kun sitä ei nappaa niin ei. 20 kiloisen koiran raahaminen kotiin voi olla edessä. Päässäsi alkaa jo kiehua, koska tätä tapahtuu aina ja joka kerta, koitat pirteällä äänellä houkutella koiraa kotiin vaikka oikeasti toivoittaisit sille heimoit ja pärjäile hitto ite.
19-20.00 Koira on saatu huijattua kotiin, se saa iltaruokaansa. Se haluaa joko nukkua tai leikkiä. Leikkiminen tarkoittaa siis sun toimiesi härnäämistä. Ehkä jos et ole superväsynyt jaksat siivota tai tehdä kotitöitä.
21.00 Koira viedään ulos.
22.30/23.00 Koira viedään ulos.
Suunnittelet meneväsi heti nukkumaan. Mutta pääset sänkyyn todennäköisesti 23.45-01.00 välillä. Laitat herätyskellon soimaan 7.00-8.00, riippuu illan positiivisuusasteesta.
Aamulla nouset taas liian myöhään. Sulla on taas liian kiire, ehkä meikkaat ehkä et. Koira saa ruokansa, koitat jättää sille puuhasteltavaa.
Viimeisen 2,5kk ajan päivät ovat olleet melkolailla copy pasteja. Mutta tätähän sä halusit, elämäsi ystävän, karvaisen kämppiksen, harrastuksen ja yksinäisten iltojen piristyttäjän. Toivon ja lasken kuukausia kun tämä pentu kasvaa ja viisastuu. Mikä pahinta, kaikki on vaan musta kiinni.
Väsymys on kroonista. Onneksi pentu ei herätä enää öisin. Vaikka niitäkin öitä on, jolloin se haluaa vain leikkiä ja alkaa remuamaan ympäri kämppää. Onneksi pentu jää jo kotiin kiltisti odottamaan ja istumaan oven eteen kun lähdet. Aiemmin on joutunut tappelemaan 20 kiloisen lihaskasan kanssa jotta pääsee ulos kämpästä. Syyllistävä katsee seuraa kun puet vaatteitasi.
Onneksi pentu on alkanut kulkemaan enemmän tai vähemmän nätisti hihnassa. Tottakai se vetää, jos joku ohikulkija kiinnostaa tavallista enemmän, tai jos on muita koiria liian lähellä. Vetäminen on varmaa jos menee koirametsään tai treenikentälle, ne on liian kivoja paikkoja. Ratikkapysäkiltä Rajasaaren koirametsään on n. 1 km matkaa. Tämä matka menee normaalin koiran kanssa ehkä 10 min. Meillä menee ainakin puoli tuntia. Koska se vetää. Pitää pysähtyä, että hihna löystyy, matka jatkuu, se vetää taas, ja tämä toistuu sen sataa kertaa.
Ulos ei voi mennä ilman herkkunameja. Ei siitä tule mitään. Pennun huijaamistyökalut oltava mukana. Onneksi se on alkanut hieman jo pidättää, eikä kuse enää niin paljon sisälle (voiko tuota uskoa? kyllä vaan).
Ihmisiä on joskus kiva kutsua kylään. Mutta tuleeko siitä mitään. Se on yhtä sirkusta. Kahvia ei voi juoda, ellei pentu ole kytketty. Sekin haluaa kahvia ja enemmän sitä pullaa. (Asustelen siis olkkarissa, keittiö on pennulta kielletty alue, jonne se ei pääse myöskään jäähylle.) Sitten se täytyy kytkeä ja antaa sille puuhaa. Muuten alkaa temppuilu ja kaiken kielletyn tekeminen.
Sitä sosiaalista elämääkin voisi joskus olla. Viikonloppuisin on tietty helpompaa. Jos haluan poistua muutamaksi tunniksi, se on suunniteltava etukäteen. Esimerkiksi maanantait menee pentukoulussa, jolloin pentu on väsynyt ma-illan ja tod näk myös ti-illan. Eli tiistaisin voi tehdä jotain. Tai sitten jos haluaa lähteä ulos perjantaina, se täytyy käydä väsyttämässä pe alkuillasta esim. metsässä. Ex tempore matkat ei todellakaan onnistu. Ensinnäkin pennulle on hommattava hoitaja (joka ei ole kukaan sukulaisista) ja mieluummin vähän etuajassa. Hoitajan täytyy olla osaava, ettei tämä kaikki 2,5 kk työ valu hukkaan.
Mutta onhan se myös kiva, toi karvapallo. Riiviö. Kattooka nyt tota :) Eihän sille voi olla pitkään vihainen.
Pictures by Krista Alava
Pentuelämän aikataulu
7.30-8.00 Herätys, pentu heti ulos. Ehkä ehdit laittaa vaatteet päälle, jos et, saat siivota kusilammikkoa. Ripeästä heräämisestä ja pukeutumisesta hyötyy kodin siivoja (pennun omistaja).
8.00-8.30 Koiran ruoan laittaminen, puuhalaatikoiden väsääminen (lihaa pahvilaatikkoihin tms. jotta pentu saa puuhasteltavaa omistajan poissaollessa). Ehkä ehdit meikata töihin, ehkä et.
8.45 Juokset bussiin. Huomenna suunnittelet herääväsi aikaisemmin. Tiedät ettet herää huomenna yhtään aikaisemmin, koska tarvitset vähintään 8-9h unta, ja se on alittunut viimeiset 2,5kk.
16.00 Kotiin lähdössä ja arvot, joutuuko siivoamaan kakkakasoja lattialta. Toivot, että pentu on jaksanut pidättää ainakin kakat. Kusilammikot työpäivän jälkeen ovat vielä vakio. Jos on tullut kakkaa, se tietää kämpän tuuletusta ja olkkarin lattioiden pesua. Haju ei ihan itsestään leiju pois.
16.30 Taas tarvitaan vaatteiden vaihtoon ripeyttä. Muuten pentusella ehtii tulla hätä. Jos jäät miettimään lenkin kestäviä housuja, saat taas siivota lammikkoa.
17.30 Pentu kävi ulkona puoli tuntia sitten, mutta on onnistunut tekemään taas lammikon sisälle. Miten se on mahdollista? Yrität tehdä ruokaa. Vähän väliä kannattaa käydä tarkistaa mitä pentu puuhaa, puiset huonekalut ovat olleet hyvin maistuvia viime aikoina. Tulet olkkariin syömään, pentu ístuu vierelläsi ja inisee. Sekin haluaa sun ruokaa. Hätystelet pois. Pentu tulee takaisin. Hermostut, hätystelet ja yrität syödä.
18-19.00 Jos et halua siivota lammikkoa neljättä kertaa päivän aikana, parasta viedä se ulos. Tässä välissä on parempi tehdä hieman pidempi lenkki tai käydä koirapuistossa. Jos on reipas olo, voisi mennä Rajasaaren koirametsään, Maunulan isoon koirapuistoon tms. Koirapuiston jälkeen koira jää möllöttämään puiston portille. Tai lähinurmikolle. Tai asfaltille. Raitiovaunukiskot tai autotie on myös hyvä paikka möllöttää. Kun ei vaan jaksa liikkua. Ei sitten millään. Koitat heilutella lihapalaa koiran edessä, tiedät ettei se ole syönyt viimeiseen 11 tuntiin, sen PITÄISI olla nälkäinen, mutta kun sitä ei nappaa niin ei. 20 kiloisen koiran raahaminen kotiin voi olla edessä. Päässäsi alkaa jo kiehua, koska tätä tapahtuu aina ja joka kerta, koitat pirteällä äänellä houkutella koiraa kotiin vaikka oikeasti toivoittaisit sille heimoit ja pärjäile hitto ite.
19-20.00 Koira on saatu huijattua kotiin, se saa iltaruokaansa. Se haluaa joko nukkua tai leikkiä. Leikkiminen tarkoittaa siis sun toimiesi härnäämistä. Ehkä jos et ole superväsynyt jaksat siivota tai tehdä kotitöitä.
21.00 Koira viedään ulos.
22.30/23.00 Koira viedään ulos.
Suunnittelet meneväsi heti nukkumaan. Mutta pääset sänkyyn todennäköisesti 23.45-01.00 välillä. Laitat herätyskellon soimaan 7.00-8.00, riippuu illan positiivisuusasteesta.
Aamulla nouset taas liian myöhään. Sulla on taas liian kiire, ehkä meikkaat ehkä et. Koira saa ruokansa, koitat jättää sille puuhasteltavaa.
Viimeisen 2,5kk ajan päivät ovat olleet melkolailla copy pasteja. Mutta tätähän sä halusit, elämäsi ystävän, karvaisen kämppiksen, harrastuksen ja yksinäisten iltojen piristyttäjän. Toivon ja lasken kuukausia kun tämä pentu kasvaa ja viisastuu. Mikä pahinta, kaikki on vaan musta kiinni.
Väsymys on kroonista. Onneksi pentu ei herätä enää öisin. Vaikka niitäkin öitä on, jolloin se haluaa vain leikkiä ja alkaa remuamaan ympäri kämppää. Onneksi pentu jää jo kotiin kiltisti odottamaan ja istumaan oven eteen kun lähdet. Aiemmin on joutunut tappelemaan 20 kiloisen lihaskasan kanssa jotta pääsee ulos kämpästä. Syyllistävä katsee seuraa kun puet vaatteitasi.
Onneksi pentu on alkanut kulkemaan enemmän tai vähemmän nätisti hihnassa. Tottakai se vetää, jos joku ohikulkija kiinnostaa tavallista enemmän, tai jos on muita koiria liian lähellä. Vetäminen on varmaa jos menee koirametsään tai treenikentälle, ne on liian kivoja paikkoja. Ratikkapysäkiltä Rajasaaren koirametsään on n. 1 km matkaa. Tämä matka menee normaalin koiran kanssa ehkä 10 min. Meillä menee ainakin puoli tuntia. Koska se vetää. Pitää pysähtyä, että hihna löystyy, matka jatkuu, se vetää taas, ja tämä toistuu sen sataa kertaa.
Ulos ei voi mennä ilman herkkunameja. Ei siitä tule mitään. Pennun huijaamistyökalut oltava mukana. Onneksi se on alkanut hieman jo pidättää, eikä kuse enää niin paljon sisälle (voiko tuota uskoa? kyllä vaan).
Ihmisiä on joskus kiva kutsua kylään. Mutta tuleeko siitä mitään. Se on yhtä sirkusta. Kahvia ei voi juoda, ellei pentu ole kytketty. Sekin haluaa kahvia ja enemmän sitä pullaa. (Asustelen siis olkkarissa, keittiö on pennulta kielletty alue, jonne se ei pääse myöskään jäähylle.) Sitten se täytyy kytkeä ja antaa sille puuhaa. Muuten alkaa temppuilu ja kaiken kielletyn tekeminen.
Sitä sosiaalista elämääkin voisi joskus olla. Viikonloppuisin on tietty helpompaa. Jos haluan poistua muutamaksi tunniksi, se on suunniteltava etukäteen. Esimerkiksi maanantait menee pentukoulussa, jolloin pentu on väsynyt ma-illan ja tod näk myös ti-illan. Eli tiistaisin voi tehdä jotain. Tai sitten jos haluaa lähteä ulos perjantaina, se täytyy käydä väsyttämässä pe alkuillasta esim. metsässä. Ex tempore matkat ei todellakaan onnistu. Ensinnäkin pennulle on hommattava hoitaja (joka ei ole kukaan sukulaisista) ja mieluummin vähän etuajassa. Hoitajan täytyy olla osaava, ettei tämä kaikki 2,5 kk työ valu hukkaan.
Mutta onhan se myös kiva, toi karvapallo. Riiviö. Kattooka nyt tota :) Eihän sille voi olla pitkään vihainen.
Pictures by Krista Alava
Aug 18, 2010
Tuuli tukkaa tuivertaa
Mischa rakastaa tuulta. Mitä viimaisempi, sitä enemmän asioita lentelee ympäriinsä, sitä hauskempaa on niitä sivusta seurata tai lähteä jopa kirmaamaan lentävien asioiden perään. Kun tuulee, ei ole niin kuuma kuin silloin jos paistaa aurinko ja ilma seisoo. Silloin koira piristyy ja jaksaa hepuloida vaikka kuinka lailla. Silloin korvat unohtuu kotiin ja pitää alkaa vetäämään joka suuntaan.
Mischa rakastaa sadetta, tai ainakin sadevesikouruja, kun sieltä jostain ylhäältä yhtäkkiä plumsahtaa sitä märkää kivaa ja kylmää, mitä voi alkaa näykkimään. Erityisen hauskaa on pistää pää kourun sisään ja seistä pääsuihkussa. Tassulla pitää mennä kokeilemaan lätäköitä, vaikka joskus mami on tylsä ja kieltää.
Mami veikkaa, että tulee aika mielenkiintoinen syksy. Mischalla on jo voimaa ja lihaksia 20 kilon edestä. Vaikka lenkit normaalisti sujuu ihan hyvin, hurjan mielenkiintoisesti lentävät asiat ja joskus myös muutkin koirat kiinnostavat enemmän kuin nakit tai muut herkut tai lelut.
Pahoittelen, ei löydy tähän hätään tuulitukkakuvaa, mutta tässä lelukuva.
Joskus vähän väsyttää kesken (melko lyhyenkin lenkin) ja pitää mennä nurmikolle lepäämään. Jos nurmikolla on lähellä jotain kiinnostavia asioita (joita mami kutsuu roskiksi) niiden lähelle pitää hivuttautua, hyvin huomaamattomasti ja vähän niin kuin tässä haukottellen niin samalla voi puolihuomaamattomasti napsaista jotain suuhun. Mami ottaa kivat roskat pois suusta ja yrittää houkutella Mischaa pois nurmikolta jollain lihaklöntillä, mutta koira ei mene niin halpaan. Sen on parasta olla broilerin raakaa suikaletta, muuten hän ei liiku mihinkään.
Joskus mami on kokeillut kääntää selän pois Mischasta, mutta Mischa ei välitä, ja hänkin kääntyy pois mamista. Eihän koiralla nyt voi olla nurmikolta kiire kotiin.
Kun pitää poistua koirapuistosta, on hyvä hetki lähteä pakoon. Ja Mischahan tietää, milloin mami haluaa lähteä tylsään kotiin, kun hän alkaa tulla lähelle sen hihnan kanssa. Toinen hyväksi havaittu käytäntö on, jos menee maahan makaamaan. Silloin ei broilerillakaan saa huijattua pois kivasta puistosta. Koirat on paljon kivempia, vaikkei jaksaisi enää leikkiä tai oikeastaan liikkua senttiäkään.
Ja jos koiran saa huijattua koirapuiston portin ulkopuolelle, toinen mahdollisuus on jäädä siihen portin eteen möllöttämään, jos vaikka kuitenkin sattuisi niin, että käännytäänkin takaisin. Kolmas möllötyskortti otetaan esiin sitten asvaltilla tai mukulakivetyksellä. Tässä on jo huonot mahdollisuudet päästä takaisin puistoon, mutta tämäkin kortti on käytettävä. Ihan varmuuden vuoksi. Mami on taas tässä vaiheessa jo vähän hermostunut ja neuvoton ja koittaa huijata nameilla, joihin koira yleensä jo lankeaakin.
Mami miettii Mischalle kurapuvun hankkimista, ettei tarvitsisi syksymmällä montaa kertaa päivässä koiraa pestä ja kuivatella. Mischa ei tiedä vielä mikä on kurapuku, mutta veikkaa että sitä on hauska ainakin repiä. Kaikki vaatteet kun on hurjan kivoja kun ne vähän roikkuu tai jää makaamaan johonkin Mischalta kiellettyyn paikkaan.
Mamin iltalukemiset on viime aikoina rajoittuneet koiralehtiin ja -kirjoihin.
Pictures by Krista Alava
Mischa rakastaa sadetta, tai ainakin sadevesikouruja, kun sieltä jostain ylhäältä yhtäkkiä plumsahtaa sitä märkää kivaa ja kylmää, mitä voi alkaa näykkimään. Erityisen hauskaa on pistää pää kourun sisään ja seistä pääsuihkussa. Tassulla pitää mennä kokeilemaan lätäköitä, vaikka joskus mami on tylsä ja kieltää.
Mami veikkaa, että tulee aika mielenkiintoinen syksy. Mischalla on jo voimaa ja lihaksia 20 kilon edestä. Vaikka lenkit normaalisti sujuu ihan hyvin, hurjan mielenkiintoisesti lentävät asiat ja joskus myös muutkin koirat kiinnostavat enemmän kuin nakit tai muut herkut tai lelut.
Joskus vähän väsyttää kesken (melko lyhyenkin lenkin) ja pitää mennä nurmikolle lepäämään. Jos nurmikolla on lähellä jotain kiinnostavia asioita (joita mami kutsuu roskiksi) niiden lähelle pitää hivuttautua, hyvin huomaamattomasti ja vähän niin kuin tässä haukottellen niin samalla voi puolihuomaamattomasti napsaista jotain suuhun. Mami ottaa kivat roskat pois suusta ja yrittää houkutella Mischaa pois nurmikolta jollain lihaklöntillä, mutta koira ei mene niin halpaan. Sen on parasta olla broilerin raakaa suikaletta, muuten hän ei liiku mihinkään.
Joskus mami on kokeillut kääntää selän pois Mischasta, mutta Mischa ei välitä, ja hänkin kääntyy pois mamista. Eihän koiralla nyt voi olla nurmikolta kiire kotiin.
Kun pitää poistua koirapuistosta, on hyvä hetki lähteä pakoon. Ja Mischahan tietää, milloin mami haluaa lähteä tylsään kotiin, kun hän alkaa tulla lähelle sen hihnan kanssa. Toinen hyväksi havaittu käytäntö on, jos menee maahan makaamaan. Silloin ei broilerillakaan saa huijattua pois kivasta puistosta. Koirat on paljon kivempia, vaikkei jaksaisi enää leikkiä tai oikeastaan liikkua senttiäkään.
Ja jos koiran saa huijattua koirapuiston portin ulkopuolelle, toinen mahdollisuus on jäädä siihen portin eteen möllöttämään, jos vaikka kuitenkin sattuisi niin, että käännytäänkin takaisin. Kolmas möllötyskortti otetaan esiin sitten asvaltilla tai mukulakivetyksellä. Tässä on jo huonot mahdollisuudet päästä takaisin puistoon, mutta tämäkin kortti on käytettävä. Ihan varmuuden vuoksi. Mami on taas tässä vaiheessa jo vähän hermostunut ja neuvoton ja koittaa huijata nameilla, joihin koira yleensä jo lankeaakin.
Mami miettii Mischalle kurapuvun hankkimista, ettei tarvitsisi syksymmällä montaa kertaa päivässä koiraa pestä ja kuivatella. Mischa ei tiedä vielä mikä on kurapuku, mutta veikkaa että sitä on hauska ainakin repiä. Kaikki vaatteet kun on hurjan kivoja kun ne vähän roikkuu tai jää makaamaan johonkin Mischalta kiellettyyn paikkaan.
Pictures by Krista Alava
Pentutoko 3, luoksetulo, A-este, ampumisharjoitukset
No niin. Maanantaina oli kolmas pentutokotunti. Paikalle tultaessa Mischa oli niin väsynyt, että jäi bussipysäkiltä 5 m nurmikolle makaamaan ja oli sen näköinen ettei nyt oikein nappaisi mitkään treenit. Mietin, että pitäisikö kääntyä ihan suosiolla kotiin päin. Mutta sain sen houkuteltua ylös siitä makaamasta ja vähän hölkkäämään metsässä matkalla treenikentälle, mistä se tietty vähän piristyi. Ajattelin, että jos ei jaksa treenata niin ainakin voidaan harjoitella häirössä oloa.
Paikalla oli aika paljon koiria. Jostain syystä pentutreeneihin tulee myös aikuisia koiria, aikuisten koirien treenit on sitten vähän myöhemmin, jolloin tulee lisää koiria. Yhteensä siellä taisi olla maanantaina 30-40 koiraa kentällä. Melkoisesti. Ilmeisesti ihmisillä on kesälomat loppuneet.
Meidät jaettiin kahteen ryhmään. Toinen meni harjoittelemaan A-estettä ja toinen luoksetuloa. Aloitettiin luoksetuloharjoituksella. Tätähän tehtiin jo aiemmin, mutta kertaus on aina paikallaan. Tällä kertaa koira ja tunnin vetäjä menivät 1,5x10m aitauksen suulle, jossa toinen pää ja sivut on aidattu verkkoaidalla. Koira pidetään kiinni ja omistaja menee aitauksen toiseen päähän. Mischa tuli mun luokse ja rimpuili minkä jaksoi. Ei olisi edes tarvinnut pyytää. Luoksetulo oli ha-ha varma, melkein kaaduin, Mischa juoksi mun ohi päin aitaa ja sitten kiepsahti mun syliin. Sitten mentiin takaisin aidan suulle ja se pomppii päin aitaa ja törmäili siihen. Ei oikein ole tollaista viritystä ennen nähnyt pieni. Toisten koirat (myös osa pennuista) tuli omistajan luokse eteen istumaan, mitä ei vielä tunnilla tässä vaiheessa harjoitella.
Tässä välissä otettiin taas kontaktiharjoituksia, jotka on edelleen häiriössä haastavia Mischalle. Harjoittelen myös sivulle tuloa ja seuraamista. Lisäksi harjoittelin ed. tunnilla opittua maahan liikkeestä menoa.
Mischa omaan perinteiseen tapaansa yritti vetää koirien luokse, jos ne tuli tarpeeksi lähelle. Mitä ei tietenkään mikään muu koira tehnyt... Mutta osaa olla paikoillaankin jos toiset on vaan tarpeeksi kaukana. Tarjosi myös kontaktia, vaikka ne muut koirat onkin niin älyttömän kiinnostavia.
Sitten tuli meidän vuoro yrittää A-estettä. Kyseessä oli melko matala, ehkä n. 1,2m A-este. Toisen ryhmän vetäjä auttaa koiraa löytämään takatassuille paikan ja pitää niistä kiinni, omistaja houkuttelee nameilla ja kehumalla kiipeämään estettä. Mischa näytti tässä parhaat puolensa. Hän melkein juoksi sitä estettä ja oli kauhea hinku päästä ylös. Olin ihan ihmeissäni, että se meni niin helposti. Sitten kun päästiin toiselle puolelle, piti mennä este takaisin päin. Ja tässä hän olisi halunnut vähän kiertää.. mutta meni taas houkuttimella ylös ja juoksi pomppien esteen yli. Olin tavattoman ylpeä pennusta. Hyvin meni!! Jess!!!
Tässä välissä oli vähän sählinkiä eikä tiedetty mitä tapahtuu, kello oli jo melko paljon. Ajattelin, että pitäisikö mennä kotiin päin vai mitä. Mutta hyvä että jäimme odottamaan. Lopuksi olikin ampumisharjoitukset. :) Tunnin vetäjä kaivoi jonkun aseen (ilmapistoolin varmaan) taskustaan ja meni pienen matkan päähän ampumaan. Ohje oli, ettei huomioi pentua millään tavalla tai koko tilannetta. Tietenkin kaikki koirien omistajat heti jäykistyi ja jäi tapittamaan koiraa. Mä yritin vähän liikuskella, mutta Mischa otti rennosti nurmikolla, se oli jo vähän väsynyt. Tuli ensimmäinen laukaus. Mischa ei reagoi. Tuli toinen. Ei reaktiota. Ajattelinkin että käy näin. Asutaanhan me sentään Helsingin keskustassa, missä kuuluu milloin mitäkin ääniä.. haha. Eli hyvin meni!
Paikalla oli aika paljon koiria. Jostain syystä pentutreeneihin tulee myös aikuisia koiria, aikuisten koirien treenit on sitten vähän myöhemmin, jolloin tulee lisää koiria. Yhteensä siellä taisi olla maanantaina 30-40 koiraa kentällä. Melkoisesti. Ilmeisesti ihmisillä on kesälomat loppuneet.
Meidät jaettiin kahteen ryhmään. Toinen meni harjoittelemaan A-estettä ja toinen luoksetuloa. Aloitettiin luoksetuloharjoituksella. Tätähän tehtiin jo aiemmin, mutta kertaus on aina paikallaan. Tällä kertaa koira ja tunnin vetäjä menivät 1,5x10m aitauksen suulle, jossa toinen pää ja sivut on aidattu verkkoaidalla. Koira pidetään kiinni ja omistaja menee aitauksen toiseen päähän. Mischa tuli mun luokse ja rimpuili minkä jaksoi. Ei olisi edes tarvinnut pyytää. Luoksetulo oli ha-ha varma, melkein kaaduin, Mischa juoksi mun ohi päin aitaa ja sitten kiepsahti mun syliin. Sitten mentiin takaisin aidan suulle ja se pomppii päin aitaa ja törmäili siihen. Ei oikein ole tollaista viritystä ennen nähnyt pieni. Toisten koirat (myös osa pennuista) tuli omistajan luokse eteen istumaan, mitä ei vielä tunnilla tässä vaiheessa harjoitella.
Tässä välissä otettiin taas kontaktiharjoituksia, jotka on edelleen häiriössä haastavia Mischalle. Harjoittelen myös sivulle tuloa ja seuraamista. Lisäksi harjoittelin ed. tunnilla opittua maahan liikkeestä menoa.
Mischa omaan perinteiseen tapaansa yritti vetää koirien luokse, jos ne tuli tarpeeksi lähelle. Mitä ei tietenkään mikään muu koira tehnyt... Mutta osaa olla paikoillaankin jos toiset on vaan tarpeeksi kaukana. Tarjosi myös kontaktia, vaikka ne muut koirat onkin niin älyttömän kiinnostavia.
Sitten tuli meidän vuoro yrittää A-estettä. Kyseessä oli melko matala, ehkä n. 1,2m A-este. Toisen ryhmän vetäjä auttaa koiraa löytämään takatassuille paikan ja pitää niistä kiinni, omistaja houkuttelee nameilla ja kehumalla kiipeämään estettä. Mischa näytti tässä parhaat puolensa. Hän melkein juoksi sitä estettä ja oli kauhea hinku päästä ylös. Olin ihan ihmeissäni, että se meni niin helposti. Sitten kun päästiin toiselle puolelle, piti mennä este takaisin päin. Ja tässä hän olisi halunnut vähän kiertää.. mutta meni taas houkuttimella ylös ja juoksi pomppien esteen yli. Olin tavattoman ylpeä pennusta. Hyvin meni!! Jess!!!
Tässä välissä oli vähän sählinkiä eikä tiedetty mitä tapahtuu, kello oli jo melko paljon. Ajattelin, että pitäisikö mennä kotiin päin vai mitä. Mutta hyvä että jäimme odottamaan. Lopuksi olikin ampumisharjoitukset. :) Tunnin vetäjä kaivoi jonkun aseen (ilmapistoolin varmaan) taskustaan ja meni pienen matkan päähän ampumaan. Ohje oli, ettei huomioi pentua millään tavalla tai koko tilannetta. Tietenkin kaikki koirien omistajat heti jäykistyi ja jäi tapittamaan koiraa. Mä yritin vähän liikuskella, mutta Mischa otti rennosti nurmikolla, se oli jo vähän väsynyt. Tuli ensimmäinen laukaus. Mischa ei reagoi. Tuli toinen. Ei reaktiota. Ajattelinkin että käy näin. Asutaanhan me sentään Helsingin keskustassa, missä kuuluu milloin mitäkin ääniä.. haha. Eli hyvin meni!
Aug 10, 2010
Pentutoko 2: liikkeestä maahanmeno, luoksetulo
Eilen oltiin taas pentutokolemassa. Tämä taitaa olla Mischan viikon kohokohta. Pääsee moikkaamaan kivoja samanikäisiä ja -kokoisia kavereita ja tunnin lopuksi täytyy keskittyä kävelemään hippasen matkaa pois koulutuskentältä, mikä on aika vaikeeta, kun haluisi jo heti päästä leikkimään, mutta sitten pääsee painimaan ja juoksemaan vapaana kavereiden kanssa.
Tunnin alku on Mischan mielestä varmasti aika rasittavaa, kun kentällä on niin montaa kivaa koiraa, mutta kaikki on hihnassa kiinni, eikä pääse lähelle haistelemaan. Vähän aikaa menee kun jaksaa istua paikoillaan, mutta sitten hän näkee taas jotain huippukivaa, ja pitääkin lähteä heti juoksemaan sinnepäin. Ikävää vaan että hihna estää juoksemisen ja hän mätkähtää maahan. Ei aina muista, että hihna estää matkantekoa. Mutta sitten kun mamma ottaa herkut taskusta, ja tuo kiva ohjaaja alkaa selittämään jotain ihmisten kielellä, sitten onkin jo kivaa, kun saa herkkuja mahan täydeltä.
Toisella pentutokotunnilla kerrattiin kontaktia ja opeteltiin uutena asiana liikkeestä maahanmenoa. Mischa on pentukoulussa mennyt maahan istumasta, mikä ei tämän tokokoulun mukaan ole kovin järkevää, mutta varmaan helpompaa, sillä jos tähtää tokokokeeseen, siinä vaaditaan liikkeestä maahanmenoa eikä istumasta maahanmenoa. Liikkeestä maahanmeno onkin hieman vaikeampaa harjoitella, mutta mehän onnistuttiin ekalla kerralla! Mischa on nero :D
Jekku onkin siinä, että koiran ohjaaja menee kyykkyyn maahan, ja laittaa toisen jalan eteen koukkuun niin, että koira mahtuu siitä läpi. Koira houkutellaan vierelle ja namilla imutetaan jalan alle. Koiran on pakko mennä maahan jotta saisi naminsa. Ja Mischahan meni. Kaikki kolme kertaa. Namit maistui ja lopuksi suuret kehut. Tästä se lähtee. Myöhemmin otetaan mukaan enemmän liikettä, otetaan jalka pois ja lopuksi häivytetään nami. Tietty käskykin tulee jossain vaiheessa, mutta mä en halua liittää sitä mukaan vielä, ei se kuitenkaan ymmärrä sitä, ennenkuin liike on vahva.
Luoksetulo on meillä aika vahva (ilman sivullisia häiriöitä). Tässä toko-opettaja ottaa koiran hihnasta, ja jää muiden pentujen kanssa kentän yhdelle laidalle. Koiran omistaja menee jonkin matkan päähän (20-30m) ja alkaa kutsua koiraa (namit valmiina kädessä). Musta tuntuu, että mun koira tuli luokse eniten pomppien ja riehuen, hieman sivulta kaartaen mutta todella varmasti, valon nopeudella. Meinasin mennä kumoon. Hahhah. Jep.
Toko-opettaja oli sitä mieltä, että näin vilkasta berniä hän ei ole aiemmin nähnyt. Kyllähän tuo riehuu tunnilla kaikkein eniten. Pyrkii kaikkien koirien luokse ennen kuin ymmärtää rauhoittua. Sitä ei toko-opettaja paljastanut, että onko se hyvä vai huono asia. Mutta mielestäni se voi olla etu, että Mischa on hereillä tunneilla (noh, mitä nyt viime tunnilla vähän väsyi). Mutta noin periaatteessa voisi olla hankalaa tokoilla laiskan pennun kanssa ;)
Sitten tunti jo loppuikin. Mischa otti enemmän vapaaehtoista kontaktia tunnin aikana, josta tietty palkitsen. Se on sille kovin vaikeaa kun häiriötekijöitä on niin paljon. Ihmettelen vaan, miten muut pennut onkin niin rauhallisia... Kotona harjoitellaan lisää kontaktia häiriössä ja liikkeestä maahanmenoa.
Tunnin alku on Mischan mielestä varmasti aika rasittavaa, kun kentällä on niin montaa kivaa koiraa, mutta kaikki on hihnassa kiinni, eikä pääse lähelle haistelemaan. Vähän aikaa menee kun jaksaa istua paikoillaan, mutta sitten hän näkee taas jotain huippukivaa, ja pitääkin lähteä heti juoksemaan sinnepäin. Ikävää vaan että hihna estää juoksemisen ja hän mätkähtää maahan. Ei aina muista, että hihna estää matkantekoa. Mutta sitten kun mamma ottaa herkut taskusta, ja tuo kiva ohjaaja alkaa selittämään jotain ihmisten kielellä, sitten onkin jo kivaa, kun saa herkkuja mahan täydeltä.
Toisella pentutokotunnilla kerrattiin kontaktia ja opeteltiin uutena asiana liikkeestä maahanmenoa. Mischa on pentukoulussa mennyt maahan istumasta, mikä ei tämän tokokoulun mukaan ole kovin järkevää, mutta varmaan helpompaa, sillä jos tähtää tokokokeeseen, siinä vaaditaan liikkeestä maahanmenoa eikä istumasta maahanmenoa. Liikkeestä maahanmeno onkin hieman vaikeampaa harjoitella, mutta mehän onnistuttiin ekalla kerralla! Mischa on nero :D
Jekku onkin siinä, että koiran ohjaaja menee kyykkyyn maahan, ja laittaa toisen jalan eteen koukkuun niin, että koira mahtuu siitä läpi. Koira houkutellaan vierelle ja namilla imutetaan jalan alle. Koiran on pakko mennä maahan jotta saisi naminsa. Ja Mischahan meni. Kaikki kolme kertaa. Namit maistui ja lopuksi suuret kehut. Tästä se lähtee. Myöhemmin otetaan mukaan enemmän liikettä, otetaan jalka pois ja lopuksi häivytetään nami. Tietty käskykin tulee jossain vaiheessa, mutta mä en halua liittää sitä mukaan vielä, ei se kuitenkaan ymmärrä sitä, ennenkuin liike on vahva.
Luoksetulo on meillä aika vahva (ilman sivullisia häiriöitä). Tässä toko-opettaja ottaa koiran hihnasta, ja jää muiden pentujen kanssa kentän yhdelle laidalle. Koiran omistaja menee jonkin matkan päähän (20-30m) ja alkaa kutsua koiraa (namit valmiina kädessä). Musta tuntuu, että mun koira tuli luokse eniten pomppien ja riehuen, hieman sivulta kaartaen mutta todella varmasti, valon nopeudella. Meinasin mennä kumoon. Hahhah. Jep.
Toko-opettaja oli sitä mieltä, että näin vilkasta berniä hän ei ole aiemmin nähnyt. Kyllähän tuo riehuu tunnilla kaikkein eniten. Pyrkii kaikkien koirien luokse ennen kuin ymmärtää rauhoittua. Sitä ei toko-opettaja paljastanut, että onko se hyvä vai huono asia. Mutta mielestäni se voi olla etu, että Mischa on hereillä tunneilla (noh, mitä nyt viime tunnilla vähän väsyi). Mutta noin periaatteessa voisi olla hankalaa tokoilla laiskan pennun kanssa ;)
Sitten tunti jo loppuikin. Mischa otti enemmän vapaaehtoista kontaktia tunnin aikana, josta tietty palkitsen. Se on sille kovin vaikeaa kun häiriötekijöitä on niin paljon. Ihmettelen vaan, miten muut pennut onkin niin rauhallisia... Kotona harjoitellaan lisää kontaktia häiriössä ja liikkeestä maahanmenoa.
Aug 3, 2010
Pentutoko 1, Kontaktiharjoitukset
Eilen kävimme Helsingin Palveluskoiraharrastajien tottelevaisuuskoulutuksessa. Tultiin vähän aikaisemmin kun oltiin ensimmäistä kertaa paikalla. Kierreltiin lähimetsää ja odoteltiin koiria saapuvaksi. Mischa ei millään jaksanut olla paikoillaan vaan olisi halunnut toisten luokse leikkimään. Rimpuili ja riuhtoi minkä jaksoi (muut pennut oli kyllä ihan nätisti....). Mentiin sen verran kauemmas muista, että voisi rauhoittua, mutta kun koiria alkoi tulla enemmän, neiti oli ihan levoton. Tunti alkoi yleisellä höpötyksellä ja selitettiin kaikenlaista koiran oppimisesta yms. Noin vartin päästä Misha oli jo rauhallisempi.
Koirat jaettiin kahteen ryhmään, aikuisiin ja pentuihin. Me jouduttiin aikuisten ryhmään, kun niitä oli vähemmän ja ilmeisesti Mischa vähän hämää koollaan.. Kun päästiin pienempään tiiviimpään ryhmään, neiti tietenkin taas sekosi, eikä jaksanut yhtään olla.
Ensimmäisellä tunnilla harjoiteltiin kontaktin ottoa. Mehän ollaan harjoiteltu tätä alusta lähtien, mutta koira ei vaan ota kontaktia omistajaan kun ympärillä pyörii toistakymmentä kivaa leikkikaveria. Ensin omistaja tekee itsestään sen verran kiinnostavan, että koira katsoo silmiin. Eli voi hyppiä, liikkua, kävellä, peruuttaa, tehdä mitä vaan että koira seuraa ja katsoo silmiin. Tarkoitus ei ole, että omistaja kumartuu koiran puoleen katsomaan sitä silmiin, eikä koiraa kutsuta nimellä yms. No mähän hypin minkä kerkesin ja Mischa hyppi mun kanssa mutta katsoi aina muita koiria... Pari vilkaisua sieltä kuitenkin tuli ja siitä tietenkin isot kehut ja nameja.
Seuraavaksi pidennettiin kontaktiaikaa. Tarkoituksena että koira katsoo pidempään omistajaa silmiin. Samalla kehutaan kun koira katsoo ja kehut tulevat hitaina, hyyyy---vääää, hieee--noooo--stiiiii. Kuulostaa hassulta. Tässä vaiheessa Mischa sai vapautuksen harjoituksista, kävi juomassa vettä ja kellimässä nurmikolla. Treenien pitää olla hauskoja koirille, ja siinä vaiheessa kun vauva alkaa väsymään, siirrytään kuunteluoppilaiksi.
Harmi, ettei tätä kerrottu meille pentukurssilla. Siellä jostain syystä ei millään tavalla noteerattu pennun väsymystä. Ei mulle kerrottu, että kannattaa lopettaa harjoitukset. Tokoilun pitää olla kivaa molemmille, koiralle ja omistajalle. Misha oli aina ihan naatti kun päästiin pois sieltä ja välillä oikein säälitti jatkaa sen kanssa treenaamista kun raukka on ihan puhki. Silloin se oli paljon pienempi. Jostain syystä Mischa vaan väsyy aina ensimmäisenä. Siellä pentukurssilla muut pennut kyllä aina jatkoi, samoin nytkin. Voi olla että meidän bussimatka treenikentälle on sille vaan niin rasittava.
Seuraavaksi laitettiin nami toiseen käteen ja vietiin kädet ylös sivuille (variksenpelätinasento). Koiran pitää arvata kummassa kädessä nami. Sen pitää ensin katsoa namikättä ja seuraavaksi omistajaa silmiin. Kun katsoo silmiin, saa namin. Tämä harjoitus ei oikein onnistunut kun Mischa seisoi minuun selin ja oli liian väsynyt. Lopuksi tehtiin luoksepäästävyysharjoitus. Eli katsottiin koiran korvat ja hampaat.
Harjoitukset jatkuu kotona. Pitääkin alkaa harjoitella kontaktin ottoa vaativimmissa tilanteissa.
Koirat jaettiin kahteen ryhmään, aikuisiin ja pentuihin. Me jouduttiin aikuisten ryhmään, kun niitä oli vähemmän ja ilmeisesti Mischa vähän hämää koollaan.. Kun päästiin pienempään tiiviimpään ryhmään, neiti tietenkin taas sekosi, eikä jaksanut yhtään olla.
Ensimmäisellä tunnilla harjoiteltiin kontaktin ottoa. Mehän ollaan harjoiteltu tätä alusta lähtien, mutta koira ei vaan ota kontaktia omistajaan kun ympärillä pyörii toistakymmentä kivaa leikkikaveria. Ensin omistaja tekee itsestään sen verran kiinnostavan, että koira katsoo silmiin. Eli voi hyppiä, liikkua, kävellä, peruuttaa, tehdä mitä vaan että koira seuraa ja katsoo silmiin. Tarkoitus ei ole, että omistaja kumartuu koiran puoleen katsomaan sitä silmiin, eikä koiraa kutsuta nimellä yms. No mähän hypin minkä kerkesin ja Mischa hyppi mun kanssa mutta katsoi aina muita koiria... Pari vilkaisua sieltä kuitenkin tuli ja siitä tietenkin isot kehut ja nameja.
Seuraavaksi pidennettiin kontaktiaikaa. Tarkoituksena että koira katsoo pidempään omistajaa silmiin. Samalla kehutaan kun koira katsoo ja kehut tulevat hitaina, hyyyy---vääää, hieee--noooo--stiiiii. Kuulostaa hassulta. Tässä vaiheessa Mischa sai vapautuksen harjoituksista, kävi juomassa vettä ja kellimässä nurmikolla. Treenien pitää olla hauskoja koirille, ja siinä vaiheessa kun vauva alkaa väsymään, siirrytään kuunteluoppilaiksi.
Harmi, ettei tätä kerrottu meille pentukurssilla. Siellä jostain syystä ei millään tavalla noteerattu pennun väsymystä. Ei mulle kerrottu, että kannattaa lopettaa harjoitukset. Tokoilun pitää olla kivaa molemmille, koiralle ja omistajalle. Misha oli aina ihan naatti kun päästiin pois sieltä ja välillä oikein säälitti jatkaa sen kanssa treenaamista kun raukka on ihan puhki. Silloin se oli paljon pienempi. Jostain syystä Mischa vaan väsyy aina ensimmäisenä. Siellä pentukurssilla muut pennut kyllä aina jatkoi, samoin nytkin. Voi olla että meidän bussimatka treenikentälle on sille vaan niin rasittava.
Seuraavaksi laitettiin nami toiseen käteen ja vietiin kädet ylös sivuille (variksenpelätinasento). Koiran pitää arvata kummassa kädessä nami. Sen pitää ensin katsoa namikättä ja seuraavaksi omistajaa silmiin. Kun katsoo silmiin, saa namin. Tämä harjoitus ei oikein onnistunut kun Mischa seisoi minuun selin ja oli liian väsynyt. Lopuksi tehtiin luoksepäästävyysharjoitus. Eli katsottiin koiran korvat ja hampaat.
Harjoitukset jatkuu kotona. Pitääkin alkaa harjoitella kontaktin ottoa vaativimmissa tilanteissa.
Jul 29, 2010
Koiran koulutus ja harrastukset
Koiran koulutusta käsitteleviä artiekkeleitä, kirjoituksia, kirjoja on tullut ahmittua jonkin verran.
Osallistuimme kesäkuussa Silkkitassun pentukurssille ja olisi tarkoitus jatkaa opiskelua tokoilun (tottelevaisuuskoulutus) merkeissä. Kahlasin varmaan kaikki mahdolliset koirakoulut ja seurat läpi kunnen törmäsin "Helsingin Palveluskoiraharrastajat ry" sivuille http://hphry.fi/ . Bernihän omistaa palveluskoiran oikeudet ja saa näin osallistua pk-kokeisiin (palveluskoirakokeisiin). Seurat tarjoavat yleensä paikallista osaavaa halpaa tai lähes ilmaista koulutusta. Tosin treeneissä käy aika monta koiraa.. Joten saas nähdä miten me siellä isossa laumassa jaksetaan keskittyä...
Niillä olisi myös pienempi penturyhmä, katsotaan jos mahduttaisiin siihen tai sitten seuraavaan ryhmään.
Haaveissa olisi harrastaa koiran kanssa kaikenlaista maan ja taivaan välillä, mutta aloitetaan pienestä. Arkitottelevaisuus on tällä hetkellä ihan etusijalla. Toko -kokeisiin olisi joskus hieno osallistua, mutta kun katsoo tämän neidin menoa Tällä hetkellä, niin tuntuu, ettei meillä ole mitään toivoa vuosiiin...heheh ;))) Noh, eiköhän se siitä viisastu.
Olen tehnyt neidille muutaman metrin makkarajälkeä mökillä ja takapihalla, ja hyvin tuon nenän näyttää toimivan ;) Jostain se ymmärtää heti, että hei, näitä namuja on pitkä jono ja näitä pitää etsiä. Jos jälki-harrastus olisi meidän juttu...khröm? Tosin metsästystä emme aio harrastaa, siinä mielessä Jälki voisi olla vapaamuotoinen aktiviteetti. Tykkään vaeltaa luonnossa, joten jonkinlainen metsäharrastus (muukin kuin lenkkeily), joka aktivoi koiran aivonystyrät toimimaan, voisi sopia meille hyvin.
Bernihän on paimenkoira, ja paimennuskursseja ja -kisoja olen kuullut järjestävän myös. Mutta suhtaudun vähän skeptisesti, kuinkahan kauas autottoman omistajan pitäisi lähteä paimennettavien perään Helsingin keskustasta ;)) Olisi kätevää siis samoilla pk-seudun metsissä.
Haaveilen myös Hali-Berni -toiminnasta, mistä itsekin tykkäisin hyvin kovasti. http://sennenkoirat.net/site/halibernit Tarkoituksena kiertää vanhustenkoteja, lastenkoteja yms. "halimassa" ja ilahduttamassa ihmisiä. Hali-berniksi päästääkseen, bernin pitää läpäistä hyväksytysti luonnetesti ja muistaakseni aikaisintaan toiminta alkaa bernin aikuisiällä, siinä 2v paikkeilla. Joten siihen meillä on matkaa.
Mutta. Mitä me tehdään nyt? Opiskellaan, opiskellaan ja opiskellaan. Enemmän tässä oppii kyllä omistaja. Koiran oppiminen tulee sitten aikanaan. Hankin Morten Egtvedt & Cecilie Koste:n "Naksutinkoulutusta koirallesi" -kirjan ja aiomme nyt naksutella menemään!! Olen hankkinut naksuttimen (clicker) jo aikoja sitten, mutta ilman pohjatietoja naksuttelu oli vähän ehkä hmm.. vääränlaista. Ja aloitetaan se nyt ihan alusta. Täytyisi keksiä namin ohelle joku hurjan kiva palkinto, sillä namit ei kiinnostaa neitiä läheskään aina ;)) Leluilla ei neiti oikein leiki.. Mutta pallosta se taitaa tykätä.. Jatketaan harjoituksia.
Osallistuimme kesäkuussa Silkkitassun pentukurssille ja olisi tarkoitus jatkaa opiskelua tokoilun (tottelevaisuuskoulutus) merkeissä. Kahlasin varmaan kaikki mahdolliset koirakoulut ja seurat läpi kunnen törmäsin "Helsingin Palveluskoiraharrastajat ry" sivuille http://hphry.fi/ . Bernihän omistaa palveluskoiran oikeudet ja saa näin osallistua pk-kokeisiin (palveluskoirakokeisiin). Seurat tarjoavat yleensä paikallista osaavaa halpaa tai lähes ilmaista koulutusta. Tosin treeneissä käy aika monta koiraa.. Joten saas nähdä miten me siellä isossa laumassa jaksetaan keskittyä...
Niillä olisi myös pienempi penturyhmä, katsotaan jos mahduttaisiin siihen tai sitten seuraavaan ryhmään.
Haaveissa olisi harrastaa koiran kanssa kaikenlaista maan ja taivaan välillä, mutta aloitetaan pienestä. Arkitottelevaisuus on tällä hetkellä ihan etusijalla. Toko -kokeisiin olisi joskus hieno osallistua, mutta kun katsoo tämän neidin menoa Tällä hetkellä, niin tuntuu, ettei meillä ole mitään toivoa vuosiiin...heheh ;))) Noh, eiköhän se siitä viisastu.
Olen tehnyt neidille muutaman metrin makkarajälkeä mökillä ja takapihalla, ja hyvin tuon nenän näyttää toimivan ;) Jostain se ymmärtää heti, että hei, näitä namuja on pitkä jono ja näitä pitää etsiä. Jos jälki-harrastus olisi meidän juttu...khröm? Tosin metsästystä emme aio harrastaa, siinä mielessä Jälki voisi olla vapaamuotoinen aktiviteetti. Tykkään vaeltaa luonnossa, joten jonkinlainen metsäharrastus (muukin kuin lenkkeily), joka aktivoi koiran aivonystyrät toimimaan, voisi sopia meille hyvin.
Bernihän on paimenkoira, ja paimennuskursseja ja -kisoja olen kuullut järjestävän myös. Mutta suhtaudun vähän skeptisesti, kuinkahan kauas autottoman omistajan pitäisi lähteä paimennettavien perään Helsingin keskustasta ;)) Olisi kätevää siis samoilla pk-seudun metsissä.
Haaveilen myös Hali-Berni -toiminnasta, mistä itsekin tykkäisin hyvin kovasti. http://sennenkoirat.net/site/halibernit Tarkoituksena kiertää vanhustenkoteja, lastenkoteja yms. "halimassa" ja ilahduttamassa ihmisiä. Hali-berniksi päästääkseen, bernin pitää läpäistä hyväksytysti luonnetesti ja muistaakseni aikaisintaan toiminta alkaa bernin aikuisiällä, siinä 2v paikkeilla. Joten siihen meillä on matkaa.
Mutta. Mitä me tehdään nyt? Opiskellaan, opiskellaan ja opiskellaan. Enemmän tässä oppii kyllä omistaja. Koiran oppiminen tulee sitten aikanaan. Hankin Morten Egtvedt & Cecilie Koste:n "Naksutinkoulutusta koirallesi" -kirjan ja aiomme nyt naksutella menemään!! Olen hankkinut naksuttimen (clicker) jo aikoja sitten, mutta ilman pohjatietoja naksuttelu oli vähän ehkä hmm.. vääränlaista. Ja aloitetaan se nyt ihan alusta. Täytyisi keksiä namin ohelle joku hurjan kiva palkinto, sillä namit ei kiinnostaa neitiä läheskään aina ;)) Leluilla ei neiti oikein leiki.. Mutta pallosta se taitaa tykätä.. Jatketaan harjoituksia.
Ohittaminen
Pentu on ollut kotona siis 8viikkoa... Aivan hurjan nopeasti aika on livahtanut! Mitäs me ollaankaan opittu.. varmaan paljon kaikenlaista, täytyy siitä kirjoitella ihan erikseen, mutta suurin ongelma taitaa olla tällä hetkellä ohittaminen. Koirat ja ihmiset olisi niin hurjan mielenkiintoisia. Mutta, jostain syystä ei kaikki koirat, eikä kaikki ihmiset. Jotkut ihmiset ovat alkaneet pelottaa (mitä mä en tajua laisinkaan, olen yrittänyt sosiaalistaa ihan kaiken näköisiin ja oloisiin ihmisiin). Erityisesti kaduilla kulkevat ihmiset jotka heiluttaa käsiään tai kulkee hieman eritavalla ovat omituisia. Tänään ihmeteltiin ja ihan noustiin seisomaan, kun tuli mummo vastaan kepin kanssa... Jep.
Ohittamisessa olen lähtenyt siis alusta lähtien palkkaamalla nameilla. Eli kun näköpiiriin on ilmestynyt koira/ihminen, nami suun eteen ja namitetaan kunnes on ohitettu hienosti. Tämä ei vaan aina toimi. Kun joskus se vieras koira olisi niin paljon hauskempi kuin nami. Ja sitten alkaa hurja repiminen koiran suuntaan. Tässä vaiheessa yritän rauhallisesti kulkea koiran kanssa vaan eteenpäin ihan kuin sitä toista koiraa ei olisi olemassa, (eli revin koiran perässäni). Ohittamisen opettelu on tosiaankin kaupungissa hankalaa. Kaikissa ohjeissa neuvotaan, että aloita ohitusharjoitus kauempaa... Ei toimi! Täällä tulee koiria vastaan joka lenkillä monina kappaleina kaikista ilmansuunnista.
Olen alkanut nyt vaihtamaan ajoissa tien puolta, jos näen koiran tulevan vastaan, jolloin ollaan kauempana, ja pentu rauhallisempi. Palkitsen hienosta ohituksesta ja menen eteenpäin koira mukana raahaten jos ollaan päästy liian lähelle toista koiraa. Tässä olen varmaan alussa tehnyt sen virheen, että olen antanut tapahtua liikaa niitä epäonnistuneita ohittamisia ja meidän on tavallaan aloitettava "alusta". Tänään luin jostakin koirakoulun sivuilta, että suunnan vaihtaminen auttaisi, jos alkaa levoton liikehdintä, ajoissa poistuminen tilanteesta. Painajainen olisi omistaa 50-kiloinen kaupunkikoira, joka repii joka ilmansuuntaan... Joten otan tämän ohittamisen aika vakavasti... : (( Palkkaan hyvästä ohituksesta, en huomoi epäonnistunutta, keskeytän ohittamisen vaihtamalla suuntaa, jos pentu alkaa mennä levottomaksi. Helppoa vai mitä?? Katsotaan nyt vielä muutama viikko, miten edistytään tässä.
Ohittamisessa olen lähtenyt siis alusta lähtien palkkaamalla nameilla. Eli kun näköpiiriin on ilmestynyt koira/ihminen, nami suun eteen ja namitetaan kunnes on ohitettu hienosti. Tämä ei vaan aina toimi. Kun joskus se vieras koira olisi niin paljon hauskempi kuin nami. Ja sitten alkaa hurja repiminen koiran suuntaan. Tässä vaiheessa yritän rauhallisesti kulkea koiran kanssa vaan eteenpäin ihan kuin sitä toista koiraa ei olisi olemassa, (eli revin koiran perässäni). Ohittamisen opettelu on tosiaankin kaupungissa hankalaa. Kaikissa ohjeissa neuvotaan, että aloita ohitusharjoitus kauempaa... Ei toimi! Täällä tulee koiria vastaan joka lenkillä monina kappaleina kaikista ilmansuunnista.
Olen alkanut nyt vaihtamaan ajoissa tien puolta, jos näen koiran tulevan vastaan, jolloin ollaan kauempana, ja pentu rauhallisempi. Palkitsen hienosta ohituksesta ja menen eteenpäin koira mukana raahaten jos ollaan päästy liian lähelle toista koiraa. Tässä olen varmaan alussa tehnyt sen virheen, että olen antanut tapahtua liikaa niitä epäonnistuneita ohittamisia ja meidän on tavallaan aloitettava "alusta". Tänään luin jostakin koirakoulun sivuilta, että suunnan vaihtaminen auttaisi, jos alkaa levoton liikehdintä, ajoissa poistuminen tilanteesta. Painajainen olisi omistaa 50-kiloinen kaupunkikoira, joka repii joka ilmansuuntaan... Joten otan tämän ohittamisen aika vakavasti... : (( Palkkaan hyvästä ohituksesta, en huomoi epäonnistunutta, keskeytän ohittamisen vaihtamalla suuntaa, jos pentu alkaa mennä levottomaksi. Helppoa vai mitä?? Katsotaan nyt vielä muutama viikko, miten edistytään tässä.
Väliaikaisraporttia
Noniin. On mennyt hetki edellisestä kirjoituksesta. Tuntuu välillä hassulta kirjoittaa kun ei ole kuvia esille laittaa (kamera hävisi Lintsillä toukokuussa, enkä uutta saanut hommattua, joten ootellaan siskon ottamia kuvia sitten joskus ;) . Mutta onhan meillä tietty aina asiaa ;)
Mischa on nyt 20 viikkoinen (4,5kk) pentu ja painoa veikkaisin olevan siinä 20kg hujakoilla. Jos pari viikkoa sitten pystyin kantamaan sen noin 5 metriä, niin nyt 1 metri tekee tiukkaa (emme siis omista vaakaakaan). Säkäkorkeus oli viime viikolla mitattuna n. 48cm. "Noin" ihan vaan sen takia kun ei tuo neiti ymmärrä paikalla pysyä :D
Tiistaina käytiin taas pentutreffeillä ja mukavaa oli. Kun päästiin ulos bussista, neiti kirmasi heti sen pellon suuntaan, missä treffit yleensä pidetään. Niin hirveästi se ei olekaan aikoihin repinyt. Sai ihan kaksin käsin ja jaloin pidellä ja edettiin hyyyyviiin hitaasti, kun tuo ei just sillä hetkellä "muistanut" että hihnan repiminen EI edistä matkaa. Tiistai-illat on siis meidän viikon kohokohtia! Tällä kertaa oli mukana 3 pikkupentua ja yksi isompi corgi, jonka kanssa pistettiin menemään kaikki energiat pihalle. Tämä neiti on siitä vekkuli, että kun se väsyttää itseensä loppuun, ei se jaksa liikkua mihinkään. Siihen pellolle olisi jäänyt makaamaan, kun muut teki matkaa jo kotiin. Treffien jälkeen neiti nukkuu parisen päivää ja eilen illalla oli sitten sen verran virkeä, ettei mamman leffan katsomisesta meinannut sitten tulla mitään...
Mitäs muuta meidän elämään... Sisäsiisteyttä harjoitellaan edelleen. Kakkoja ei tule enää sisälle, pissejä siivotaan päivittäin. Joskus on ollut päiviä ettei joutunut siivoamaan yhtään! Jes! Mä en ota paineita sisäsiisteydestä, pidättäminen on niin fysiologinen juttu, se oppii sitten kun oppii. Vähän mietityttää vaan parketti, kun (ollut jo varmaan jo sen 20 v huonossa kunnossa, ei huoleta) se imee osan pissasta sisäänsä ja vaikka siivoan, uskon että haju tuoksuu kyllä koiran nenään, vaikkei ihmisnenä haistaisikaan. Niin, että haittaakohan se sitten sisäsiistiksi opettelua, kun se ihana pissanhaju tuoksahtaa koiran nenukkiin... Saas nähdä.
En muista puriko tämä pentu yhtään..? Miten aika on mennyt niin nopeasti! Mutta lähinnä on pientä pentupuremista jos innostuu vähän ("liikaa"). Repimistä kyllä on, varsinkin aamulla, kun neiti on vähän levoton ja mamma yrittää pukeutua, niin neiti tulee vähän "auttamaan" asuvalinnassa ja repii "huonosti valitut" vaatekappaleet mamman päältä ;)) .
Kotiin jääminen ei tunnu olevan (suuri) ongelma. Nykyään saan useamminkin oven laitettua kiinni ilman taisteluja, välillä joutuu tuuppimaan pennun sisälle, mutta se istuu katsomaan mua hämmentyneesti "Mitä? Sinäkö lähdet, ja jätät minut ihan täysin oman onnenin nojaan! Julma!!" -katseella. Ja sitten vaan laitan kylmästi oven kiinni ja huhuilen postilaatikosta"Mischa odottaa, hienosti Mischa, hyvä!!". (Mahtaa hienosti kaikua tuonne 6een kerrokseen meidän rappukäytävässä;) Jätän sille aamulla töihin lähtiessäni puuhapaketteja, Kongin ja ruokaa. Päiväsaikaan pentua on käynyt katsomassa koirahoitaja, mutta se lopettaa tällä viikolla ja neidin pitää olla urhea iso tyttö ja pärjätä yksinään kotona 8tuntia.
Mischa on nyt 20 viikkoinen (4,5kk) pentu ja painoa veikkaisin olevan siinä 20kg hujakoilla. Jos pari viikkoa sitten pystyin kantamaan sen noin 5 metriä, niin nyt 1 metri tekee tiukkaa (emme siis omista vaakaakaan). Säkäkorkeus oli viime viikolla mitattuna n. 48cm. "Noin" ihan vaan sen takia kun ei tuo neiti ymmärrä paikalla pysyä :D
Tiistaina käytiin taas pentutreffeillä ja mukavaa oli. Kun päästiin ulos bussista, neiti kirmasi heti sen pellon suuntaan, missä treffit yleensä pidetään. Niin hirveästi se ei olekaan aikoihin repinyt. Sai ihan kaksin käsin ja jaloin pidellä ja edettiin hyyyyviiin hitaasti, kun tuo ei just sillä hetkellä "muistanut" että hihnan repiminen EI edistä matkaa. Tiistai-illat on siis meidän viikon kohokohtia! Tällä kertaa oli mukana 3 pikkupentua ja yksi isompi corgi, jonka kanssa pistettiin menemään kaikki energiat pihalle. Tämä neiti on siitä vekkuli, että kun se väsyttää itseensä loppuun, ei se jaksa liikkua mihinkään. Siihen pellolle olisi jäänyt makaamaan, kun muut teki matkaa jo kotiin. Treffien jälkeen neiti nukkuu parisen päivää ja eilen illalla oli sitten sen verran virkeä, ettei mamman leffan katsomisesta meinannut sitten tulla mitään...
Mitäs muuta meidän elämään... Sisäsiisteyttä harjoitellaan edelleen. Kakkoja ei tule enää sisälle, pissejä siivotaan päivittäin. Joskus on ollut päiviä ettei joutunut siivoamaan yhtään! Jes! Mä en ota paineita sisäsiisteydestä, pidättäminen on niin fysiologinen juttu, se oppii sitten kun oppii. Vähän mietityttää vaan parketti, kun (ollut jo varmaan jo sen 20 v huonossa kunnossa, ei huoleta) se imee osan pissasta sisäänsä ja vaikka siivoan, uskon että haju tuoksuu kyllä koiran nenään, vaikkei ihmisnenä haistaisikaan. Niin, että haittaakohan se sitten sisäsiistiksi opettelua, kun se ihana pissanhaju tuoksahtaa koiran nenukkiin... Saas nähdä.
En muista puriko tämä pentu yhtään..? Miten aika on mennyt niin nopeasti! Mutta lähinnä on pientä pentupuremista jos innostuu vähän ("liikaa"). Repimistä kyllä on, varsinkin aamulla, kun neiti on vähän levoton ja mamma yrittää pukeutua, niin neiti tulee vähän "auttamaan" asuvalinnassa ja repii "huonosti valitut" vaatekappaleet mamman päältä ;)) .
Kotiin jääminen ei tunnu olevan (suuri) ongelma. Nykyään saan useamminkin oven laitettua kiinni ilman taisteluja, välillä joutuu tuuppimaan pennun sisälle, mutta se istuu katsomaan mua hämmentyneesti "Mitä? Sinäkö lähdet, ja jätät minut ihan täysin oman onnenin nojaan! Julma!!" -katseella. Ja sitten vaan laitan kylmästi oven kiinni ja huhuilen postilaatikosta"Mischa odottaa, hienosti Mischa, hyvä!!". (Mahtaa hienosti kaikua tuonne 6een kerrokseen meidän rappukäytävässä;) Jätän sille aamulla töihin lähtiessäni puuhapaketteja, Kongin ja ruokaa. Päiväsaikaan pentua on käynyt katsomassa koirahoitaja, mutta se lopettaa tällä viikolla ja neidin pitää olla urhea iso tyttö ja pärjätä yksinään kotona 8tuntia.
Jul 20, 2010
Musen keikalla
Mischa 18 viikkoaCitykoiran elämään kuuluu tietty kaikenlaisissa kissanristiäisissä ja tapahtumissa pyöriminen ja hyöriminen. Hyörinäksi ja plörinäksi meinasi ihan mennä kun mentiin salakuuntelemaan Musen keikkaa Kaisaniemen puistoon.
"pitäis keksii jotain jäynää"
Hepuli-ilmeMelu puistossa ei ollut vielä mikään valtava, joten hetki voitiin olla nurmikolla ja poseerata meidän "hovivalokuvaajalle". Joka puolella oli niin paljon kivoja ihmisiä, joilta voisi saada rapsutuksia ja joiden käsiä voisi vähän nakerrella. Ai ku ihanaa!
"kato hei kuinka nätti mä oon"
Mischa vähän riemastui ihmispaljoudesta ja sai älyttömät hepulit ja näytti kaikille kuinka hauskaa sillä oli. Sellaista tavallista riuhtomista ja täysillä juoksentelua, äkkinäisiä pysähdyksiä, pomppimista ja epämääräisiä pyrähdyksiä. Kivaa.. Tai no Mischalla oli tietty kivaa, emäntä koitti pysyä perässä ja yritti selittää, että ei me todellakaan käyttäydytä näin kotikaduilla..
Tarvitsisi varmaan enemmänkin käydä väenpaljoudessa, jotta hieman tottuisi tuo penska levottomampaan meininkiin.
Subscribe to:
Posts (Atom)