Pentutoko 7 -sivulletulo ja seuraaminen ja yleistä purnausta

Käytiin eilen taas pitkästä aikaa tokoilemassa. Tässä on ollut pitkästyttävät kolme viikkoa välissä kun emäntä on ollut kipeänä. Eikä rekkukaan ihan terve ole ollut, jonkun nuhan se oli välissä saanut ja pärskinyt monta päivää.

Onpa ollut ärsyttävää, kun ei olla ehditty mukaan ja jääty paljon jälkeen. Lisäksi harmittaa, kun penska ei ole saanut sitä kovasti kaivattua häiriötreeniä. Ollaan parissa mätsäreissä käyty häiriötreenaamassa, mutta siellä niitä koiria on niin valtavasti, että riekkumiseksi menee aika lailla. Menee pitkän aikaa ennen kuin jaksaa rauhoittua ja keskittyä. Noh, eiköhän me  muut saada kiinni. Olen jo ilmoittautunut pk-seudun bernien tokoiluun, joten viikon päästä meillä on kahdet tokotreenit viikossa. Ja tämä tosiaan tarvitsee ne molemmat treenit. Eilinen meni taas ihan perseilyksi.

Meinattiin vähän myöhästyä treeneistä, kun jouduin jäämään bussista kesken matkan. Neiti oli niin levottoman oloinen ja sen näköinen että kakat tulee housuun ihan justiinsa. Hyvä että jäätiin pois, niin ei tarvinnut täpötäydessä bussissa niitä kakkoja siivota :D Vaihdettiin sitten bussia ja ehdittiinkin juuri ja juuri kun loppumatka, noin kilsan verran juostiin. Toisaalta ihan hyvä että juostiin, sai penskasta pahimmat energiat pihalle. Mutta enpä tiedä auttoiko se mitään. Se jaksoi taas olla oma viehättävä itsensä. Viime aikoina se on keksinyt, että ihmisiä päin pitää hyppiä. Just kun se saatiin opetettua pois siitä.. Mistä ihmeestä se keksi sen.

Sitten paikoillaan ei jaksanut olla, vaan hyppi jokaisen koiran luokse. Hirveätä vetämistä ja roikkumista. Jaksaa keskittyä tosin paremmin kuin viime kerroilla, ja pitempiä pätkiä. Edistystäkin on tapahtunut, vaikkei se ihan täydellisesti vielä toimi ja riekkuu hihnassa kuin hullu. Mä en välillä kyllä ymmärrä, mikä tuota koiraa vaivaa. Kentällä oli ehkä 10-15 pentua ja tämä oli ainoa joka perseili tuolla tavalla.

Oon alkanut miettimään, että ehkä se huonon käytöksen huomioimattomuus + toivotun käytöksen palkkaaminen ei vaan toimi. Tottakai välillä sanon sille topakasti jos se tekee jotain tyhmää, mutta olen koittanut vaan olla huomioimatta. Ilmeisesti pitää vaihtaa taktiikkaa vähän topakkammaksi ja tehdä sille heti selvää, että riekkumista ei suvaita ja vaikka ärähtää. Se ei vaan ole se tapa, miten mä haluan koiraani kouluttaa, mutta ei tuo toinenkaan tapa ole toiminut. Ääääh.

No niin, ja niihin tokotreeneihin. Harjoiteltiin siis sivulle tuloa ja sivulla seuraamista. Tätä me opeteltiin jo heinäkuussa pentukurssilla, joten ei mitään uutta taivaan alla meille. Ainoa uusi asia oli käännös ja tokokokeessa täysikäännös tehdään vasemmalle. Sivulle tuloa me harjoitellaan päivittäin joka lenkillä ja seuraamista myös. Itseasiassa koira tarjoaa seuraamista ja katsekontaktia pitkin lenkkiä. Tämä alkoi tapahtua sen jälkeen kun siirryin päivittäisestä kahden kerran ruokinnasta käsiruokintaan (palkitsen koiraa toivotusta käytöksestä lenkillä, enkä ruoki kotona), koira ei siis näe nälkää, vaan saa kaikki päivän nappulansa "makupaloina". Varsinaiset makupalat jätettiin kokonaan pois ja otettiin avuksi myös naksutin lenkille. Koira muuttui. Noin viikossa. Nyt sujuu ohitukset paremmin, tarjoaa kontaktia ja seuraa mun liikkeitä. Motivointi parantui.

Teen myös sitä, että joka kerta ennen kuin ylitämme katua, pysähdymme, koira tulee vierelle, katsoo ja palkkaan. Välillä pitkin lenkkiä pysähdellään, jolloin sen täytyy pysähtyä ja tulla vierelle. Asfaltilla tätä on muutenkin hyvä harjoitella, niin ei istuma-asento jää niin löysäksi kuin nurtsilla. Ja pysähtymistä + sivulletuloa otan tietty vaan silloin kun koira kävelee valppaana vierelläni eikä nuuhki maata.

Koitan ympätä kalenteriin niin paljon häiriötreeniä kuin vaan mahdollista. Mätsärit, näyttelyt, erään lähellä olevan koirakerhon tokotreenit, jossa hääräillään sivulla Mischan kanssa. Nyt ymmärrän, minkä takia tokotreenejä on myös ilman ohjaajaa. Näissä on hyvä käydä meidänkin, häiriötreenissä. Tälle viikonlopulle on yhdet mätsärit sekä toiset joihin ehkä mennään kehään. En tiedä uskaltaako. Viimeisestä kerrasta jäi niin kauheat traumat :)