Eilen kävimme Helsingin Palveluskoiraharrastajien tottelevaisuuskoulutuksessa. Tultiin vähän aikaisemmin kun oltiin ensimmäistä kertaa paikalla. Kierreltiin lähimetsää ja odoteltiin koiria saapuvaksi. Mischa ei millään jaksanut olla paikoillaan vaan olisi halunnut toisten luokse leikkimään. Rimpuili ja riuhtoi minkä jaksoi (muut pennut oli kyllä ihan nätisti....). Mentiin sen verran kauemmas muista, että voisi rauhoittua, mutta kun koiria alkoi tulla enemmän, neiti oli ihan levoton. Tunti alkoi yleisellä höpötyksellä ja selitettiin kaikenlaista koiran oppimisesta yms. Noin vartin päästä Misha oli jo rauhallisempi.
Koirat jaettiin kahteen ryhmään, aikuisiin ja pentuihin. Me jouduttiin aikuisten ryhmään, kun niitä oli vähemmän ja ilmeisesti Mischa vähän hämää koollaan.. Kun päästiin pienempään tiiviimpään ryhmään, neiti tietenkin taas sekosi, eikä jaksanut yhtään olla.
Ensimmäisellä tunnilla harjoiteltiin kontaktin ottoa. Mehän ollaan harjoiteltu tätä alusta lähtien, mutta koira ei vaan ota kontaktia omistajaan kun ympärillä pyörii toistakymmentä kivaa leikkikaveria. Ensin omistaja tekee itsestään sen verran kiinnostavan, että koira katsoo silmiin. Eli voi hyppiä, liikkua, kävellä, peruuttaa, tehdä mitä vaan että koira seuraa ja katsoo silmiin. Tarkoitus ei ole, että omistaja kumartuu koiran puoleen katsomaan sitä silmiin, eikä koiraa kutsuta nimellä yms. No mähän hypin minkä kerkesin ja Mischa hyppi mun kanssa mutta katsoi aina muita koiria... Pari vilkaisua sieltä kuitenkin tuli ja siitä tietenkin isot kehut ja nameja.
Seuraavaksi pidennettiin kontaktiaikaa. Tarkoituksena että koira katsoo pidempään omistajaa silmiin. Samalla kehutaan kun koira katsoo ja kehut tulevat hitaina, hyyyy---vääää, hieee--noooo--stiiiii. Kuulostaa hassulta. Tässä vaiheessa Mischa sai vapautuksen harjoituksista, kävi juomassa vettä ja kellimässä nurmikolla. Treenien pitää olla hauskoja koirille, ja siinä vaiheessa kun vauva alkaa väsymään, siirrytään kuunteluoppilaiksi.
Harmi, ettei tätä kerrottu meille pentukurssilla. Siellä jostain syystä ei millään tavalla noteerattu pennun väsymystä. Ei mulle kerrottu, että kannattaa lopettaa harjoitukset. Tokoilun pitää olla kivaa molemmille, koiralle ja omistajalle. Misha oli aina ihan naatti kun päästiin pois sieltä ja välillä oikein säälitti jatkaa sen kanssa treenaamista kun raukka on ihan puhki. Silloin se oli paljon pienempi. Jostain syystä Mischa vaan väsyy aina ensimmäisenä. Siellä pentukurssilla muut pennut kyllä aina jatkoi, samoin nytkin. Voi olla että meidän bussimatka treenikentälle on sille vaan niin rasittava.
Seuraavaksi laitettiin nami toiseen käteen ja vietiin kädet ylös sivuille (variksenpelätinasento). Koiran pitää arvata kummassa kädessä nami. Sen pitää ensin katsoa namikättä ja seuraavaksi omistajaa silmiin. Kun katsoo silmiin, saa namin. Tämä harjoitus ei oikein onnistunut kun Mischa seisoi minuun selin ja oli liian väsynyt. Lopuksi tehtiin luoksepäästävyysharjoitus. Eli katsottiin koiran korvat ja hampaat.
Harjoitukset jatkuu kotona. Pitääkin alkaa harjoitella kontaktin ottoa vaativimmissa tilanteissa.
No comments:
Post a Comment