Eilen oltiin taas pentutokolemassa. Tämä taitaa olla Mischan viikon kohokohta. Pääsee moikkaamaan kivoja samanikäisiä ja -kokoisia kavereita ja tunnin lopuksi täytyy keskittyä kävelemään hippasen matkaa pois koulutuskentältä, mikä on aika vaikeeta, kun haluisi jo heti päästä leikkimään, mutta sitten pääsee painimaan ja juoksemaan vapaana kavereiden kanssa.
Tunnin alku on Mischan mielestä varmasti aika rasittavaa, kun kentällä on niin montaa kivaa koiraa, mutta kaikki on hihnassa kiinni, eikä pääse lähelle haistelemaan. Vähän aikaa menee kun jaksaa istua paikoillaan, mutta sitten hän näkee taas jotain huippukivaa, ja pitääkin lähteä heti juoksemaan sinnepäin. Ikävää vaan että hihna estää juoksemisen ja hän mätkähtää maahan. Ei aina muista, että hihna estää matkantekoa. Mutta sitten kun mamma ottaa herkut taskusta, ja tuo kiva ohjaaja alkaa selittämään jotain ihmisten kielellä, sitten onkin jo kivaa, kun saa herkkuja mahan täydeltä.
Toisella pentutokotunnilla kerrattiin kontaktia ja opeteltiin uutena asiana liikkeestä maahanmenoa. Mischa on pentukoulussa mennyt maahan istumasta, mikä ei tämän tokokoulun mukaan ole kovin järkevää, mutta varmaan helpompaa, sillä jos tähtää tokokokeeseen, siinä vaaditaan liikkeestä maahanmenoa eikä istumasta maahanmenoa. Liikkeestä maahanmeno onkin hieman vaikeampaa harjoitella, mutta mehän onnistuttiin ekalla kerralla! Mischa on nero :D
Jekku onkin siinä, että koiran ohjaaja menee kyykkyyn maahan, ja laittaa toisen jalan eteen koukkuun niin, että koira mahtuu siitä läpi. Koira houkutellaan vierelle ja namilla imutetaan jalan alle. Koiran on pakko mennä maahan jotta saisi naminsa. Ja Mischahan meni. Kaikki kolme kertaa. Namit maistui ja lopuksi suuret kehut. Tästä se lähtee. Myöhemmin otetaan mukaan enemmän liikettä, otetaan jalka pois ja lopuksi häivytetään nami. Tietty käskykin tulee jossain vaiheessa, mutta mä en halua liittää sitä mukaan vielä, ei se kuitenkaan ymmärrä sitä, ennenkuin liike on vahva.
Luoksetulo on meillä aika vahva (ilman sivullisia häiriöitä). Tässä toko-opettaja ottaa koiran hihnasta, ja jää muiden pentujen kanssa kentän yhdelle laidalle. Koiran omistaja menee jonkin matkan päähän (20-30m) ja alkaa kutsua koiraa (namit valmiina kädessä). Musta tuntuu, että mun koira tuli luokse eniten pomppien ja riehuen, hieman sivulta kaartaen mutta todella varmasti, valon nopeudella. Meinasin mennä kumoon. Hahhah. Jep.
Toko-opettaja oli sitä mieltä, että näin vilkasta berniä hän ei ole aiemmin nähnyt. Kyllähän tuo riehuu tunnilla kaikkein eniten. Pyrkii kaikkien koirien luokse ennen kuin ymmärtää rauhoittua. Sitä ei toko-opettaja paljastanut, että onko se hyvä vai huono asia. Mutta mielestäni se voi olla etu, että Mischa on hereillä tunneilla (noh, mitä nyt viime tunnilla vähän väsyi). Mutta noin periaatteessa voisi olla hankalaa tokoilla laiskan pennun kanssa ;)
Sitten tunti jo loppuikin. Mischa otti enemmän vapaaehtoista kontaktia tunnin aikana, josta tietty palkitsen. Se on sille kovin vaikeaa kun häiriötekijöitä on niin paljon. Ihmettelen vaan, miten muut pennut onkin niin rauhallisia... Kotona harjoitellaan lisää kontaktia häiriössä ja liikkeestä maahanmenoa.
No comments:
Post a Comment