No niin. Maanantaina oli kolmas pentutokotunti. Paikalle tultaessa Mischa oli niin väsynyt, että jäi bussipysäkiltä 5 m nurmikolle makaamaan ja oli sen näköinen ettei nyt oikein nappaisi mitkään treenit. Mietin, että pitäisikö kääntyä ihan suosiolla kotiin päin. Mutta sain sen houkuteltua ylös siitä makaamasta ja vähän hölkkäämään metsässä matkalla treenikentälle, mistä se tietty vähän piristyi. Ajattelin, että jos ei jaksa treenata niin ainakin voidaan harjoitella häirössä oloa.
Paikalla oli aika paljon koiria. Jostain syystä pentutreeneihin tulee myös aikuisia koiria, aikuisten koirien treenit on sitten vähän myöhemmin, jolloin tulee lisää koiria. Yhteensä siellä taisi olla maanantaina 30-40 koiraa kentällä. Melkoisesti. Ilmeisesti ihmisillä on kesälomat loppuneet.
Meidät jaettiin kahteen ryhmään. Toinen meni harjoittelemaan A-estettä ja toinen luoksetuloa. Aloitettiin luoksetuloharjoituksella. Tätähän tehtiin jo aiemmin, mutta kertaus on aina paikallaan. Tällä kertaa koira ja tunnin vetäjä menivät 1,5x10m aitauksen suulle, jossa toinen pää ja sivut on aidattu verkkoaidalla. Koira pidetään kiinni ja omistaja menee aitauksen toiseen päähän. Mischa tuli mun luokse ja rimpuili minkä jaksoi. Ei olisi edes tarvinnut pyytää. Luoksetulo oli ha-ha varma, melkein kaaduin, Mischa juoksi mun ohi päin aitaa ja sitten kiepsahti mun syliin. Sitten mentiin takaisin aidan suulle ja se pomppii päin aitaa ja törmäili siihen. Ei oikein ole tollaista viritystä ennen nähnyt pieni. Toisten koirat (myös osa pennuista) tuli omistajan luokse eteen istumaan, mitä ei vielä tunnilla tässä vaiheessa harjoitella.
Tässä välissä otettiin taas kontaktiharjoituksia, jotka on edelleen häiriössä haastavia Mischalle. Harjoittelen myös sivulle tuloa ja seuraamista. Lisäksi harjoittelin ed. tunnilla opittua maahan liikkeestä menoa.
Mischa omaan perinteiseen tapaansa yritti vetää koirien luokse, jos ne tuli tarpeeksi lähelle. Mitä ei tietenkään mikään muu koira tehnyt... Mutta osaa olla paikoillaankin jos toiset on vaan tarpeeksi kaukana. Tarjosi myös kontaktia, vaikka ne muut koirat onkin niin älyttömän kiinnostavia.
Sitten tuli meidän vuoro yrittää A-estettä. Kyseessä oli melko matala, ehkä n. 1,2m A-este. Toisen ryhmän vetäjä auttaa koiraa löytämään takatassuille paikan ja pitää niistä kiinni, omistaja houkuttelee nameilla ja kehumalla kiipeämään estettä. Mischa näytti tässä parhaat puolensa. Hän melkein juoksi sitä estettä ja oli kauhea hinku päästä ylös. Olin ihan ihmeissäni, että se meni niin helposti. Sitten kun päästiin toiselle puolelle, piti mennä este takaisin päin. Ja tässä hän olisi halunnut vähän kiertää.. mutta meni taas houkuttimella ylös ja juoksi pomppien esteen yli. Olin tavattoman ylpeä pennusta. Hyvin meni!! Jess!!!
Tässä välissä oli vähän sählinkiä eikä tiedetty mitä tapahtuu, kello oli jo melko paljon. Ajattelin, että pitäisikö mennä kotiin päin vai mitä. Mutta hyvä että jäimme odottamaan. Lopuksi olikin ampumisharjoitukset. :) Tunnin vetäjä kaivoi jonkun aseen (ilmapistoolin varmaan) taskustaan ja meni pienen matkan päähän ampumaan. Ohje oli, ettei huomioi pentua millään tavalla tai koko tilannetta. Tietenkin kaikki koirien omistajat heti jäykistyi ja jäi tapittamaan koiraa. Mä yritin vähän liikuskella, mutta Mischa otti rennosti nurmikolla, se oli jo vähän väsynyt. Tuli ensimmäinen laukaus. Mischa ei reagoi. Tuli toinen. Ei reaktiota. Ajattelinkin että käy näin. Asutaanhan me sentään Helsingin keskustassa, missä kuuluu milloin mitäkin ääniä.. haha. Eli hyvin meni!
No comments:
Post a Comment