Pentuelämän aikataulu
7.30-8.00 Herätys, pentu heti ulos. Ehkä ehdit laittaa vaatteet päälle, jos et, saat siivota kusilammikkoa. Ripeästä heräämisestä ja pukeutumisesta hyötyy kodin siivoja (pennun omistaja).
8.00-8.30 Koiran ruoan laittaminen, puuhalaatikoiden väsääminen (lihaa pahvilaatikkoihin tms. jotta pentu saa puuhasteltavaa omistajan poissaollessa). Ehkä ehdit meikata töihin, ehkä et.
8.45 Juokset bussiin. Huomenna suunnittelet herääväsi aikaisemmin. Tiedät ettet herää huomenna yhtään aikaisemmin, koska tarvitset vähintään 8-9h unta, ja se on alittunut viimeiset 2,5kk.
16.00 Kotiin lähdössä ja arvot, joutuuko siivoamaan kakkakasoja lattialta. Toivot, että pentu on jaksanut pidättää ainakin kakat. Kusilammikot työpäivän jälkeen ovat vielä vakio. Jos on tullut kakkaa, se tietää kämpän tuuletusta ja olkkarin lattioiden pesua. Haju ei ihan itsestään leiju pois.
16.30 Taas tarvitaan vaatteiden vaihtoon ripeyttä. Muuten pentusella ehtii tulla hätä. Jos jäät miettimään lenkin kestäviä housuja, saat taas siivota lammikkoa.
17.30 Pentu kävi ulkona puoli tuntia sitten, mutta on onnistunut tekemään taas lammikon sisälle. Miten se on mahdollista? Yrität tehdä ruokaa. Vähän väliä kannattaa käydä tarkistaa mitä pentu puuhaa, puiset huonekalut ovat olleet hyvin maistuvia viime aikoina. Tulet olkkariin syömään, pentu ístuu vierelläsi ja inisee. Sekin haluaa sun ruokaa. Hätystelet pois. Pentu tulee takaisin. Hermostut, hätystelet ja yrität syödä.
18-19.00 Jos et halua siivota lammikkoa neljättä kertaa päivän aikana, parasta viedä se ulos. Tässä välissä on parempi tehdä hieman pidempi lenkki tai käydä koirapuistossa. Jos on reipas olo, voisi mennä Rajasaaren koirametsään, Maunulan isoon koirapuistoon tms. Koirapuiston jälkeen koira jää möllöttämään puiston portille. Tai lähinurmikolle. Tai asfaltille. Raitiovaunukiskot tai autotie on myös hyvä paikka möllöttää. Kun ei vaan jaksa liikkua. Ei sitten millään. Koitat heilutella lihapalaa koiran edessä, tiedät ettei se ole syönyt viimeiseen 11 tuntiin, sen PITÄISI olla nälkäinen, mutta kun sitä ei nappaa niin ei. 20 kiloisen koiran raahaminen kotiin voi olla edessä. Päässäsi alkaa jo kiehua, koska tätä tapahtuu aina ja joka kerta, koitat pirteällä äänellä houkutella koiraa kotiin vaikka oikeasti toivoittaisit sille heimoit ja pärjäile hitto ite.
19-20.00 Koira on saatu huijattua kotiin, se saa iltaruokaansa. Se haluaa joko nukkua tai leikkiä. Leikkiminen tarkoittaa siis sun toimiesi härnäämistä. Ehkä jos et ole superväsynyt jaksat siivota tai tehdä kotitöitä.
21.00 Koira viedään ulos.
22.30/23.00 Koira viedään ulos.
Suunnittelet meneväsi heti nukkumaan. Mutta pääset sänkyyn todennäköisesti 23.45-01.00 välillä. Laitat herätyskellon soimaan 7.00-8.00, riippuu illan positiivisuusasteesta.
Aamulla nouset taas liian myöhään. Sulla on taas liian kiire, ehkä meikkaat ehkä et. Koira saa ruokansa, koitat jättää sille puuhasteltavaa.
Viimeisen 2,5kk ajan päivät ovat olleet melkolailla copy pasteja. Mutta tätähän sä halusit, elämäsi ystävän, karvaisen kämppiksen, harrastuksen ja yksinäisten iltojen piristyttäjän. Toivon ja lasken kuukausia kun tämä pentu kasvaa ja viisastuu. Mikä pahinta, kaikki on vaan musta kiinni.
Väsymys on kroonista. Onneksi pentu ei herätä enää öisin. Vaikka niitäkin öitä on, jolloin se haluaa vain leikkiä ja alkaa remuamaan ympäri kämppää. Onneksi pentu jää jo kotiin kiltisti odottamaan ja istumaan oven eteen kun lähdet. Aiemmin on joutunut tappelemaan 20 kiloisen lihaskasan kanssa jotta pääsee ulos kämpästä. Syyllistävä katsee seuraa kun puet vaatteitasi.
Onneksi pentu on alkanut kulkemaan enemmän tai vähemmän nätisti hihnassa. Tottakai se vetää, jos joku ohikulkija kiinnostaa tavallista enemmän, tai jos on muita koiria liian lähellä. Vetäminen on varmaa jos menee koirametsään tai treenikentälle, ne on liian kivoja paikkoja. Ratikkapysäkiltä Rajasaaren koirametsään on n. 1 km matkaa. Tämä matka menee normaalin koiran kanssa ehkä 10 min. Meillä menee ainakin puoli tuntia. Koska se vetää. Pitää pysähtyä, että hihna löystyy, matka jatkuu, se vetää taas, ja tämä toistuu sen sataa kertaa.
Ulos ei voi mennä ilman herkkunameja. Ei siitä tule mitään. Pennun huijaamistyökalut oltava mukana. Onneksi se on alkanut hieman jo pidättää, eikä kuse enää niin paljon sisälle (voiko tuota uskoa? kyllä vaan).
Ihmisiä on joskus kiva kutsua kylään. Mutta tuleeko siitä mitään. Se on yhtä sirkusta. Kahvia ei voi juoda, ellei pentu ole kytketty. Sekin haluaa kahvia ja enemmän sitä pullaa. (Asustelen siis olkkarissa, keittiö on pennulta kielletty alue, jonne se ei pääse myöskään jäähylle.) Sitten se täytyy kytkeä ja antaa sille puuhaa. Muuten alkaa temppuilu ja kaiken kielletyn tekeminen.
Sitä sosiaalista elämääkin voisi joskus olla. Viikonloppuisin on tietty helpompaa. Jos haluan poistua muutamaksi tunniksi, se on suunniteltava etukäteen. Esimerkiksi maanantait menee pentukoulussa, jolloin pentu on väsynyt ma-illan ja tod näk myös ti-illan. Eli tiistaisin voi tehdä jotain. Tai sitten jos haluaa lähteä ulos perjantaina, se täytyy käydä väsyttämässä pe alkuillasta esim. metsässä. Ex tempore matkat ei todellakaan onnistu. Ensinnäkin pennulle on hommattava hoitaja (joka ei ole kukaan sukulaisista) ja mieluummin vähän etuajassa. Hoitajan täytyy olla osaava, ettei tämä kaikki 2,5 kk työ valu hukkaan.
Mutta onhan se myös kiva, toi karvapallo. Riiviö. Kattooka nyt tota :) Eihän sille voi olla pitkään vihainen.
Pictures by Krista Alava
Aivan ihana berni. :) Olen itse suunnitellut hankkivani jo monta vuotta mutta opiskelu ja työ siinä ohella vievät kaiken ajan, joten olen lykänny eteenpäin (muuten pentu olisi aivan liikaa yksin)..
ReplyDeleteJos kuitenkin lopetan työt ja kävisin päivisin vain koulussa (korkeintaan 8 tuntia) niin onko mielestäsi liikaa yksinoloa pennulle? Sinulla ilmeisesti mennyt suht hyvin. :)
Moi!
ReplyDeleteKaipa se on koirakohtaista, ja onhan se tottumiskysymys, kyllähän koirat sopeutuu. Tällä oli pikkupentuna 3-5kk koirahoitaja päivisin, tekikö se sitten hyvää tai ei, en osaa sanoa, toiset sanoa että kannattaa jättää heti koko päiväksi yksin kotiin, ettei totu siihen että joku kotona käy kääntymässä.
Yksinoloharjoituksia joutuu silti tekemään ja sitä yksinolemista harjoittelemaan pitkäänkin. Meillä meni kyllä aika kivuttomasti.
Pikkupennut nukkuu aika paljon, ja vanhempana pitää vaan jättää tarpeeksi puuhaa, ettei tylsisty, tässä meillä kyllä vielä hommia.. tylsyys iskee jossain vaiheessa ja silloin aletaan tutkimaan, löytyisikö jotain hauskaa nakerrettavaa, tästä kirjoitan sitten ihan oman romaanin :))
Useimmathan koiranomstajat kuitenkin ovat kokopäivätöissä tai-opiskeluissa. Sen 8, 9 tai 10 h päivässä. Mitä sitten kukakin pitää omalle koiralleen liian pitkänä aikana olla yksin, on ihan henkkoht. Mutta opiskelu+työ voi olla hankalaa koiranhoidon kannalta, ellei sitten ole auttavia käsiä ulkoiluttamassa ja pitämässä seuraa.
Mutta jos berniä mietit, niin nämä on tosi laumarakkaita otuksia, nauttii aivan valtavasti kun on hälinää ja ihmisiä ympärillään, ei tän yksin jättäminen ole ikinä kivaa :/
Tästä tuli sitten romaani :)
Hauskaa lukea ja terästää muistia, että tälläistäkin meillä on joskus ollut. Oi, kun elämä on nykyään HELPPOA tuohon verrattuna. Eikä se siis vetänyt silloin kun oli 5kk? Voi niitä aikoja. Nythän se alkoi taas, se vetäminen, 34kilon voimalla. Joka suuntaan. Murkkuiäksi kutsutaan. Pitäisiköhän siitäkin kirjoittaa oma tarinansa. Mutta elämä on helpottunut valtavasti, vaikka tietyiltä kommelluksilta ei voida välttyä... HURRAA :)))
ReplyDeleteKyyneleet silmissä naureskelen (tai itken) täällä, kuin suoraan tämän hetkisestä elämästäni. Meillä pyörii kotona nyt 13 viikkoinen labbis poika James. Tuo kaikki kirjoittamasi on vain niin tuttua.. Ensimmäiset 3 viikkoa pennun kotiin tulon jälkeen tuntui kuin itse olisin tullut synnytyssairaalasta :) Nyt sentään hiukan on alkanut helpottamaan.. T: Silmät ristissä eteenpäin..
ReplyDelete