Turistina Match showssa

Olen suunnitellut häiriössä kontaktin harjoittelua, ja mikä voisi olla parempi (tokotuntien ulkopuolella) kuin mätsärit eli match show eli koiranäyttely. Alkuperäisenä tarkoituksena oli viedä Mischa esittäytymään, mutta ajattelin sekä oman että Mischan kannalta, on parempi käydä meidän molempien ensimmäisissä mätsäreissä ihan vaan sivusta pällistelemässä. Sitä paitsi sillä on silmätulehdus, joten en senkään takia viitsi viedä sitä näyttelyyn.

Tietoja Suomen mätsäreistä löytyy mm. tämän linkin takaa ja Suomen virallisista näyttelyistä Kennelliiton sivuilta eli täältä . Näyttelyohjeita koiralle ja koiran omistajalle löytyy pienen kirjan edestä. Ohjeita löytyy niin omistajan pukeutumiselle, koiran hihnalle ja pannalle kuin kaikelle muullekin maan ja taivaan välillä. Niitä olen pariin kertaan jo lukaissut, mutta en vieläkään tajua mistä on kyse. Kaipa se aikanaan selviää.

Koiralle pitäisi vissiin alkaa opettamaan ravaamista ympyrässä. Iisibiisi. Meillähän ei edes läsnäolo muiden koirien lähellä onnistu ilman pientä sirkusta ja vieläkö pitäisi ravata.. jaahas.

No mutta sitähän me harjoitellaan. Tultiin siis Koneen kentälle Munkkinimeen joskus puoli seitsemän aikoihin illalla. Katsoin kelloa kun lähdettiin kotiin päin, se oli kahdeksan ja kotiin päästin vasta yhdeksän maissa. Eihän tässä julkisilla olisi kuin 20 min.. mutta tämä pentu keksii tepposia. Kun päästiin tarpeeksi lähelle koiria, sinne päin piti alkaa vetäämään. Hetkeksi malttoi rauhoittua ja jos tuli joku koira liian lähelle, taas alkoi vetäminen. Oli sitten koira minkälainen tahansa, sen kanssa pitää päästä leikkimään. Kulkeminen koirien ohi ei tapahtunut kovin mallikkaasti. Piti koko ajan pysähdellä. Pientä kontaktia sain Mischalta, mutta se vaikutti olevan vielä aika väsynyt keskiviikon metsäretken jälkeen, ettei kontakti pysynyt kauan. Vähän sivulle tuloa ja seuraamista harjoiteltiin, mutta kiinnostus lopahti melkein heti. Mitkään mukana herkut eivät maistuneet.

Käytiin juoksemassa viereisellä pellolla (mikä saattoi olla muutenkin virhe, että annan sen riehua muiden läsnäollessa), jossa se karkasi multa ja juoksi yhden pellon reunassa odottavan koiran ja sen omistajan kumoon. Mischan remmi kietoutui koiran pokaalin ympärille ja sen kanssa se riehui siinä koiran ympärillä. Tietty sellainen puskasta hyppääminen kahden viattoman päälle on varmaan pieni järkytys ja shokki, mutta onneksi emme saaneet kovia huutoja. Menimme nolostelemaan sivummalle.

Jossain välissä Mischa pomppasi sivuun kun näki pörröisen mustan pienen villakoiran. Sitten nähtiin yksi dobermannin pentu, mikä pelästyi kauheasti Mischan ystävällistä hyökkäämiselettä ja yritettiin vähän paikata tilannetta rauhoittamalla koirat ja vähän tutustumalla. Mischa ei jaksanut rauhoittua yhtään vaan halusi leikkiä hyvää tarkoitusta ymmärtämättömän dobberin kanssa, joka edelleen pelkäsi ja alkoi rähisemään. Mischa rupesi rähisemään takaisin ja katsoikin minua sellaisella ilmeellä "että jess hei kato mua mami, mäkin osaan".

Pysäkille mennessä kuljettiin lammen ohi, mihin piti päästä vähän kahlaamaan. Ei kai siinä mitään. Tässä vaiheessa tuli yliväsymys ja kauhea repiminen ja pomppiminen. Sitten hetken päästä iski yhtäkkinen möllötysväsymys. Mischa kiipesi sitten Laajalahden aukion suihkulähteeseen tai vastaavaan rakennelmaan, jossa ei sillä aikaa ollut muuta kuin hiekkaa ja meinasi jäädä siihen. Väsynyttä koiraa on vaikeaa raahata perässä, joten piti keksiä kaikenlaisia keppikepposia että sai koiran huijattua liikkeelle, siksi kai meillä meni tunti päästä kotiin. Auto on edelleen vakavassa harkinnassa.

Tällaisen hienon nappiin menneen kokemuksen jälkeen ajattelin käydä ihan turistina vielä muutamissa mätsäreissä ennen kuin me kehdataan osallistua.. oujee.