Tuuli tukkaa tuivertaa

Mischa rakastaa tuulta. Mitä viimaisempi, sitä enemmän asioita lentelee ympäriinsä, sitä hauskempaa on niitä sivusta seurata tai lähteä jopa kirmaamaan lentävien asioiden perään. Kun tuulee, ei ole niin kuuma kuin silloin jos paistaa aurinko ja ilma seisoo. Silloin koira piristyy ja jaksaa hepuloida vaikka kuinka lailla. Silloin korvat unohtuu kotiin ja pitää alkaa vetäämään joka suuntaan.

Mischa rakastaa sadetta, tai ainakin sadevesikouruja, kun sieltä jostain ylhäältä yhtäkkiä plumsahtaa sitä märkää kivaa ja kylmää, mitä voi alkaa näykkimään. Erityisen hauskaa on pistää pää kourun sisään ja seistä pääsuihkussa. Tassulla pitää mennä kokeilemaan lätäköitä, vaikka joskus mami on tylsä ja kieltää.

Mami veikkaa, että tulee aika mielenkiintoinen syksy. Mischalla on jo voimaa ja lihaksia 20 kilon edestä. Vaikka lenkit normaalisti sujuu ihan hyvin, hurjan mielenkiintoisesti lentävät asiat ja joskus myös muutkin koirat kiinnostavat enemmän kuin nakit tai muut herkut tai lelut.

Pahoittelen, ei löydy tähän hätään tuulitukkakuvaa, mutta tässä lelukuva.

Joskus vähän väsyttää kesken (melko lyhyenkin lenkin) ja pitää mennä nurmikolle lepäämään. Jos nurmikolla on lähellä jotain kiinnostavia asioita (joita mami kutsuu roskiksi) niiden lähelle pitää hivuttautua, hyvin huomaamattomasti ja vähän niin kuin tässä haukottellen niin samalla voi puolihuomaamattomasti napsaista jotain suuhun. Mami ottaa kivat roskat pois suusta ja yrittää houkutella Mischaa pois nurmikolta jollain lihaklöntillä, mutta koira ei mene niin halpaan. Sen on parasta olla broilerin raakaa suikaletta, muuten hän ei liiku mihinkään.

Joskus mami on kokeillut kääntää selän pois Mischasta, mutta Mischa ei välitä, ja hänkin kääntyy pois mamista. Eihän koiralla nyt voi olla nurmikolta kiire kotiin.

Kun pitää poistua koirapuistosta, on hyvä hetki lähteä pakoon. Ja Mischahan tietää, milloin mami haluaa lähteä tylsään kotiin, kun hän alkaa tulla lähelle sen hihnan kanssa. Toinen hyväksi havaittu käytäntö on, jos menee maahan makaamaan. Silloin ei broilerillakaan saa huijattua pois kivasta puistosta. Koirat on paljon kivempia, vaikkei jaksaisi enää leikkiä tai oikeastaan liikkua senttiäkään.

Ja jos koiran saa huijattua koirapuiston portin ulkopuolelle, toinen mahdollisuus on jäädä siihen portin eteen möllöttämään, jos vaikka kuitenkin sattuisi niin, että käännytäänkin takaisin. Kolmas möllötyskortti otetaan esiin sitten asvaltilla tai mukulakivetyksellä. Tässä on jo huonot mahdollisuudet päästä takaisin puistoon, mutta tämäkin kortti on käytettävä. Ihan varmuuden vuoksi. Mami on taas tässä vaiheessa jo vähän hermostunut ja neuvoton ja koittaa huijata nameilla, joihin koira yleensä jo lankeaakin.

Mami miettii Mischalle kurapuvun hankkimista, ettei tarvitsisi syksymmällä montaa kertaa päivässä koiraa pestä ja kuivatella. Mischa ei tiedä vielä mikä on kurapuku, mutta veikkaa että sitä on hauska ainakin repiä. Kaikki vaatteet kun on hurjan kivoja kun ne vähän roikkuu tai jää makaamaan johonkin Mischalta kiellettyyn paikkaan.

Mamin iltalukemiset on viime aikoina rajoittuneet koiralehtiin ja -kirjoihin.

Pictures by Krista Alava