Mischa on kasvanut ihan hurjasti. Olin viikonloppuna matkoilla ja annoin Mischan hoitotädille hoitoon. Viikonloppu meni kuulemma tosi mukavasti, ei itkenyt, ei tehnyt vahinkoja (huh), söi hyvin, EIKÄ ikävöinyt mun perään. Jaaha. Noh, tämä onkin sellainen tapaus, että lähtisi kenen tahansa matkaan, eikä mua muistelisikaan ;)
Mutta kun tulin hauvan hakemaan sunnuntaina kotiin, oli se niin mamman tyttö. Muisti heti, kuka olin ja pyrki syliin, vinkui ja itki, häsläsi mun ympärillä varmaan sen viisi minuuttia, ennen kuin rauhoittui. Olihan se mukava tunne :D Mamman oma tyttö.
Tyttö kasvoi ihan silmissä sen kahden päivän aikana. Ja se on kasvanut tuplasti kokoa (ei painoa) siihen verrattuna, mitä se oli 3 viikkoa sitten kun tuli ekan kerran kotiin. Eikä se kasvu ihan tähän lopu ;)
Mischa osaa nyt istua käskystä. Kaikki muut käskyt ja koulutukset ovat vielä hakusessa. Menee maahan ohjatusti namilla. Tulee sivulle ohjatusti ja osaa istua sivulla jo käskemättä (ei tosin pitkään). Tulee luokse joka kerta kun pyydän (en pyydä silloin kun on liian kiinnostava puuha menossa).
Vaihtelevasti onnistuvat koirien ja ihmisten ohitukset kadulla. Hihnassa kuljetaan enemmän tai vähemmän hyvin, suurilta osin vetämättä. Vetää lähinnä silloin kun ei jaksa keskittyä harjoitteluun, tai on liian kiinnostava koira lähistöllä. Jos alkaa pomppimaan ja spurttaamaan hihnassa, niin lähdetään heti kotiin tai takapihalle spurttailemaan. Siinä vaiheessa on turha alkaa opiskella hihassa kulkemista. Se ei jaksa, liikaa energiaa.
Toistaiseksi en ole tietoisesti yrittänyt opettaa vasemmalla puolella kulkemista. Se helpottaisi toki aika paljon omaa kävelyä, kun ei tarvitsisi koko ajan selvitellä hihnaa jaloistani. En ole vaan ihan varma, onko hetki oikea opetteluun, jaksaako se keskittyä olemaan vetämättä + ohittamaan nätisti + kulkea vasemmalla puolella. Onko siinä liikaa toimintaa pienelle pennulle??
Toistaiseksi hyppii vieraita ihmisiä vasten kaduilla, näykkii puseroista, housuista, kaulaliinoista, käsistä. Tässä meillä on vielä harjoittelemista. Se onkin hankalaa. Ihmiset yleensä haluavat tulla moikkaamaan pentua, se hyppii vasten ja saa palkinnoksi ihmisten kehuja ja silityksiä (mikä vahvistaa taas sitä että se saa hyppiä). Kun se räjähtää ilosta kun näkee uusia ihmisiä, se alkaa näykkimään (jolloin vaan irrotan hampaat lahkeista ja jatketaan matkaa).
Eli mun on sanottava ihmisille, ettei saa tulla moikkaamaan. Yksinkertaisesti niin, ei se muuten ala oppimaan hyppimättömyyttä. Tai neuvottava joka kerta, että ihminen kääntyy poispäin pennusta ja laskeutuu pennun tasolle, vasta kun se on rauhoittunut ja istuu peppu maassa. Yleensä nämä tilanteet menevät niin nopeasti ohi, hyvä että ehdin edes reagoida mitenkään.
Otin eilen käyttöön naksuttimen. Katsotaan, miten edetään sen kanssa. Ruokapalkinnot eivät kiinnosta Mischaa kovin pitkälle. Naksuttimen kanssa voisi kiinnostus herätä. Leluilla se ei taas osaa leikkiä, joten sitäkään ei voida käyttää motivaationa. Se tykkää kehuista ja rapsutuksista, joten niitä käytän aina, jos en ehdi antaa namipalaa.
Alkaa pikkuhiljaa tarjota katsekontaktia, ja kehun aina tai palkkaan kun hakee kontaktin. Koulutustyylejä on paljon erilaisia. Enkä usko, että yksi tyyli sopii maailman kaikille koirille. Opetan ensisijaisesti ilman fyysistä pakottamista, positiivisesti vahvistamalla. Eli kehun ja palkkaan toivotusta käytöksestä, jätän huomiotta ei toivotut, mikä onkin välillä hankalaa. Mites jätät huomiotta esimerkiksi äidin kukkapenkissä narsisseja narskuttavaa koiraa. Jos haet sen pois sieltä, sehän on huomion osoitus... Jos jätät koiran kukkapenkkiin, ne kukat on entiset. Eli tämä on teoriatasolla kaunis ajatus, mutta ei toimi ihan joka tilanteessa. Lopuksi aidattiin kukkapenkki, ettei se pääse sinne. Mutta.. mökillä onkin paljon muita kukkapenkkejä, mitä se ei ole vielä keksinyt :D
En ole vielä joutunut sulkemaan sitä yksin huoneeseen, mutta siihen se varmaan menee, jos ei kukkapenkit jää rauhaan. Olen suihkuttanut pari kertaa vettä naamalle kun se haukkuu kissoille. Joten negatiivista rangaistusta meillä käytetään myös, mutta vain tuossa määrin. Negatiivinen rangaistus on varmaan sekin, että kun lenkin päätteeksi, pentu jää möllöttämään ulko-oven eteen, eikä halua tulla sisään ja sitten olen vaan kantanut sisälle ja kun se lähtee kävelee hissille päin, palkitsen hurjasti. Olen myös vetänyt perässäni pari kertaa, jolloin se vastahakoisesti lähtee kävelemään perässäni ja sitten tulee mukaan suosiolla. Tästäkin palkitsen. Kotiin lähtemisestä pitäisi tehdä superkivaa, että se oikein ilosta pomppii takaisin kotiin. Voisin toki jäädä odottamaan niin pitkään että se jossain vaiheessa lähtee kotiin. Se on vaan aikaa vievää (kun sitä aikaa ei muutenkaan ihan liikaa nykyään ole), varsinkin jos me käydään sen kuusi kertaa päivässä ulkona.
No comments:
Post a Comment