Mischan kotimatka

Alluring Star Braciya eli Mischa, 6vko

Tässä se pentu on. Mischa tuli minua vastaan iloisesti pentumaisesti leikkien ja päälle hyökkien. Pentu oli viimeisimpiä narttuja, ja kasvattaja oli aikonut ensin pitää sen itsellään. Hän tuli sitten toisiin ajatuksiin ja päätyi urokseen. Kasvattajan mielestä Mischalla oli paras pään muoto. Katsotaan sitten millainen otus Mischasta kasvaa.

Harmikseni olin kadottanut kamerani ennen matkaa, joten en päässyt ottamaan kuvia koiratarhasta ja ensimmäisestä kotimatkastamme. Kuvia tullaan kuitenkin myöhemmin ottamaan ja lisäämään sivuille.

Kotimatkamme meni loistavasti. Mischa ei ole ennen käynyt kylänsä metsikköä pidemmällä. Autossakin hän matkusti aivan pikkuvauvana, hiiren kokoisena, jolloin siitäkän matkasta ei varmaan jäänyt mitään mieleen. Menimme autolla Tallinnaan. Mischalla tuli sylkeä, eli hän oli hieman pahoinvoiva. Hän istui kuitenkin sylissäni kiltisti, eikä ulissut tai vinkunut. Perillä käytiin Eestin kennelliitossa jättämässä hakemuksen Export Pedigreesta, sen jälkeen käytiin pikaisesti eläinlääkärillä hakemassa tarvittavat leimat EU -passiin. Mischa oli kiltisti odotushuoneissa ja hississä, tarkkaili ympäristöään sylistäni uteliaana. Sitten matka jatkui satamaan. Pentu söi ja kävi tarpeillaan kasvattajan avustamana, kun kävin hoitamassa lippuasiat. Sitten me lähdettiinkin jo kahdestaan laivalle.

Laivalla Mischa nukkui koko matkan. Saapuessamme hän oli uninen, eikä olisi millään halunnut poistua vielä. Kannoin hänet ulos laivasta, muuten olisi koira jäänyt sinne :) Satamasta käveltiin Kauppatorille, jossa hyppäsimme ratikkaan. Matkalla Kauppatorilla koiralla oli paljon ihmeteltävää. Ohikiitäviä autoja, ratikoita, busseja, lenkkelijöitä, pyöräilijöitä, pieniä ihmisiä, isokokoisia, vanhoja ihmisiä, ihmisryhmiä. Paljon uusia tuoksuja, ääniä ja erikoisia asioita. Ratikassa häntä hieman jännitti, mutta sylissäni hän rentoutui ja loppumatka meni hyvin. Jäädessämme pois hänelle tulikin jo kakkahätä (onneksi ei tullut ratikassa :)) . Matkalla ratikkapysäkiltä kotiin ohitimme vielä meluisan Sturenkadun ja koirapuiston, ja Mischa käyttäytyi aivan erinomaisesti ja reippaasti.

Kotiin tullessamme vastassa oli vielä kaksi kissaotusta, jotka ymmärsivät väistää. Mischa hieman väsähti ja oli minun sylissäni taikka ihan minun vierelläni. Välillä kun jouduin poistumaan keittiöön tai vessaan, tuli koiralle ikävä ja alkoi piipittäminen. Illalla kävimme sisäpihalla iltapisulla ja sitten mentiin nukkumaan. Koira nukkui ensimmäisen yönsä yllättävän hyvin. Heräsi vain syömään (kun ei aiemmin ruoka maistunut) ja vähän ihmettelemään.

Siitä se uusi elämä alkaa!